2011 ja uuden vuoden lupaukset

2011 oli elämäni erikoisin vuosi. 2010 aloitettu transtutkimus huipentui f64.0-diagnoosiin maaliskuussa. Raskas epätietoisuuden aika oli ohi. Pystyin kertomaan tilanteestani kaikille tärkeimmille läheisille ja ystäville. Vanhempani saivat tietää diagnoosistani kirjeitse alkusyksystä. Vastaanotto on ollut poikkeuksetta minua ymmärtävä ja tukeva. Tunnen eläväni.

Julian näköinen puhelin :)

Olen aloittanut elämän Juliana. Päämääränäni on eläää jonain päivänä tässä yhteiskunnassa juridisesti naisena. Heinäkuun alussa aloitettu hormonihoito, alkusyksyllä aloitettu laserepilointi sekä ääniterapia auttavat tuon tavoitteen saavuttamista. Muutun pikkuhiljaa ulkoisesti Juliaksi niin fyysisesti kuin kulttuurisesti. En ole enää ostanut miesten vaatteita. Otin vuoden aikana itselleni oman s-postiosoitteen ja puhelimen/numeron sekä Google+ -tilin. Aloitin ylläpitämään tätä blogia syyskuussa, käyntejä sivuilla on ollut reilusti yli tuhat. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia.

Perussuomalaisten voitto eduskuntavaaleissa ei lupaa hyvää avioliittolain muuttamiselle, vaikka syksyllä joukko suomalaisia vaikuttajia teki aloitteen lain pikaisesta käsittelemisestä. Lainmuutos koskettaa minuakin, olenhan naimisissa naisen kanssa. Olisi hyvä saada kaikki ihmiset yhdenvertaisiksi lain edessä. Valitettavasti vähemmistöjen asema ei ehkä tällä hallituskaudella parane. Kirjoittelut verkossa ja mediassa ovat saaneet uusia sävyjä, joista kaikki ei ole suvaitsevaisia.

Vuosi oli tapahtumiltaan mieleenpainuva ja säätiloiltaan erikoinen. Sain nauttia uuden elämäni alun ennätyksellisen lämpimissä olosuhteissa, jotka ovat jatkuneet vuoden loppuun asti vastapainona alkuvuoden hyytävälle kylmyydelle ja runsaalle lumelle. Vaikka moottoripyörämatkani Keski-Eurooppaan ei toteutunutkaan, kotimaassa ajetut kilometrit olivat sitäkin nautittavampia.

Elän nyt elämäni parasta aikaa.

Lupaukset vuodelle 2012:

- vaalin parisuhdettani täysillä, haluan näyttää rakkauttani enemmän
- vedän röökiä ihan yhtä paljon kuin vuonna 2011
- hymyilen enemmän, myös äänelläni
- suhtaudun elämään positiivisesti, jokainen aamu on uusi mahdollisuus
- pidän huolta itsestäni, haluan Julialle pitkän ja täysipainoisen elämän
- työpaikalla opettelen sanomaan ei, ylityöt saavat jäädä, minulla on omakin elämä elettävänä

Onnea ja iloa kaikille blogini lukijoille vuodelle 2012!


PS En ole polttanut sitten 1999

Joulukuun kuulumiset

Joulukuu oli raskas kuukausi. Pimeä, kylmä, märkä. Täynnä työtä, työtä ja työtä. Kävely töihin ja töistä kotiin pimeässä ja loskassa tuntui väsyttävältä ja tuskastuttavan pitkältä.

Joulukuun alussa oli kauan kaivattu kontrollikäynti Tampereella. Tapaaminen meni odotuksieni mukaan. Tässä ote seurantahoitoneuvottelusta: "... Olemus selkeästi feminiinisempi kuin edellisen kerran tavatessamme. Mieliala kuvautuu hyvänä. ... Suunnitelma: Seurantahoitoneuvottelu 7.6.2012 klo 10. Sitä edeltäen kyselylomakkeisto kotiin. Lähete sukuelinkirurgiaa edeltävälle second opinion -käynnille HYKS:n sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle tehdään tod.näk. tuolloin. Orkiektomia-lähete tehtäneen syksyllä/talvella 2012 Töölön sairaalaan, ... tavoitteena leikkaus kesälomalla 2013." Hormoniannokset kaksinkertaistettiin kotrollikäynnillä (Estrogeeni 1 > 2 mg/vrk, Androcur 50 > 100 mg/vrk). Verikokeiden tulokset eivät ole vielä tulleet, toivottavasti niissä ei ole mitään huolestuttavaa.

Lääkkeiden annoskoon kasvattaminen lisäsi jo muutenkin voimakasta väsymyksen tunnetta. Muutamana päiväna piti töiden jälkeen käydä pitkäkseen, olo oli todella uupunut. Kunnon unet viikonloppuisin on auttanut väsymykseen. Joulunajan lepäily on tuonut toivottua piristystä. Vaikka olen ollut tavanomaista väsyneempi, olen ollut henkisesti pirteä ja hyvällä tuulella. Olen tyytyväinen elämääni Juliana.

Taistelu karvojen kanssa jatkuu epilaattorin ja pinsettien avulla. Tummia partakarvoja on vielä laserilla epiloitavaksi. Kehon karvoitus on ohentunut ja ehkä hieman vaalentunut. Päälaen hiukset ovat hieman tuuhettuneet. Vartaloni alkaa pikkuhiljaa muistuttaa klassista naisvartalon ihannetta, sillä erotuksella, että rintakehäni on laajempi ja kaulani lyhyempi. Nämä pienet naiselliset kehoni muutokset peittyvät turhankin helposti vaatteiden alle. Vaikka kuukausi oli kiireinen, pystyin tekemään kohtuullisen hyvin ääniharjoituksia. Niitä tekisi mieli tehdä enemmänkin.

Odotan innolla tammikuun alennusmyyntejä. Julia tarvitsee paljon uusia vaatteita.

Joulun toivomukset

Hyvä Joulupukki,
tässä lahjalistani:
- yöpaita
- iso paketti voimia kestää tämä prosessi
- pehmeä paketti kärsivällisyyttä
- kansainvälinen olemisen lupakirja, jotta minut hyväksyttäisiin ehdoitta ihmiseksi
- avioliittolain muutos niin, että transsukupuolisetkin ovat yhdenvertaisia (sorry, tää taitaakin kuulua uuden vuoden taikoihin)

Muistaisitko viedä kavereille ja tuttaville seuraavat lahjat:
- iso paketti ymmärrystä ja jaksamista
- kova paketti erilaisuuden hyväksyntää
- iso pehmeä paketti onnea ja hymyä
- hyviä juustoja ja viinejä
- villasukat

Sinulle blogini lukija, 

toivotan nautinnollista 

ja onnellista Joulua!

Sopivan peruskorkeuden hakemista (ääniterapiassa VI)

Terapeuttini joutui siirtämään flunssan vuoksi jo sovitun ajan viikolla eteenpäin, näin edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt melkein kuukausi.

Kävimme läpi syksyn aikana tekemiäni perusharjoituksia. Niitä kaikkia tulen tekemään edelleenkin, huulio-, hyminä-, tärinä- ja pärinäharjoittelua, pehmeitä alukkeita sekä falsettilaulua. Olen voinut harjoitella lähes joka päivä. Välillä harjoitukset ovat menneet tosi hienosti, Julian ääni on olemassa. Pikkujoulujen jälkeinen yli viikon jatkunut kurkun karheus ja jokapäiväinen puhetyöni vaikeuttivat puhtaan äänen saavuttamista ja riittävää harjoittelua.

Pohdimme hetken Julian äänellistä olemusta, onko siihen mahdollisesti tullut muutoksia tai lisätoiveita. Eipä ole. Julia on ikäisensä nainen myös ääneltään (jos kaikki yli 50-vuotiaat ovat tätejä, Juliakin on silloin täti). Tavoite on luonnollisuudessa, pakottomuudessa.

Vaikka olenkin käyttänyt jokapäiväisissä tilanteissa Julian ääntä, sitä ei kuitenkaan ole vielä tarkoitus siirtää puheeseen. Etenemme askel kerrallaan. Uusin askel on harjoitus sopivan peruskorkeuden hakemiseen. Äännän no-sanaa ilman tunnetulkintaa, ei hämmästystä eikä paheksuntaa. Haen harjoiutuksessa Juliamaisen tason äänen korkeudelle, jota olen jo käyttänyt perusharjoituksissa. Liitän tähän soinikkaaseen sanaan jonkin minulle luontevan ja jokapäiväisen tokaisun. Pyrin pitämään äänen korkeuden samana mutta tokaisun luontevana käyttäen tavallista äänen voimakkuutta. Esimerkiksi: no no toki toki, no no näin on, no no aivan jne.

Niin, unohtamatta pehmeitä alukkeita, soinnillisuutta ja intonaatiota.

Tällinki

Kuten on yleisesti tiedossa, meikkaaminen on taitolaji, joka vaatii runsaasti harjoitusta hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi.

Joudun käyttämään silmälaseja likinäköisyyden, hajataitteisuuden ja ikänäön vuoksi. Meikkaminen on näinollen aika tuskallista, koska en voi käyttää silmälaseja meikkiä tehdessä. Ilman silmälaseja en näe kunnolla, olipa peili sitten lähellä tai kaukana.

Tärisemätön käsi, paikallaan pysyvät silmäluomet ja kunnon valaistus ovat kova juttu meikin onnistumisen kannalta, varsinkin kun on kiire. Kun sotkua tulee, pitää pyyhkiä kaikki pois tai yrittää epätoivoisesti korjailla. Korjailu tuottaa harvoin hyvää lopputulosta. Vasenta silmää meikatessa on koordinaatiokyky tiukilla, jotta käsi ei olisi silmän edessä.

Silmäripseni ovat aika pitkät ja kohtuullisen tuuheat yläluomessa. Alaluomen pitkähköt ripset ovat aika harvassa. Kulmakarvat ovat paksuhkot mutta aika vaaleat, varsin tyypilliset luulisin. Lähtökohdat meikkaamiselle ovat siis aika hyvät. Vaikka olen tehnyt mielestäni kevyen arkimeikin, se onkin ollut "aikamoinen tällinki". Kulmakarvoissa on liikaa väriä, samoin ripsissä ja rajauksessa. Ripset ja rajaus ovat sotkuisia. Ääääh!

 

Sain konsultaatiota rakkaaltani. Ongelmaksi onkin osoittautunut välineet. Kovasti mainostetut ripsien tuuheutta ja pituutta lisäävät maskarat eivät sovellukaan kevyen päivämeikin tekoon. Samoin ostamani rajauskynä ja -neste eivät tuota haluttua lopputulosta. Kynä on aivan liian kova, se ei levity kunnolla, neste tekee aivan liian terävän rajan ja sotkee sekä levittää rajausta helposti. Ratkaisuksi Lancomen Crayon Kôhl rajauskynäksi, se on riittävän pehmeä ja mutta silti tarkka. Maskaraksi Sensain M-1, joka levittyy tasaisesti pienen harjansa avulla, eikä se näin ollen myöskään sotke eikä paakkuunnu. Maskara lähtee 38 astetta lämpimämmällä vedellä pesten. Kulmakynä on ihan ok, viimeistelyyn vaan pitää paneutua tarkemmin. Koska minulla on vihreät silmät, luomiväriksi sopii parhaiten violetin sävyt.

Koska en voi töissä pitää meikkiä, jää meikkaaminen aika vähiin. Yritän tehdä joululoman aikana kunnollisen arkimeikin, kuvaan ja laitan sen Sekalaista matskua -sivulle. Pääsette sitten arvioimaan miten onnistuin.

Pinna kiristyy

Koska päätin käydä ottamassa laboratorionäytteet vain kotikaupunkini terveyskeskuksessa kahden käynnin, TAYS ja kotikaupunki, sijaan, jouduin hoitamaan käynnin ja siihen liittyvät kommervenkit itse. Kun torstaina TAYSin reissun jälkeen sain selville terveyskeskuksen palvelunumeron, se oli jo suljettu. Perjantaina olin Helsingissä työtehtäviä hoitamassa. Kun saavuin kotiin, palvelunumero ei enää vastannut. Se sulkeutuu perjantaisin tuntia aiemmin kuin muina viikonpäivinä. No, kerkiäähän sen tilata maanantainakin. Lähetteessä mainittiin viimeiseksi mahdolliseksi näytteenottopäiväksi 15.12., se on torstai.

"Palvelussamme on ruuhkaa. Olette jonossa kymmenentenä." Näin palvelupuhelin viihdytti minua kun soitin sinne maanantaina sen aukeamisaikaan kahdeksalta. Odotin noin viisi minuuttia, jono ei lyhentynyt. Uusi yritys puoli tuntia myöhemmin, jonossa oli vain kahdeksan. Luuri kiinni ja seuraava yritys tunnin päästä. "Palvelussamme on ruuhkaa. Olette jonossa viidentenä." Päätin jonottaa. Se kannatti, vajaan viidentoista minuutin odottelun jälkeen pääsin läpi.

Kerroin asiani. Kädessäni oli laboratoriolähete TAYSin hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalta, aika pitäisi saada viimeistään torstaille. "Kuka näytteenoton maksaa?" Kerroin olevani paikkakuntalainen ja saaneeni lähetteen Tampereelta, koska se on Helsingin lisäksi ainoa paikka, jossa tapaustani tutkitaan ja hoidetaan. Palvelupuhelimen ihminen ei ymmärtänyt kertomustani ollenkaan. Koska olin puhelun aikana julkisessa tilassa, en halunnut kertoa kaikkia yksityiskohtia. Eikä ne itseasiassa hänelle edes kuulu. Tämä palveluhenkinen ihminen päätti varata minulle ajan tiistai aamuksi klo 8.50, mutta minulle soittaisi hoitohenkilöstöön kuuluva ihminen, Pirjo Mäkelä, klo 13–14 aikana. Voisin hänen kanssaan sopia maksajasta. Mikään muu aika ei käy, eikä Pirjolle voi soittaa, koska tuo 13–14 on hänen soittoaikansa (!?). Okei, mulla alkaisi palaveri klo 13, ehkä voisin jotenkin ottaa sen puhelun vastaan.

Onneksi Pirjo olikin palveluhenkinen ja soitti viisi minuuttia etuajassa. Hän pyysi tietoja lähetteestä ja minusta. Asiaa tuumattuaan hän ehdotti minulle tapaamista tiistaina klo 8, siis ennen labraan menoa, saisimme sitten asiat varmasti selvitettyä.

45 minuutin kävely sohjossa ja vesisateessa nostatti mielialaani ennen Pirjon tapaamista. Hän otti minut vastaan täsmällisesti. Kerroin hänelle tilanteeni, miksi käyn Tampereella, lähetteestä kotikaupungistani, diagnoosista, kontrollikäynnistä ja kädessä olevasta lähetteestäni. Pirjo oli kuulemma hyvinkin tottunut kaltaisiini ihmisiin, hän on omien sanojensa mukaan antanut uransa aikana useita hormonipiikkejä (!?). Hän oli ottanut selville, mitä f64.0 tarkoittaa (olin käyttänyt puhelinkeskustelussa diagnoosikoodia) ja kertonut saapumisestani esimiehelleen. Asia olisi kunnossa, jos hän tekisi uuden lähetteen labraan kotikaupunkini nimissä (!?). Hän voisi tarvittaessa soittaa minulle testien tulokset (!?). Kerroin hänelle, että se on kyllä hormonilääkärini tehtävä, ei hänen.

TAYSIN lähete kourassa labran ilmoittautumisluukulle. Hoitaja ihmetteli kahta lähetettä (!?), mutta käski sitten istumaan ja odottamaan kunnes kutsutaan nimellä. Hän tulikin hetken päästä luokseni ja kailotti suureen ääneen, että kokeita ei voida ottaa kerralla, koska hormonitestit pitää ottaa vasta klo 10 jälkeen. Vastasin hänelle, että voin toki tulla tänne jonottamaan ruokatunnilla. Asia selvä, istumaan ja odottamaan. Miksi TAYSissa ei tästä mainittu minulle mitään? Osa kokeista ennen kymmentä ja osa kymmenen jälkeen?! Tämähän on pelleilyä!

Silloin tällöin on helpotus kuulla oma sukunimensä. Labraan sisään, ojensin TAYSin lähetteen ja kerroin, että olin Pirjo Mäkelän luona ennen tänne tuloa. "Miksi sinusta on labraan kaksi lähetettä?" ???? Mumisin jotain Pirjo Mäkelästä. "Meille riittää Tampereen lähete, kummanko lähetteen mukaan kokeet otetaan?" "EN MINÄ TIEDÄ!" Hoitaja meni tarkastamaan Tampereen lähetteen "kellonajat", hänen mielestään TAYSin lähetteen kokeet voidaan ottaa kerralla. Emme ottaneet kotikaupunkini kellonaikojen mukaisia kokeita, vaan "Tampereen ajan mukaiset".

Labrassa ihmettelivät, miksei minulle varattu aikaa TAYSin lähetteellä ja miksi tehtiin kaksi lähetettä. KOSKA PUHELINPALVELUN IHMINEN EI TIENNYT, PIRJO MÄKELÄ EI TIENNYT, EIKÄ HÄNEN ESIMIEHENSÄ TIENNYT. Pirjon ovelta on labran oville matkaa noin kymmenen metriä. Olin mykistynyt. Ulkona satoi vettä.

Toivottavasti tuloksissa ei ole mitään ikävää.

Vaikea päivä

Kaikki lähti menemään pieleen jo aamulla. Vapaapäivä, en saanut enää unta, asiat pyörivät mielessä. Pihalla lähes kaksikymmentä senttiä märkää lunta. Lumitöiden tekemiseen meni aikaa enemmän kuin olisin halunnut. Oletko koskaan kolannut märkää sementtiä? Taivaalta satoi veden ja jään sekaista räntää. Vaatteet kastuivat. Käsineet värjäsivät käteni, samoin lakin hikinauha värjäsi otsaani mustan rannun. Lakki ja käsineet lensivät roskiin. Aamuinen väärinymmärretty hyvin lyhyt episodi rakkaani kanssa. Kahvipöydän itkunsekaiset keskustelut olemisesta, läheisyydestä, tulevaisuudesta, hyväksymisestä, tunteista, parisuhteesta, kädestä kiinni pitämisen tärkeydestä, työstä, työn hakemisesta ja valituksi tulematta jäämisestä, toimeentulemisesta ja rahan mukanaan tuomasta vapaudesta valita. Kaikkien ongelmien lisäksi on vielä minun prosessini. Kuka haluaa 53 vuotiaan tädin asumaan kanssaan, tädin, joka näyttää enemmän mieheltä kuin naiselta, tädin, joka ei osaa kunnolla meikata, tädin, jonka vaatteet ärsyttävät, tädin, joka on herkkänahkainen, käsi ylös? Ymmärrän vaimoni tuntemuksia. Talossa asuukin aviomiehen sijaan täti. Vaimoni pelkää puolestani loukatuksi tulemista. Tiedän, olen herkkänahkainen. Mutta, minulla on ollut jo pitkään perusolettamuksena se, ettei minua tulla hyväksymään Juliana. Vaimoni on varmastikin oikeassa todetessaan: "Vaikka itse olet sitä mieltä ettet muutu, voitko olla siitä varma. Hormonit tulevat vaikuttamaan persoonaasi". En voi ola varma mistään. En mistään. Mitä lähemmäs pääsen omaa elämääni, sitä kauemmas ympärillä olevat ihmiset kaikkoavat.

Kädet mustana, otsassa musta rantu, silmät turvoksissa ja punaisina on kiva aloittaa pikkujoulun vietto syksyn työmäärästä väsyneiden työkavereiden kanssa.

Kontrollikäynti Tampereella

Vaikka heräsin viisitoista minuuttia ennen herätyskellon soittoa, aamutoimia väritti kiire. En ehtinyt tehdä mitään kunnolla, naamavärkistä puhumattakaan (vaimoni mukaan olin aika "tällingissä"). Onneksi kuitenkin muistin ottaa kaikki tarvittavat tavarat ja dokumentit mukaan. Syy aamun kiireeseen löytyy ajokelistä, luvassa oli runsasta lumisadetta Tampereen suunnalla (jota sitten tulikin PALJON). Matkaan oli syytä varata runsaasti aikaa. Yhden pysähdyksen taktiikalla olin perillä juuri sopivaan aikaan. Epätoivoiset tällingin viimeistely-yritykset vastaanoton saniteettitiloissa hetkeä ennen tapaamista eivät tuottaneet toivottua lopputulosta. Äääh...näillä oli pakko mennä...

Tapaaminen prosessini erikoislääkärin ja sairaanhoitajan kanssa oli taas todella miellyttävä. Tunnelma oli välitön ja rennon positiivinen. Kerroin viime tapaamisen jälkeen tapahtuneista asioista ja tuntemuksistani. Kertomisesta äidille ja isälle, läheisten ja ystävien reaktioista, itkupäivistä, läheisyydenkaipuusta, tulevaisuuden suunnitelmistani, orkidektomiasta, vaginoplastiasta, onnellisesta ja tasapainoisesta olostani. Tuntui todella hyvältä, kun sain positiivisia kommentteja ulkonäöstäni.

Olen valmis orkidektomiaan vaikka heti. Käytännössä prosessi jatkuu lähetteellä Helsingin tutkimusyksikköön, josta saan lausunnon tilastani. Kirurgisiin toimenpiteisiin tarvitaan kahden tutkimusyksikön hyväksyntä. Jonotusajat huomioiden, orkidektomia lienee ajankohtainen vasta noin vuoden kuluttua. Haluan henkilötunnuksen ja nimen muutoksen kirurgisten toimien kanssa samaan aikaan. Jos avioliittolakiin tulee toivottu muutos kahden samaa sukupuolta olevan avio-oikeudesta, kirurginen toimenpide voisi olla mahdollinen kesällä 2013. Sovimme seuraavan kontrollikäynnin kesäkuulle 2012.

Liukastelin kymmensenttisessä loskassa läheisen sairaalarakennuksen kahvilaan purkamaan työpuheluita.

Taysin kahvilassa. Nälkä.

Hormonipolilla olikin vastassa uusi lääkäri. Olin hieman yllättynyt. Oli turhauttavaa kerrata taas uudelle ihmiselle tapahtumia ja tuntemuksiani. Sitäpaitsi, hänellä ei ole vertailupohjaa edellisestä käynnistä (no joo, on toki edellisen lääkärin kirjallinen raportti). Keskustelimme hormonien ja lääkkeiden annosmääristä ja mahdollisista vaikutuksista. Finasteridiresepti uusitaan, annosmäärä pidetään samana (1,25 mg/päivä). Androcurin annostusta lisätään 100 milligrammaan päivässä (nyt 50). Tällä toimenpiteellä yritetään saada karvat ja muut miehiset elementit aisoihin. Progynovaa otan jatkossa kaksi tablettia päivässä yhden sijaan (2 mg, aiemmin 1). Annostusta ei lisätä nyt enempää veritulppariskin pelossa. Näillä mennään aina ensi vuoden joulukuulle asti, silloin on seuraava kontrollikäynti. Hormonilääkäri ohjasi minut terveydenhoitajan luo, joka tekisi lähetteen labrakokeisiin ja varaisi ajan seuraavalle käynnille. Kilpirauhasen labrakoe pitäisi kuulemma tehdä ennnen klo 10 aamulla, joten se ei ollut tällä käynnillä mahdollista. Vaihtoehtoina oli kaksi erillistä labrakäyntiä, heti TAYSissa ja loput kotikaupungin terveyskeskuksessa tai kaikki ennen 15.12.2011 samasta paikasta. Valitsin jälkimmäisen option.

Olin ollut syömättä ja juomatta neljätoista tuntia. Kaarsin auton kohti tuulta tuiskua ja tuiverrusta. Keli oli suurimman osan matkaa todella surkea, pimeäkin oli tulossa. Väsytti. Päivä oli antoisa mutta raskas.

Julian ulkoiset muutokset (6 kk)

Laitan päivityksen ulkoisista muutoksistani kolmen kuukauden välein. Tässä tämänhetkinen tilanne, noin kuusi kuukautta hormonihoidon aloittamisesta (suluissa tilanne kolmen kuukauden jälkeen).

1) Rinnat alkavat kasvaa

- Kasvu on hidasta, ilman vaatteita muutos on havaittavissa. (Hyvin pientä muutosta on havaittavissa, asiasta tietämätön ei huomaa.)

2) Lihasmassa ja -voima vähenevät

- Osa laihtumisesta on varmasti myös lihasmassan vähenemistä. Muutokset ovat merkityksettömiä. Näkyy lähinnä suurta voimaa tarvitsevissa tilanteissa. (Vähäisiä, huomaamattomia muutoksia.)

3) Kehon rasvakudos lisääntyy, kehon rasva kerääntyy lantiolle ja reisiin aiempaa enemmän 

- Rasvakudos on aiempaan verrattuna erilaista, "hötömpää". Tarkkasilmäinen saattaa huomata eron kehon perusmuodossa. Rasvaa on kadonnut rintakehän alueelta, ylävatsasta ja vyötäröltä. Paino on pudonnut lähes 10 kg. (Muutoksia havaittavissa, tosin olen hieman laihtunut lisääntyneen liikunnan ja ruokailutottumusten ansiosta. Jos ei tiedä, ei huomaa eroa.)

4) Erektiot vähenevät ja jäävät vähitellen pois, kivesten koko pienenee

- Muutosta on havaittavissa lähinnä erektioiden määrässä. (Aika harva pääsee tätä muutosta todistamaan.)

5) Iho pehmenee

- Iho tuntuu pehmeältä, mutta se on myös kuivempi. Käytän kosteuttavaa voidetta päivittäin. (Merkittävä muutos tapahtunut jo nyt. Ihon rakenne ja paksuus on muuttunut.)

6) Hiukset saattavat tuuheutua

- No joo. Päälaelta tukka on edelleen varsin harva, ei kovinkaan naisellinen. (Muutoksia on jonkin verran havaittavissa.) 

7) Kehon karvoitus vähenee ja parta pehmenee

- Tilanne oli jo varsin hyvä noin kuukausi sitten. Nyt ehkä mennyt hieman huonompaan suuntaan. Tummia karvoja ilmestyi jostain lisää myös partaan (!). Epilointia joutuu tekemään edelleenkin todella paljon. Kolmas laserointi on takana, toivottavasti tummat karvat saivat lopullisesti kyytiä! (Muutoksia havaittavissa. Tarkkasilmäinen ja -muistinen huomaa eron. Mustien karvojen määrä on vähentynyt ja rakenne ohentunut. Parta on harventunut, kasvaa laikukkaasti, osa parrasta kadonnut.)

8) Psyykkisesti mielentilat muuttuvat vaihtelevimmiksi ja olo tunneherkemmäksi

- Tunneherkkyys on korkealla tasolla. Mielentiloissa ei muutoksia. (Mielentilojen muutoksissa ei juurikaan muutoksia, ehkä jopa päinvastoin (kts kohta 10). Tunneherkkyys lisääntynyt jonkin verran. Minut hyvin tuntevat saattavat huomata.)

9) Seksuaalisen halukkuuden väheneminen

- Läheisyyden kaipuu on kova. Halukkuus on muuttunut totaalisesti erilaiseksi. Miehisiä haluja ei enää ole. (Todella dramaattisia muutoksia, jos katsotaan asiaa miehisestä näkökulmasta. Läheisyyden kaipuu ja koskettamisen halu on lisääntynyt. Tuskin näkyy muutoksena.)

10) Tasapainoinen ja rauhoittunut olo, kun sukupuoliristiriidan kokemus lievenee

- Tasapainoinen ja rauhallinen olo on vallitseva tuntemus. (Todella merkittävä muutos. Olen onnellinen olotilastani, tunnen eläväni. Toivottavasti se näkyy ja kuuluu tekemisissäni.)

Mahdollisia ei toivottuja sivuvaikutuksia: Kipua "keskivartalossa" tietyssä tilanteessa. Rintojen arkuus.

Kulttuuriin sidoksissa olevat ulkoiset muutokset:

Näkyy pukeutumisessani, hiuksissani, äänessäni ja käytöksessäni yhä enemmän ja enemmän, myös työpaikalla.

(Olen antanut hiukseni kasvaa ja pitänyt karvoituksen näkymättömissä. Olen pikkuhiljaa hankkinut itselleni feminiinisiä tai ei maskuliinisia tavaroita ja asusteita. Korva- , ranne- ja kaulakoruja, silmälasit, käsineet, hattuja, kenkiä, laukun, huiveja, ihon- ja kynsienhoitotarvikkeita, kasvojen ja silmien ehostukseen tarkoitettuja tuotteita sekä joitain paitoja. Tuotteita valitessani pyrin tuomaan esiin persoonani. Näitä pieniä muutoksia tulee tapahtumaan yhä enemmän ja enemmän. Haluaisin päästä eroon miehille ja naisille tarkoitetuista tavaroista, pois sukupuolisidonnaisuudesta. Kenkä on kenkä, hattu on hattu jne. Haluaisin olla kaunis.)

Epämääräisiä tuntemuksia III

Hitsi, paleltaa. Yöllä tuntuu todella viileältä, vaikka makuuhuoneen lämpötila on pysynyt samana. Tästä syystä olen alkanut käyttämään yöpaitaa, joka on itseasiassa aluspaita, sillä eihän minulla ole yöpaitaa. En ole käyttänyt sellaista yli neljäänkymmeneen vuoteen! Täytyypäs kirjoittaa Joulupukille.

Unet ovat muuttuneet. Näen ainoastaan unia, joissa olen Julia. Viime yönä eräs tuttavani paheksui korkokenkiäni, vaikka olimme juhlissa ja asianmukaisesti pukeutuneita.

Asiaankuuluvan rinta-arkuuden lisäksi on tullut huolestuttavia kivun tuntemuksia "keskivartaloon". Laitoin asiasta kyselyä prosessissa oleville tai sen läpikäyneille Puuteri.orgin foorumille. Samanmoisia tuntemuksia on ollut muillakin. Tieto helpotti, mutta aion kysellä asiasta tarkemmin kontrollikäynnin yhteydessä 8. joulukuuta. Ei kannata huolestua, kipu ei ole jatkuva. Se tulee vain tietyssä tilanteessa.

Kämmenet, ranteet ja jalkaterät ovat kutistuneet. Ei tietenkään paljon. Entuudestaan tiukat kengät tuntuvat nyt sopivilta, entuudestaan sopivat tuntuvat hieman löysiltä. Hanskoissa sama juttu. Ei kai painon pudotus vaikuta näihin kehon osiin?

Tekisi mieli ostaa uudet silmälasit. Kun alkuvuodesta joudun käymään kontrollikäynnillä silmälääkärillä, voisin samalla tutkailla uusia kehysmalleja. Jotain naisellisempaa.

DZZUMP! (Laser-epilaatiossa III)

Toivottavasti kolmas kerta toden sanoo! Toisen käynnin nostattamat toiveet tummien karvojen häviämisestä saattaa nyt toteutua. Hoitajan mukaan karvat aktivoituvat kasvamaan tietyn syklin mukaan, minun karvat ovat poistuneet kuulemma oikein hyvin.

Hoitaja suoritti koko parta-alueen laseroinnin lähes täysillä tehoilla DZZUMP, DZZUMP, DZZUMP, DZZUMP! Säkenöivä ja polttava tunne salpasivat hengityksen. Sain otettua happea toimenpiteen aikana vain muutaman kerran. Silmät kostuivat nyt enemmän kuin edellisillä kerroilla. Kasvojen iho punoitti ja oli reilusti turvoksissa toimenpiteen jälkeen. Hoitajan mielestä ihon reaktio on kuin suoraan oppikirjasta. Karvat saavat siis kyytiä!

Epilaatiokäyntikertoja on jäljellä vielä kaksi. Seuraava aika varattiin helmikuun alkuun, "Voihan olla ettei niitä tummia karvoja enää tule". Ja jos niitä ei tule, voin peruuttaa ajan tai siirtää sen myöhemmäksi. Hyvä niin.

Mutta ne vaaleat karvat, niitä tunkee kasvoista vielä aikamoinen armeija...

Olen yllättynyt!

Koska blogini on avoin, tänne ei tarvitse kirjautua, periaatteessa kuka tahansa voi päästä katsomaan näitä juttuja ja kuvia. Tästä syystä olen laittanut tänne hyvin valikoiden kuvia itsestäni ja erityisesti kasvoistani. En tiedä onko varovaisuuteni perusteltua, jotenkin vain tuntuu siltä, etten halua prosessistani täysin julkista vielä tässä vaiheessa. Toisaalta, olen ollut siinä uskossa, että varsinkin läheiset ystävät ja sukulaiset tunnistavat minut näistä kuvista helposti, vaikka kuvien laatu on vähän niin ja näin. Olen ottanut kuvat kännykkäkamerallani. Ainoat kasvokuvat ovat olleet Tietoa Juliasta -sivulla, joten kuviin ei ole voinut törmätä sattumalta.

Keskusteluissa vanhemman siskoni kanssa kävi ilmi, ettei hän olisi tunnistanut minua ollenkaan tuosta kasvokuvasta, jos se olisi esitetty toisessa yhteydessä! Eikä tässä vielä kaikki. Olin yhteydessä exääni aivan muiden asioiden tiimoilta kun hän mainitsi, ettei hänkään tunnistanut minua siitä kuvasta. Olimme olleet yhdessä melkein 23 vuotta, hän jos kuka tunnistaa piirteeni!

Olen todella yllättynyt! Jos läheiset eivät minua noista kuvista tunnista, pelkoni on aivan aiheeton. Tuskin puolitututkaan tai muut minut tuntevat henkilöt tunnistavat minut täällä olevista kuvista. Tämä tieto antaa minulle lisää itseluottamusta esiintyä julkisesti Juliana.

Voiko kevyt meikki muuttaa ulkonäön tunnistamattomaksi? Mitä mieltä olet, meneekö läpi?

Pehmeä aluke (ääniterapiassa V)

Nyt alkavat ääniasiat loksahdella paikoilleen niin, että kolina kuuluu. Minun pitää lopettaa nariseminen! Siis, tuottaa esimerkiksi a-ääni ilman narinaa. Ison ahaa-elämyksen sai aikaan pehmeä aluke. Narina poistuu pehmentämällä ääntä, haaaa. Samalla äänteen muodostus nousee pois syvältä kurkusta lähemmäs/edemmäs suuta.

Pehmeä aluke ja soinnikkaan äänen tuottaminen hyminä- ja perusharjoituksilla saa aikaan jo aika mukavan tuntuisia Juliamaisia ääniä. Eilisen terapiatunnin jälkeen en olisi malttanut lopettaa äänen makustelua. Ääni kuulosti ja tuntui hyvältä. Töiden jälkeen ääniharjoitukset raikuivat autossa kotimatkan ajan ja jatkuivat kotona lähes koko illan. Ja parasta tässä on se, että se hyvältä kuulostava ääni ei tule äänirekisterini ylimmästä päästä, vaan luonnollisen äänen alueelta. Olen todella innoissani!

Taisin jo aiemmin mainita kuinka perusharjoittelu on tuonut ääneen puhtautta, korkeammat äänet tulevat vaivattomammin kuin aiemmin. Ilmeikkäämmän puheen tuottaminen on luonnollisempaa kasvolihas- ja huulioharjoitusen avulla. Falsettilauluharjoituksissa olen pystynyt tuottamaan kauniita sointeja, joiden olemassaolosta en ole tiennyt.

Terapeutin antama pehmeän alukkeen harjoittelumoniste on tärkeämpi kuin uskottekaan.
Narinat pois ja harjoittelemaan!

Marraskuun kuulumiset

Kiitos kysymästä, ihan hyvää kuuluu!
Marraskuu on ollut todella työntäyteinen, ne harvat vapaan ajattelun hetket ovat kuluneet vapaa-ajan kaipuussa ja Julian muutoksissa. Odotan innolla joulukuun kontrollikäyntiä Tampereella. Silloin pitäisi sopia lääkäreiden kanssa jatkosta, hormonihoidon jatkamisesta, estrogeenin annosmäärästä ja mahdollisista toimenpiteistä. Hoitava erikoislääkäri voi samalla analysoida henkisen tilani, joka mielestäni on oikeinkin hyvä.

Ääniharjoitusten tekemiseen on ollut vähemmän aikaa, mitä olen toivonut. Noh toisaalta, edistystäkin äänipuolella on ehkä tapahtunut. Mutta vastapainoksi on myös taantumaa. Tummia partakarvoja on huolestuttavasti ilmestynyt poistuneiden tilalle. Jospa ne loputkin saataisiin luopumaan kasvamisesta seuraavan laserepilointikäynnin tuloksena (Töölö 29.11.). En tiedä kuvittelenko vain, jotenkin tuntuu kuin karvoja olisi tullut lisää vähän joka puolelle. Tai, että estrogeeni vaikuttaisi kaikenkaikkiaan heikommin kuin aiemmin. Eräs prosessin läpikäynyt totesi estrogeeniannostukseni olevan liian vähäisen, menopaussioireita saattaa ilmetä. Kääk.

Törsäsin hieman hyvinvointiini, ostin sen lupaamani kynsilakan! Vaatekaapin sisältöä pitäisi uusia, tarvitsen pian Julialle sopivia vaatteita lisää. Julian nykyiset vetimet ovat ahkerassa käytössä. Olen käynyt jo muutamia kertoja ihmisten ilmoilla täydessä varustuksessa testailemassa omia ja vastaantulevien ihmisten tuntemuksia. En tiedä muista, minulla oli mukavaa ja olokin oli luonteva.

Äiti ja isosisko

Juttelin tänään puhelimessa yhteensä yli puolitoista tuntia äitini ja isosiskoni kanssa.

Jo pelkästään se, että äitini soittaa ja haluaa tietää mitä minulle, Julialle, kuuluu, saa sydänalani lämpiämään. Muistan kuinka vielä viime kesänä pelkäsin äitini reaktiota, jos ja kun uskallan kertoa hänelle transsukupuolisuudestani. Pelkoni oli kertakaikkisen turha. Äitini on suhtaunut tilanteeseeni loistavasti! Hän on rauhallinen ja aidosti kiinnostunut tilanteestani. Sen sijaan, että hän kyselisi niitä näitä ympäripyöreästi, hän kysyy asiat suoraan ja kiertelemättä, mutta minua kunnioittavasti. Tottakai hän on huolissaan minusta, niinkuin kaikki vanhemmat lapsistaan, mutta hänen ennakkoluuloton asenteensa on ihailtava! Tuntuu kuin olisimme lähentyneet äitini kanssa tämän prosessin aikana. Olemme ehkä läheisempiä kuin koskaan. Rakastan sinua äiti!

Juttelimme tänään isosiskoni kanssa ensimmäisen kerran blogini sisällöstä. Suurin osa sisällöstä on hänelle varsin tuttua aiemmista keskusteluistamme. Mutta, kasvokuvani Tietoja Juliasta -sivulla oli hänelle yllätys. Jos kuva olisi esitetty hänelle eri yhteydessä, hän ei olisi tunnistanut minua! Olin itsekin yllättynyt. Olen ollut siinä uskossa, että minut tunnistaa kuvasta helposti. Hmmm, onko kevyellä meikillä noin suuri vaikutus? Blogikirjoitusten perusteella isosiskoni pitää minua ehkä siskoksistamme turhamaisimpana, "höpsönä". Sitähän minä rakas sisko taidan olla, tunnustan. :)

Mmma, mmmo, mmmu (ääniterapiassa IV)

Peruskuntoharjoittelu on mennyt laskevien hurinoiden, hyrinöiden sekä huulioharjoitusten merkeissä. Lauluharjoitukset olen tehnyt vain falsettiäänellä. Äänen muodostuksessa olen yrittänyt keskittyä sointiin ja rentouteen. Ja näillä jatketaan edelleen, lihakset vahvistuvat, liikkuvuus paranee ja äänihuulet tottuvat uuteen äänialaan.

Tuloksiakin on kuultavissa, korkeita ääniä tulee ehkä helpommin kuin aiemmin, ja ne ovat soinniltaan puhtaampia. Laulaessa tulee välillä (vahingossa?) tosi miellyttäviä ja soinnikkaita ääniä, voi kun saisin ne jotenkin siirtymään myös puheeseen. Olen sitä muutaman kerran yrittänyt, tulokset ovat kuulostaneet teennäisiltä. Pah ja harmitus.

Terapeutin mielestä hätäilen ja kiirehdin turhaan asian kanssa. Ensin sopeutetaan lihakset ja huulet soinnikkaan Juliamaisen äänen tuottamiseen peruskuntoharjoittelulla, sen jälkeen vasta aloitetaan Juliamaisen äänen soveltaminen puheeseen.

Uutena harjoituksena on laskeva hyminä mmma, mmmo, mmmu, mmmä, mmmö, mmmy, mmme ja mmmi. Äänitimme näitä hyminällä tuottamiani sointeja terapiatunnilla. Iiik, en ollut tunnistaa ääntäni! Harjoittelen noita soinnikkaita hyminöitä kotona, ja niitä minun pitäisi myös äänittää. Näin minulla on mahdollisuus myös analysoida tuottamiani ääniä. Hyminöihin pitää liittää mukaan myös käsien liikkeet.

Minulla on myös lupa siirtää soinikkaita ääniä käytäntöön. Esimerkiksi voin tervehtiä soinnikkaasti "Mmoi!". Tai käyttää muita hyminöitä osana keskustelua mm. myöntymisinä. Näin olen pikkuhiljaa tehnytkin esimerkiksi kaupan kassalla tai työpaikalla.

Harjoitus tekee Julian!

Taas itkettää

Tänään on isänpäivä. Huomasin jo aamulla herätessäni olevani aika herkällä tuulella. Puhelu isälle herkisti tunnetilaa vielä lisää. Itkuhanat aukesivat pihalla syksyn viimeisiä lehtiä haravoidessa. Mielessäni pyöri lapsuuteni, eletty elämä, lapseni, läheiset, lemmikit, vanhemmat, parisuhteet, minulle tärkeät ihmiset ja asiat. Haravoimisesta ei meinannut tulla mitään, välttelin kontaktia vaimoni kanssa. Kun tulimme sisälle, en voinut enää peitellä pillittämistäni.

Olla oman isän lapsi, olla isä omalle lapselle ja sitten yhtenä päivänä et enää olekaan isäsi poika etkä poikasi isä. Isän suru pojan muuttuessa tytöksi, pojan hämmennys isän muuttuessa naiseksi. En halua tuottaa surua enkä pettymyksiä kenellekään. Olen poikani isä, vaikka miehuuteni häviää. Rakkauteni isään ei muutu vaikka minusta tuleekin hänelle vieras ihminen. Isän päivä.

Voimakkaat odotukseni unelmani täyttymisestä ongelmitta. Vaakakupissa pelko epäonnistumisesta rakkaassa parisuhteessa. Miehen ja naisen välisen kiihkon hiipuminen kahden naisen kiintymykseksi. Rakkaani mahdolliset ajatukset pettymyksestä ovat oikeutettuja.

Pelkään rakkaitten ihmisten kaikkoavan viereltäni. En halua elää unelmaani yksin.

Taas itkettää.

Epämääräisiä huomioita II

Sukupuoli unissa
Sukupuolikokemukseni unissani ovat olleet tähän asti pääasiassa miehisiä. Yleensä unissani sukupuoli ei ole ollut millään lailla korostunut, noh, riippuen tietenkin unien tapahtumista. Olen toki nähnyt runsaastikin unia, joissa olen ollut epätietoinen sukupuolestani tai unien tapahtumat ovat tukeneet ristiriitaani. Eräässä voimakkaassa unikokemuksessa vuosia sitten näin naishahmon, joka näytti merkitykselliseltä ja tuntui erittäin tärkeältä. Pelkäsin unessa kadottavani hahmon, ja yritin seurata sitä epätoivoisesti. Unen hahmo olin minä. Hormonihoidon aloittamisen jälkeen olen nähnyt unia, joissa olen kokenut olevani nainen myös fyysisesti. Uniin ei ole liittynyt eroottisia elementtejä.

Tunneherkkyys on lisääntynyt
Olen aina ollut tunteellinen ihminen. Tunnepitoiset tapahtumat ja nyyhkyelokuvat ovat saaneet silmäkulmani kostumaan. Nykyään kyynelehtiminen alkaa jo hyvin pienestä tunteellisesta ärsykkeestä. Pelkästään rakkaani tai koiramme puuhien seuraaminen nostaa välillä palan kurkkuun. Hassua on se, että tunne on pääsääntöisesti iloinen eikä surullinen. En pysty katsomaan koiramme pentukuvia kyynelehtimättä! No, vastoinkäymisetkin aiheuttavat voimakkaita tunnereaktioita, joista itku ei ole kaukana.

Tulevaisuus ei huoleta niin paljon kuin aiemmin
Vielä viime keväänä pelkäsin tulevaisuuden kauhuskenaarioita. Mahdollinen avioero, pitkäaikaisen suhteen päättyminen, ystäväpiirin kutistuminen, mahdolliset ongelmat työpaikalla yms. Tiedän, että tulevaisuus saattaa tuoda mukanaan ylitsepääsemättömiä ongelmia. Mutta, jotenkin tulevaisuus ei juuri nyt pelota. Mitä muut ihmiset minusta ajattelevat ei kiinnosta minua enää lainkaan. Paitsi siinä tapauksessa jos joku näkee aiheelliseksi vahingoittaa minua. Ystäväpiirin reaktiot ovat olleet pääosin ymmärtäviä ja minua tukevia. Jos liittomme jostain syystä hajoaa, se on tietenkin surullista. Mutta jos niin tapahtuu, siihen on varmasti syynsä.

Ääniterapiassa III

On marraskuun alku ja 10 astetta lämmintä! Huristelin ääniterapiaan pyörälläni. Siihen oli parikin syytä. On kiva huristella, vaimo tarvitsee autoansa (perheen ainoa auto) ja parkkipaikka löytyy PHKS:sta pyörälle todella helposti, autolle sitä on näet lähes mahdotonta löytää.

Kolmannella käyntikerralla terapeutti lausui silmiään siristellen kaksi loitsua, heilautti taikasauvaansa laajassa kaaressa ja antoi kulauksellisen Simsalabim-juomaa. Jos laitan tyynylleni yön ajaksi kuivattua Provencen maustesekoitusta, ääneni on näiden poppakonstien jälkeen täysin feminiininen seuraavana aamuna.

Joo. :D
Harjoitukset jatkuvat. Vahvistan ja notkeutan äänenmuodostukseen tarvittavia lihaksia. Saan harjoituksilla huuliin ja kasvojen lihaksiin lisää liikkuvuutta. Pärinä- ja hyrinäharjoituksilla lämmitän ja sopeutan äänihuulia Juliamaiseen ääneen. Etsin sointeja ja resonointeja, pyrin muodostamaan äänet pakottomasti. Jatkan jo aloittamiani falsettilauluharjoituksia, niistä on hyötyä äänihuulille. Tarkkailen ääneni intonaatiota, pyrin laajentamaan ilmaisua. Harjoitukset ovat yksinkertaisia, ja niitä on mukava tehdä. Vain harjoitus tekee Julian. Näin se on. Poppakonsteja ei ole.

Keskustelimme runsaasti äänenmuodostuksesta ja siihen liittyvistä asioista, kansallisten kielten ja kulttuurien vaikutuksesta puheilmaisuun ja ääneen. Taisi mennä välillä filosofoinnin puolelle. Taas hyödyllinen ja mukava käynti. Hymyilin kypäräni sisällä matkalla takaisin töihin.

Epämääräisiä huomioita

Koska annan itselleni luvan olla juuri sitä mitä olen, olen tehnyt itsestäni mielenkiintoisia huomioita. Osa huomioimistani asioista on toki ollut läsnä aiemminkin, ehkä kuitenkin miedompana tai eri tavalla sävyttyneenä.

Suklaa maistuu hyvälle
En ole koskaan ollut suuri makean ystävä. Suklaata on viimeaikoina tehnyt mieli yhä useammin, etenkin aterian päätteeksi kahvin kanssa nautittuna.

Tekee mieli pukeutua lämpimämmin kuin aiemmin
Pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitella, että pidän sisällä villatakkia ja kaulahuivia. Sohvalla telkkua katsellessa pitää olla tyynyjen välissä tai huovan kulman alla.

Halaaminen ja kädestä pitäminen tuntuu tärkeältä
Olen aina tykännyt olla kumppanin kainalossa, mutta nyt pienet läheisyyden osoitukset tuntuvat entistä tärkeämmiltä. Halu olla läsnä ja lähellä on voimakas. Enkä tarkoita tällä seksiä. Suhtautumiseni seksiin on muuttunut DRAMAATTISESTI.

Käsilaukusta on tullut tärkeä kapistus
Mukana kuljetettavien tavaroiden määrä on lisääntynyt, takkien taskut niiden kuljettamiseen eivät ole enää riittäneet pitkään aikaan. Niinkuin tiedätte, mukana pitää olla kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta :). Ostin loppukesästä itselleni hyvän käsilaukun, siitä on tullut minulle hyvä kaveri. Työmatkoilla kannan mukana läppärilaukkua sekä käsilaukkua. Se on hankalaa, koska kävelen töihin (n 30 min/suunta).

Itsensä helliminen ja huolenpito on lisääntynyt
Ihon hoitaminen on jokapäiväistä puuhaa aamuin illoin. Kylppärin kaapista löytyy aiempaa enemmän voiteita, tuoksuja ja hoitotuotteita sekä -laitteita. Tuoksuista olen aina tykännyt todella paljon. En ole koskaan aiemmin hoitanut hiuksiani tai kynsiäni näin huolella. Olen kiinnittänyt tuotteiden laatuun yhä enemmän huomiota. Varpaiden kynsien hoitaminen ja rasvaaminenkin on kivaa!

Syön ja juon vähemmän sekä kevyemmin
Olen aina tykännyt syödä ja juoda hyvin, ehkä enemmän kuin on tarpeen. Viimeaikoina ovat kala-, simpukka/äyriäis- ja kasvisruoat maistuneet erityisen hyvälle. Toki lihakin maistuu edelleen, mutta possunliha ja broileri ovat jääneet vähemmälle. Kivennäisveden kulutus on vähintäänkin yhtä voimakasta kuin aiemmin, mutta viiniä menee vähemmän. Humaltumisen tarvetta ei ole enää ollenkaan. Ja sehän on hyvä juttu se.

Hymyilen enemmän
Sen huomaaminen tuntuu erityisen hyvälle. Positiivistä asennetta voisi silti olla vielä lisää.

Vaatekaapin sisältö tuskastuttaa
Tekisi mieli ostaa uusia vaatteita ja heittää vanhat keräykseen tai roskiin. Perjantaipaita on hyvä idea, pitäiskö ottaa käytäntöön? Kenkätilanne on parempi, tosin kenkiä ei ole koskaan liikaa. Valitettavasti olen aina ollut kenkä- ja laukkuihminen :). Shoppailu on itse asiassa mukavaa :D.

Karvat

Tummia karvoja ei enää juurikaan ole

Karvoitus ja parta ovat miehisyyden merkkejä. Minulle näitä merkkejä on siunautunut enemmän kuin on tarpeen. Miten saan pidettyä karvat kurissa?

Diagnoosin jälkeen olen käynyt kaksi kertaa laserepilaatiossa parran poistamiseksi. Laser on tehonnut varsin hyvin. Suurin osa tummista partakarvoista on hävinnyt. Kuten oheisista kuvista voi päätellä, vaaleiden partakarvojen kanssa joudun vielä tekemään ratkaisuja niiden hävittämiseksi. Osa vaaleista partakarvoista on todella jäykkiä ja paksuja, niiden irroittaminen pinseteillä on kovin ikävän tuntuista.

Vaaleiden karvojen poistamiseksi voin käydä neulaepilaatiossa, esimerkiksi kosmetologilla.

Kehon karvoitusta olen yrittänyt hillitä jo muutaman vuoden ajan. Aloitin karvojen siisitimisen partakoneella ja -höylällä. Ajoin pois rinta-, vatsa-, käsi- ja jalkakarvat. Partakoneen ja -höylän jättämä sänki oli ikävän tuntuinen varsinkin vyötärön ja rintakehän alueella. Kutiamisen vuoksi meni jopa muutama päivä pilalle. Selkäkarvojen poistoon tarvitsin apua, yksin niitä ei saa ajettua.

Lähtötilanne: vaaleita on paljon

Reilu vuosi sitten ostin kunnollisen epilaattorin. Olen ollut siihen tyytyväinen. Epilaattori poistaa karvan tupesta asti, joten ikävää sänkeä ei jää. Haittapuolena on ihon sisään kasvavat karvat, jotka saattavat tulehtua. Karvan kasvamista ihon sisään voi ehkäistä peseytymällä ihoa kuorivalla saippualla kerran viikossa sekä käyttämällä kosteuttavaa ihovoidetta säännöllisesti. Koska epilaattori ei irrota kaikkia karvoja, jälkeä joutuu siistimään pinseteillä.

Hormonihoidon aloittamisen jälkeen ihokarvat ovat vaalenneet ja ohentuneet. Paksuja ja mustia karvakankia ei ole enää yhtä paljon kuin aiemmin. Vaikka karvojen määrä ei ole vähentynyt, epilointia ei tarvitse suorittaa enää yhtä usein.

Iho on pehmentynyt ja muuttunut kuivemmaksi. Karvojen puuttuminen korostaa kuivuutta. Käytän aamuin illoin hyvälaatuisia ja kosteuttavia kasvo- sekä käsivoiteita. Suihkun ja saunan jälkeen voitelen koko kehon jalat mukaan lukien.

Itsensä helliminen on mukavaa!

Lokakuun kuulumiset

Lokakuun päivät ovat kuluneet pääsääntoisesti erittäin positiivisella mielellä. Muutama sadepäivä harmaine pilvineen on latistanut tunnelmaa. Syntyjen syvien pohtiminen silloin tällöin kuuluu normaalin ihmiseloon. Positiivinen mieli auttaa minua jaksamaan paremmin. Vastoinkäymiset työpaikalla tai kotona eivät tunnu niin raskailta kuin aiemmin. Jaksan myös paremmin pitää huolta itsestäni ja kunnostani. Säännöllinen liikunta on tuntunut hyvälle, painokin on pudonnut.

Vanhemmat, sisaret, perhe ja ystävät ovat selvästikin tottuneet tilanteeseeni, pöly on laskeutunut. Nyt mennään tavallista arkea, hyvä niin.

Hiukset ja kynnet ovat vahvistuneet. Hiukset ovat ehkä tuuhettuneet hieman, niskassa on hauskat kiharat. Iho tuntuu pehmeältä ja suurin osa tummista partakarvoista on poissa. Rasvaa on hävinnyt ylävatsasta ja kyljistä, se on osittain siirtynyt vyötärön alapuolelle. Laihtuminen näkyy myös kasvoissa. Rinnoissa on vähäistä kasvua, asiaan kuuluvaa arkuutta sitäkin enemmän. Hymyilen enemmän kuin aiemmin. Ääniterapiavastaanotot ovat olleet kertakaikkisen riemastuttavia. Terapeutilla on maaginen kyky saada minut loistavalle tuulelle. Olen seurannut hormonilääkärin kehoituksesta verenpainettani. Se on ollut normaali tai erinomainen. Aloitin mittaukset noin kuukausi sitten.

Hyvää siis kuuluu! Asiat etenevät mallikkaasti kohti päämäärää. Voinko enempää vaatia?

Ääniterapiassa II

Toista tapaamiskertaa varten minun piti pohtia Julian olemusta.
Tässä näkemykseni Juliasta:
Julia on
52-vuotias, tavallinen, rehellinen, huomaavainen, rauhallinen, hymyileväinen, romanttinen, ajatteleva, osallistuva, höpsö, hieman turhamainen
Julia ei ole
blondi, flirttaileva, äänekäs/suulas, ei yritä olla nuorempi kuin on, hiljainen/vetäytyvä, ujo, töykeä, kateellinen, katkera
Julia haluaisi olla
hyväksytty naisena, miellyttävä, sopusointuinen/sinut itsensä kanssa, viehättävä, tyylikäs, iloinen ja nauravainen

Kuvastaako ääneni nyt näitä ominaisuuksia? Tavoitteena on saada aikaan naisellinen, minulle ominainen ja pakoton, luonnostaan tuleva ääni, jossa kuuluvat Julian ominaisuudet.

Sitten terapeutti kertoi ensimmäisen ja tärkeän harjoituksen taustat ja sisällön.

Harjoituksella vahvistetaan kieltä ja huulia sekä äänen muodostukseen tarvittavia pieniä kasvojen lihaksistoja. Harjoituksen avulla voin myös kuulostella ääneni eri sävyjä ja sointien muodostusta. Teen näitä harjoituksia päivittäin. Terapeutin mukaan äänestäni löytyy feminiinen sointi.

Sain tehtäväksi tarkkailla naisten tapaa puhua ja käyttää ääntä. Terapeutti demonstroi naisten ja miesten tapoja puhua. Naisen tapa puhua ei suinkaan ole pelkästän miesten ääntä korkeampi ja muuten samanlainen kuin miehillä. Nainen käyttää huomattavasti laajempaa skaalaa äänen eri sointeja ja taajuuksia, tästä johtuen nainen käyttää kasvojen lihaksia aktiivisemmin. Yleisesti ottaen naiset hymyilevät myös puhuessaan enemmän kuin miehet.

Ja sit päristelemään ja hyrisemään :)

Laser-epilaatio, toinen näytös

Kävin tänään toisen kerran Töölön sairaalassa Laser-epilaatiossa eli parranpoistossa. Minun piti ottaa kuvia toimenpiteestä hoitajan avustuksella tätä blogia varten. Vaan 3T-ratikan 25 minuutin turha odottelu rautatieaseman pysäkillä torpedoi koko kuvausprojektin. Taksilla pääsin toki nopeasti Töölöön, mutta toimenpidevuoroni oli jo annettu seuraavalle potilaalle. Koska seuraava työhön liittyvä tapaamiseni oli sovittu Pasilaan heti toimenpiteen jälkeen, hoitaja suoritti epilaation ilman kuvaustaukoja.

Ennen toimenpidettä parran pitää olla ajettuna mahdollisimman huolellisesti. Ihon tulee olla puhdas ja kuiva, siinä ei saa olla kosmetiikkaa eikä ihovoiteita. Hoidettava iho ei saa olla ruskettunut. Tästä syystä hoitoja ei anneta kesällä. Silmämeikki kannattaa poistaa ennen hoitoa. Ekalla käyntikerralla toimenpiteen aiheuttama silmien kostuminen aiheutti ripsivärin leviämisen (miksi minulla oli meikkiä silmissä?). Toimenpide ei poista vaaleita, harmaita eikä punaisia karvoja.

Toimenpide suoritetaan makuullaan hoitopöydällä. Silmät suojataan metallisilla silmälapuilla tiukasti. Epilaatiolaitteen hoitopää on n. 30–40 mm halkaisijaltaan. Hoitopää antaa nopean sekunnin murto-osan mittaisen laserpulssin karvatupelle vahingoittamatta ihoa. Laserpulssi polttaa karvatupen, tästä syystä toimenpiteen aikana haisee palanut karva/hius ja huoneessa on tehokas ilmanpoisto. Pulssi tuntuu iholla voimakkaana pistelynä (kuin todella tiukan kuminauhan rätkimistä) sekä poltteena. Ihon pinta lämpenee voimakkaasti ja turpoaa hieman. Pulssin valon voi aistia voimakkaana punaisena välähdyksenä, jossa on kidemäistä visuaalista rakennetta. Mitä lähempänä silmiä pulssi on, sitä voimakkaampi näköaistimus. Rento hengittäminen ei minulta onnistu, pidätän sitä vaistomaisesti nenän ja suun ympärillä tapahtuvan laseroinnin aikana. Koko parta-alueen laserointi kestää alle kymmenen minuuttia. Hoitokertoja on yhteensä viisi, noin kuuden viikon välein. Viimeinen epilaatiohoito on siis mahdollisesti ensi helmikuussa.

Hoidon jälkeen pitää välttää solariumia ja auringonottoa. Saunaakin suositellaan vasta viikon kuluttua hoidosta. Kosmetiikkaa saa käyttää, jos iho on ehjä, ja iho pitää puhdistaa hankaamatta. Joillakin saattaa ilmetä ihon tulehtumista ja värin vaihtelua, mutta ne häviävät itsestään. Minulla ei ole ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Hoidon jälkeen kuolleet karvat irtoavat itsestään nousemalla karvatupesta parin viiko aikana. Alkuun ihmettelinkin eikö hoito auttanut ollenkaan, kun karvat "kasvoivat" normaalisti.

Koska hoito ei poista vaaleita karvoja, se ei myöskään poista kaikkea partaani. Loput karvat pitää kuulemma poistattaa yksityispuolen neulaepilaatiossa, tai ne voi nyppiä itse. Tästä asiasta kuulen lisää joulukuun kontrollikäynnillä Tampereella.

Kerron en kerro

Eilen perjantaina oli Roosa nauha -päivä. Halusin tukea päivän teemaa ja laittaa päälleni jotain vaaleanpunaista. Löysin kaapistani vain yhden vaaleanpunaisen vaatteen, noin 15 vuotta vanhan kesäpaidan. Laitoin sen ja punaisen slipoverin päälleni töihin. Vaimoltani sain iskemättömän parin pinkkejä sukkia, koska ne ovat hänelle liian isot. Sitten sukat jalkaan ja menoksi.

Roosa nauha -päivästä tietämättömät mieskollegat vinoilivat ja koukistelivat pikkusormiaan nähdessään asuvalintani. Tervetuloa 2010-luvulle!

Työpäivän päätteeksi meillä oli työhuoneemme tupaantulijaiset. Sinne oli kutsuttu koko henkilökunta. Paikalle saapui vain parikymmentä ennalta-arvattavaa työkaveria, mukana myös kaikki läheisimmät. Mietiskelin illan aikana, milloin kertoisin näille ystäville tilanteestani. Kaikki ovat niin onnellisen tietämättömiä asiasta. Pohdin myös mahdollista reaktiota, millaisen kohun asian paljastaminen saisi aikaan. Vai saisiko sittenkään? Oli jotenkin ulkopuolinen olo.

Kävimme illan päätteeksi parin läheisen työkaverin kanssa hyvin mielenkiintoisen keskustelun naisen asemasta ja naiseudesta. En muista mistä keskustelu lähti, kenties Roosa nauha -päivästä. Olin pariin otteeseen jo lipsauttamassa oman tilanteeni. Mieleni tekisi kertoa asiasta ja päästä tilanteessa eteenpäin. Mutta toisaalta on ehkä järkevää odottaa vielä. Tai en oikein tiedä.

Mitä mieltä olet, pitäisikö minun kertoa asiasta työpaikalla nyt, vai kenties myöhemmmin?

1. käynti ääniterapiassa

Kävin tänään ensimmäisen kerran ääniterapiassa puheterapeutin vastaaotolla keskussairaalassa. Terapian tarkoituksena on ääneni naisellistaminen ilman kirurgisia toimenpiteitä. Käynti oli miellyttävä, mielenkiintoinen ja todella hyödyllinen.

Istunto alkoi prosessin tapahtumien kertaamisella. Terapeutti halusi myös tietää missä vaiheessa hoidot ovat, milloin on seuraava kontrollikäynti Tampereella ja millaiset tulevaisuuden suunnitelmat minulla on. Sen jälkeen hän kävi läpi tekijöitä, jotka vaikuttavat uskottavaan mielikuvaan naisesta. Ääni ja äänen korkeus on vain yksi tekijä. Ilmeet, eleet, intonaatio, äänen korkeuden vaihtelut, artikulointi, eloisuus kuten käsillä puhuminen sekä vapautunut puhetapa ovat äänen lisäksi avaimet onnistuneeseen kokonaisuuteen. Tapasin terapeutin foniatrin tutkimuksissa huhtikuussa. Olen hänen mukaansa muuttunut paljon, vaikutan nyt paljon iloisemmalta ja vapautuneemmalta, ja ulkoisiakin muutoksia on kuulemma tapahtunut.

Perustietojen kartoittamisen jälkeen ryhdyimme tarkastelemaan ääneni fyysisiä ominaisuuksia. Toistin a-ääntä eri korkeuksilta, ensin minulle luontevalla äänen korkeudella, sitten korkeammalla äänellä ja lopuksi korkeaa ääntä hieman alempaa. Terapeutin mukaan minulle luonteva äänen korkeus on erittäin hyvä lähtökohta naisellisen äänen tuottamiseen (jee!). Sitten siirryimme Madsen-merkkisen härvelin ääreen, sillä mitattiin perusääneni taajuus sekä perusäänen vaihteluiden taajuudet pitkää o- sekä u-ääntä toistamalla. Terapeutti totesi perusääneni olevan baritoni, mutta luontevan ääneni olevan sopivasti naisten ja miesten keskimääräisten taajuuksien välissä. Siitä on hänen mukaan helppo muokata soinniltaan pätevä ääni (jippii!). Miesten puheäänen keskimääräinen taajuus on 125–150 Hz, naisten 180–220 Hz. Sain vielä kuvallisen tietoiskun äänen muodostukseen vaikuttavista kehon osista.

Kotitehtäväksi sain pohtia Julian persoonaa, millainen Julia on, miten hän käyttäytyy, millainen ääni sekä puhetapa Julialla on. Havainnoimalla naisten ääniä ja käytöstä sekä puhetapoja saattaisin yritää hahmottaa tulevaa minäkuvaani. Olisi hyvä jos löytäisin esimerkiksi Julian puhetavan jo olemassa olevasta henkilöstä. Minun pitää myös leikkiä äänelläni. Kokeilla monipuolisesti äänen sointeja ja korkeuksia sekä matkia naisten puheenkäyttöä erilaisissa tilanteissa.

Olen aloittanut taas uuden mielenkiintoisen matkan.

Seuraavat terapiatapaamiset ovat 21.10. sekä 3.11.2011

V***n homo

Olen kasvanut fyysisesti mieheksi, diagnosoitu naiseksi, mutta elänyt parisuhteessa vain naisten kanssa. Jos kerta olen kokenut olevani nainen koko ikäni, miksi en ole ollut kiinnostunut miehistä? Eikös normaalia naista kiinnosta miehet?

Voit jatkaa lukemista, käsittelen tässä jutussa seksuaalista suuntautumistani vain yleisellä tasolla. :)

Olen naimisissa ja sitoutunut vahvasti parisuhteeseen vaimoni kanssa. Haluan jakaa elämäni hänen kanssaan nyt ja jatkossa. Joku saattaisi vetää siitä nopean johtopäätöksen, olen lesbo. Mutta olenko minä?

Kumppanin persoonalla, luonteella, olemuksella, arkisen elämän sujuvuudella, toisen kunnioittamisella ja ymmärtämisellä on merkittävä rooli parisuhteen onnistumiseksi. Haluta ja olla haluttu seksuaalisesti kuuluu myös tuohon listaan. Mielestäni kokonaisuus ratkaisee.

Okei. Siis lesbo?

Olen tuntenut seksuaalista vetovoimaa pääasiassa vain naisia kohtaan. Mutta toisaalta, miehessäkin voi olla sitä jotain. Näitä tuntemuksia on tullut elämäni aikana vain muutamia.

Hmm...piilohomo?

Minulla ei ole ollut koskaan tarvetta yhdistää sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista (mies><nainen). Mielestäni jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa sukupuolesta riippumatta. Minua ei ole koskaan tippaakaan kiinnostanut muiden seksuaaliset suuntautumiset. Jokainen saa vapaasti olla mitä haluaa, kunhan ei vahingoita tai loukkaa muita. Näitä taustoja vasten annan itselleni täyden vapauden olla oma itseni myös seksuaalisesti.

Kuvitellaan tilannetta jossa olisin fyysisesti sekä juridisesti nainen ja eläisin yksin. Millaiseen parisuhteeseen olisin silloin valmis, naisen vai kenties miehen kanssa? Tätä kysmystä pohditaan paljon myös keskustelupalstoilla. Muuttaako sukupuolenkorjaus seksuaalista suuntautumista? Joillakin se muuttaa (välttämättä ei muuta, mutta antaa vapauden olla oma itsenä), mutta ei kaikilla.

Nyt vastaukseni on: mielummin naisen kanssa. Näin minut voidaan luokitella lesboksi, jos joku välttämättä niin haluaa. Ja jos kävisi niin, että kumppaniksi ilmestyisi mies, olisinko silloin hetero vai biseksuaali? Perinteiseen käsitykseen homosta en taitaisi istua enää mitenkään?

Termit rajaavat ja kutistavat näkökulmia elämään, saavat aikaan jopa sotia. Miksemme olisi vain ihmisiä toisillemme?

Itkettää

Se alkoi eilen iltapäivällä töissä ja jatkuu edelleen. Tunnen olevani todella väsynyt ja voimaton, tuntuu kuin eletty elämä olisi mennyt hukkaan. On yksinäinen olo. En jaksa kunnolla keskittyä työn tekemiseen. Itkettää.

Syytä ikävään oloon ei oikein nyt pitäisi olla, olen voinut erinomaisesti, olen ollut hyvällä tuulella. Johtuuko tämä kenties hormonihoidosta, vai valon määrän vähenemisestä, pimenevästä syksystä vai onko tämä osa läpikäymääni henkistä ja fyysistä prosessia.

Hormonien vaikutuksissa mainitaan voimakkaat mielentilan vaihtelut. Onko tämä nyt sitten sitä? Toisaalta, olen voimakkaasti ns. kesäihminen. En pidä talvesta enkä pimeästä, puhumattakaan pimenevästä syksystä. Jos tämä johtuukin tulevasta kaamosajasta? Tai sitten se on osa tätä pitkää prosessia, jossa on hyviä hetkiä ja välillä mennään alavireisesti. Prosessi on ollut raskas ja tulee sitä varmaan olemaan jatkossakin. Ehkä keho yrittää tasapainottaa oloa purkamalla paineita silmien kautta kyynelinä.

No, ei se ole ihme jos on mieli alavireinen kun nuo kaikki edellämainitut tekijät puskevat päälle yhtäaikaa. Joka tapauksessa tämä on ensimmäinen kerta kun tunnen näin. Pitääpäs seurata tilannetta ja raportoida tästä sitten seuraavalla kontrollikäynnillä joulukuussa Tampereella.

Eteen tulleita kiperiä kysymyksiä

Vaikka voin tällä hetkellä erinomaisesti, mieltäni askarruttaa silti epämääräinen joukko kiperiä kysymyksiä. Ne tulivat ajankohtaiseksi oikeastaan vasta diagnoosin jälkeen. Vaikka kysymykset ovat osin vaikeita, olen kuitenkin toiveikas niiden suhteen. Mottonani onkin ollut koko tämän prosessin ajan "Kyllä tämä tästä".

Miten läheiset ja ystävät reagoivat nähdessään minut ensi kertaa selvästi naisellisena?
Tilanteet tulevat olemaan varmasti jännittäviä, niin minulle kuin muillekin. Ehkä hämmennystä ja noloja tunteita, ehkä jopa häpeää sisältäviä hetkiä. Kuinka pukeudun ja miltä näytän, siinä luultavasti ovat avaintekijät. Etenen tässäkin asiassa askel kerrallaan. Muutun pikkuhiljaa, ei mitään dramaattisia yllätyksiä. No, olen toki välillä ajatellut siirtyä suoraan asiaan, pois vitkuttelu, mutta en taida olla siihen vielä täysin valmis. Odotetaan kuinka tuo keho muuttaa muotojaan ja saadaan parta pois. Vaikka kukkamekko ei olekaan mun juttu, haluan kuitenkin pukeutua mieleni mukaan, näyttää naiselta. Sitähän minä olen.

Miten muuttuminen vaikuttaa parisuhteeseen?
Tämä on varmasti se kaikkein kiperin kysymys. Toistaiseksi asiat ovat menneet hyvin, suunnittelemme tulevaisuutta. Se on todella hyvä merkki. Tunnemme toisemme jo varsin hyvin. Kun en muutu ihmisenä, ei sillä saralla pitäisi tulla yllätyksiä. Mutta seksi saattaa aihettaa ongelmia. Koska vaimoni ei ole lesbo, saattaa seksielämämme muuttua tai jäädä pahimmassa tapauksessa kokonaan pois. Ihminen kaipaa läheisyyttä.

Milloin kerron asiasta työpaikalla, ja kenelle?
Tätä olen pohtinut paljon. Muuttumiseni on toki kirvoittanut muutamilta kollegoilta ihmetteleviä kommentteja. Onpa yksi kolleega luullut minua homoksi (kaksi korvakorua ja pitkä tukka olivat hänelle liikaa). Pari kertaa on ollut tipalla, etten ole kertonut tilanteestani muutamalle läheiselle kolleegalle. Töihin tulen pukeutumaan neutraalisti siihen asti kunnes asiani on julkinen. Ajatuksenani on kertoa ensin muutamalle läheiselle kolleegalle ja sitten lähimmälle esimiehelle, kun ulkonäköni alkaa saada lopullista muotoaan. Muiden kolleegojen vuoro tulee vasta sitten kun sosiaaliturvatunnus vaihtuu.

Missä vaihessa menen "läpi" naisena?
Vai menenkö ollenkaan? Blogissani on minusta viime kesänä otettu kuva, jossa kokeilin kevyttä ns päivämeikkiä. Siitä voit arvioida miltä kasvoni saattaisivat näyttää. Hormonit muuttavat muotojani ja hiuksiani hiljalleen naisellisempaan suuntaan. Kehoni perusmuoto ja pituus luovat miehistä vaikutelmaa, niihin ei hirveästi voi vaikuttaa. Vaatteilla ja käytöksellä voi peittää miehisiä ominaisuuksia ja luoda naisellisia vaikutelmia, mutta myös tehdä pahoja ylilyöntejä. Ääni on tällä hetkellä suurin este läpimenolle. Toivottavasti ääniterapiasta (alkaa viikon päästä 10.10.) on hyötyä, en haluaisi turvautua äänihuulikirurgiaan.

Kuinka välttyä ylikorostetulta pukeutumiselta ja meikkaamiselta?
Olen kuin pikkutyttö, harjoittelen naiseksi tulemista. Yritän välttää ylilyöntejä. Tarvitsen vaimoni, ystävien ja myyjien apua meikaamiseen ja pukeutumiseen. Kaikkihan me muistamme murrosiän ja siihen liittyvät paineet näyttää aikuiselta. Elän tuota aikaa nyt uudelleen. Matkan varrella tulee varmasti hauskoja ja ikimuistettavia tilanteita.

Mistä ostan vaatteeni, kenkäni ja meikkini tuntematta itseäni kummajaiseksi?
Netti on tietysti hyvä paikka ostaa anonyymisti, mutta tuotteita ei pääse kokeilemaan. Ensimmäiset meikkini ostin verkosta, sen jälkeen olen ostanut niitä marketeista. Kengät ja vaatteita olen ostanut tavarataloista, myös myyjien avustuksella. Kengät ostin "keikkakäyttöön, 70-luvun korolla". Saa nauraa :D. Vaatteiden ja asusteiden kohdalla myyjä on selkeästi olettanut vaatteiden menevän vaimolle tai lahjaksi, vaikken ole asiasta maininnut. Kaikki myyjät ovat käyttäytyneet asiallisesti. Minun pitää vaan rohkeasti ostaa haluamiani vaatteita.

Aiheuttaako lääkitys ei-toivottuja sivuvaikutuksia?
Toivon sydämestäni ettei. Veritulppariski on todellinen. Yritän elää terveellisesti ja liikkua säännöllisesti, ylipainoa ei saa tulla. Hoito rasittaa maksaa. Testosteronin estäjän Androcurin voisi jättää pois orkidektomian jälkeen, näin maksan kuormitus vähenisi. Orkidektomiassa poistetaan kivekset, se olisi yksi välivaihe kohti päämäärää. Tästä tulen keskustelemaan joulukuussa Tampereen hormonipolilla seuraavan kontrollikäynnin yhteydessä.

Onko ikäni este korjausleikkaukselle?
Mahdollisesti, sen aika näyttää. Seuraava kontrollikäynti on joulukuussa, tästä tullaan varmasti keskustelemaan. Miten prosessi etenee, ilmeneekö ongelmia, jos ei, leikkaus lienee mahdollista.

Milloin mahdolliset korjausleikkaukset ja sosiaaliturvatunnuksen vaihto?
Tähän en osaa sanoa tarkkaa vastausta. Olen pyöritellyt mielessäni kesää 2013. Loman jälkeen aloittaisin uuden elämän. Mutta, tähän tulee vaikuttamaan vielä moni asia.

Poika vai tyttö?

Ylen TV2 esitti keskiviikkona 28.9. klo 22.05 Silminnäkijä-dokumenttiohjelmassa jakson Poika vai tyttö? Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa.

Tässä jakson esittelyteksti Ylen verkkosivuilta:

"Pieni osa lapsista syntyy väärään sukupuoleen. Mitä silloin pitäisi tehdä?

Silminnäkijä kertoo 28.9. pysäyttäviä esimerkkejä perheistä, joilla on transsukupuolinen lapsi. Väärässä kehossa kasvava lapsi kokee pahimmillaan suurta itseinhoa.
Asia koskee pientä vähemmistöä, mutta se paljastaa samalla enemmistön asenteet erilaisuutta kohtaan. Esimerkiksi jätkämäisiä tyttöjä ei oudoksuta ollenkaan niin paljon kuin mekkoon pukeutuvia poikia.
Suomessa alaikäisten sukupuolenkorjaushoidot jakavat asiantuntijoiden mielipiteitä. Milloin hoidot pitäisi aloittaa? Kuka päätöksen tekee? Onko käsitys sukupuolesta liian kaavamainen ylipäätään?"

Jaksossa esiteltiin neljä amerikkalaista transukupuolista lasta, kaksi 8-vuotiasta poikaa, 14- ja 16-vuotiaat tytöt, jotka ovat mielestään syntyneet väärään sukupuoleen (käytän selvyyden vuoksi tekstissä transtytöstä sanaa poika ja transpojasta tyttö). Ohjelma jätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia, se oli koskettava ja aiheuttaa varmasti keskustelua.

Molemmat 8-vuotiaat olivat kokeneet olevansa tyttöjä koko ikänsä. Heidän hellyttävät kommentit omasta sukupuolesta, puhumattakaan heidän innosta pukeutua ja laittautua korostetun tyttömäisesti, eivät ennakkoluuloisia varmastikaan vakuuta. Ohjelmassa tivattiin toiselta pojista moneen kertaa, onko hän varmasti tyttö. Vastaukseksi ei riittänyt "olen" tai "100 prosenttisesti", tivaaminen loppui vasta "102 prosenttisesti" -vastauksen jälkeen. Poikien jäsentelemättömät ajatukset omasta tyttöydestä/naisellisuudesta johtuvat varmasti heidän iästään. Poikien vanhemmat, varsinkin äidit, suhtautuivat tilanteeseen ymmärtäväisesti ja tukien, vaikka välillä tunteet nousivatkin pintaan. Isät surivat poikiensa menettämistä, asian hyväksyminen on selvästi ollut tuskallista. Molemmat pojat valmistautuivat lääkärin opastuksella murrosikään ja hormonihoitoihin. Toiselle pojista lääkäri selitti tulevaisuutta ja oman lapsen saamisen mahdottomuutta.

Tyttöjen kommenteissa näkyi selvästi heidän ikänsä. Hyvin jäsenneltyjä ja analyyttisiä vastauksia sukupuolisuuden kysymyksiin. 16-vuotiaan tytön vanhemmat olivat eronneet, joten miehen malli tuli transmieheltä, johon tyttö oli tutustunut tukiryhmässä. Tämä tyttö oli aloittanut hormonihoidot 14 vuoden iässä. Ulkoiset miehiset muutokset olivat selkeästi nähtävissä. Hän seurusteli tytön kanssa. Kumppani on tietoinen tilanteesta ja hyväksyy sen täysin. Nuorempi tytöistä on saanut murrosiän alkamisen siirtävää hoitoa. Dokumentissa oli selkeästi nähtävissä, että tytöt muuttuessaan pojiksi hyväksytään helpommin kuin pojat muuttuessaan tytöksi. Tosin 14-vuotiaan perhe oli joutunut muuttamaan muualle kiusaamisen vuoksi.

Tunsin myötätuntoa kaikkia neljää lasta kohtaan, toivon heille ongelmatonta tulevaisuutta. Siihen heillä on kaikki edellytykset. Tunsin myös surua. Olisinpa syntynyt tytöksi. Olisipa ajat 40 vuotta sitten olleet niinkuin nyt. On toisarvoista miten nuo lapset pukeutuvat tai mitä he harrastavat tai tekevät. Pääasia on, että he ovat onnellisia omassa kehossaan ja tulevat sellaisinaan hyväksytyiksi ihmisinä.

Ohjelma oli asian laajuuten nähden liian lyhyt (30 min). Nyt käsittely keskittyi hyvin paljon kultuuriin sidottuihin asioihin, ulkonäköön, harrastuksiin ja pukeutumiseen. Vanhempien tunteiden käsittely jäi myös hyvin pintapuoliseksi. Ehkä jo prosessin läpikäyneiden kommentit olisivat antaneet dokumentille syvyyttä. Olisi myös ollut hyvä saada mukaan suomalaisia asiantuntijoita kommentoimaan ja analysoimaan, antamaan asiaan suomalainen näkökulma.

Miten sinä koet tämän asian? Mitä teet/pitäisi tehdä, jos lapsesi osoittautuu transsukupuoliseksi? Milloin hoidot pitäisi aloittaa? Kuka tekee päätöksen hoitoprosessiin hakeutumiseksi? Onko käsityksemme sukupuolesta liian kaavamainen?

Avioliittolain muuttamiseksi aloite

Jos lakialoite menee käsittelyyn sekä äänestykseen ja saatetaan voimaan, vaikuttaa se ratkaisevasti tilanteeseeni sosiaaliturvatunnuksen vaihdon jälkeen. Avioliittomme ei purkaudu ja meillä olisi oikeus adoptioon.

Tänään keskiviikkona eduskunnassa julkistetun hankkeen työryhmä perustelee aloitettaan yhdenvertaisuudella. Aloitteen ensimmäiset allekirjoittajat ovat varsin vaikutusvaltaisia poliitikkoja: eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb sekä neljän hallituspuolueen puheenjohtajat Jutta Urpilainen, Paavo Arhinmäki, Ville Niinistö ja Stefan Wallin (tutustuin Walliniin ja hänen vaimoonsa taannoin Porin Jazzeilla. Kuuntelevat hyvää musiikkia (myös vähän raskaampaa!) ja ovat miellyttäviä persoonia).

Voi kun hanke onnistuisi, pidetään peukkuja!

Alla linkki hs.fi-sivuston uutiseen aiheesta:http://www.hs.fi/politiikka/Avioliittolain+muuttamista+vauhditetaan+hallituksen+kärkinimillä/a1305546090868

Mitä minulle kuuluu?

Minulta on kysytty viime päivinä useasti vointiani, puhelinkeskusteluissa, s-postilla, sosiaalisissa verkoissa ja kasvotusten. On onnellista huomata ystävien sekä läheisten huoli ja välittäminen. Arvostan sitä paljon.

Olen keskittynyt tässä blogissa perusasioiden esittelyyn, omat tuntemukset prosessista ovat jääneet vähemmälle. Olette oikeassa, näiden kirjoitusten (julistamisen?) takaa ei hahmotu vielä nykyinen vointini.

Voin erinomaisesti. Olen pystynyt kertomaan tilanteestani kaikille läheisille. Vastaanotto on ollut ymmärtävä ja minua tukeva. Olen siitä onnellinen. Tunnen itseni nyt tasapainoiseksi, olen elossa ja ehjä. Onnittelen itseäni joka aamu prosessiin hakeutumisesta. Prosessi etenee hitaasti toivomaani suuntaan. Tähänastiset tapahtumat ovat olleet pääasiassa miellyttäviä kokemuksia. Vapautuneisuus on antanut minulle positiivista energiaa, tunnen olevani hyvällä tuulella. Toivottavasti hyväntuulisuuteni huomataan.

Vaikka tulevaisuudessa tulen kohtaamaan vastoinkäymisiä, nyt on paineeton olo, lupa olla olemassa auttaa minua varmasti kestämään nuo mahdolliset vastoinkäymiset.

Kiitos välittämisestä!
Julia

Ps
Keskiviikkona 28.9. TV2 esittää klo 22.05 Silminnäkijä-dokumentin "Poika vai tyttö". Dokumentti käsittelee transsukupuolisuutta. Dokumentin piti tulla jo kaksi viikkoa sitten, mutta se siirrettiin toiseen ajankohtaan lentopallon EM-kisojen tieltä.

Määrittelyjä sukupuolelle ja seksuaalisuudelle

Olenko mies, vai olenko nainen? Olenko hetero, homo vai kenties lesbo?
Etsiessäni näihin kysmyksiin vastauksia, löysin mainion Eeva-Kaisa Toivosen Mekko päälle ja menoks – suomalaisen miehen miehuuskoe -kirjoituksen transvestisyydestä. Kirjoituksessa Toivonen määrittelee erilaisia sukupuolen ilmentymiseen, seksuaalisuuteen ja eroottisiin lisämausteisiin liittyviä käsitteitä. Haluan jakaa teille tämän oivallisen kirjoituksen, se selventää ja auttaa jäsentämään ihmisen olemusta. Löydämme kirjoituksesta itsemme, tavalla tai toisella. Koska kirjoitus on varsin pitkä ja transvestisyyteen painottuva, julkaisen tässä vain otteita siitä. Kirjoitus on kokonaisuudessaan löydettävissä Transtukipisteen sivustolta.


M E K K O   P Ä Ä LL E   J A   M E N O K S
Suomalaisen miehen miehuuskoe 

Eeva-Kaisa Toivonen


Aluksi
Maailma, jossa elämme, on sukupuolitettu: nimet, vessat, värit jaetaan miehisiin ja naisisiin. On tyttöjen leikit ja poikien leikit, naisten puuhat ja miesten harrastukset. Tapaamamme ihmiset herättävät tarpeen määritellä heidät joko miehiksi tai naisiksi. Se, mikä jää näiden kahden ääripään väliin, herättää hämmennystä.
Yksilön käsitys omasta minuudesta on alati muuttuva eikä se riipu tai sitä ei voi sanella kromosomeista, sukuelimistä, syntymäsukupuolesta tai ensimmäisenä eletystä sukupuoliroolista. Siten yksilön identiteettiä ja kykyjä ei voida rajoittaa siihen, mitä yhteiskunta pitää maskuliinisena tai feminiinisenä käyttäytymisenä. Perustavana periaatteena tulisi silloin olla yksilön oikeus määritellä sukupuoli-identiteettinsä sitä mukaa kuin hänen identiteettinsä kehittyy.
Tämän artikkelin osassa A määrittelen erilaisia sukupuolen ilmentämiseen, seksuaaliseen identiteettiin ja eroottisiin lisämausteisiin liittyviä käsitteitä. Seksuaalisuus ja sukupuolisuus liittyvät kiinteästi toisiinsa ja niiden eri ilmentymät sekaantuvat helposti toisiinsa. Tässä esittämäni määritelmät ovat yksi vaihtoehto määritellä käsiteltäviä asioita,epäilemättä niitä voisi määritellä ja ryhmitellä monin muinkin tavoin. Transvestisuuden asettaminen seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden muiden ilmentymien joukkoon tuntuu tärkeältä, jotta lukijalle tulisi joku käsitys siitä, mikä kuuluu transvestisuuteen ja toisaalta mistä siinä nimenomaan ei ole kyse. Toivon, että jos lukija saa jonkin oivalluksen luettuaan eri sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmentymistä, se auttaa myös transvestisuuden sijoittamisessa sille kuuluvaan kontekstiin. (Olen muuttanut tavallisemmin ismi-päätteisessä muodossa olevat termit toiseen muotoon, koska "ismillä" useimmiten viitataan ideologiaan tai valintaan, mistä ei ole kyse kun puhutaan henkilön persoonallisuuden ominaisuuksista, vain toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen on valintaa jos sekään.)


Työskentelin Seksuaalinen Tasavertaisuus SETA ry:n Transtukipisteellä vuosina 1994-1998. Tämä teksti pohjautuu pääasiassa tuon työrupeaman kautta tutuksi tulleiden transvestiittien ja heidän puolisoidensa kokemuksiin. Oman lisävärin asiankäsittelyyn tuo luonnollisesti se, että nykyään myös itse elän arkea (ja juhlaakin) transvestiittikumppanin rinnalla. Teksti ei ole lopullinen eikä täydellinen totuus transvestisuudesta; pääasiassa se on hajanaisia kirjoitushetken (syksy 1998) henkilökohtaisia tuntumia teeman joistain puolista, joista joiltain osin olen tällä hetkellä (loppuvuosi 1999) itseni kanssa eri mieltä. Yritän kehittää paitsi ajatuksiani, myös tekstiä edelleen, ja lukijan mielipiteet ovat tervetulleita.


Sukupuoli
Sukupuoli voidaan määritellä mm. seuraavilla tavoilla:
• Biologinen sukupuoli, johon katsotaan kuuluviksi anatominen, geneettinen ja hormonaalinen sukupuoli.
• Ulkoisten sukuelinten avulla määritellään anatominen sukupuoli. Sitä voidaan muuttaa ulkoisesti sukuelinleikkauksilla.
• Kromosomien avulla määritellään kromosomaalinen eli geneettinen sukupuoli. Sukupuolikromosomit ovat yleensä miehellä XY ja naisella XX.
• Hormonimäärityksen avulla määräytyy hormonaalinen sukupuoli. Sitä ei sinänsä voida muuttaa, mutta siihen voidaan vaikuttaa hormonihoidolla.
• Nimien ja henkilötunnuksen avulla voidaan määritellä juridinen sukupuoli (miehellä loppuosan 3. numero on pariton, naisella parillinen).
• Psyykkinen sukupuoli on subjektiivinen tunne omasta sukupuolesta. Se on luonteeltaan alkuperäinen ja pysyväsukupuoli-identiteetin perusta ja kokemus itsestä ja sukupuoleen kuulumisesta. Sitä ei voida muuttaa.
• Gender eli sosiaalinen sukupuoli on se sukupuoli,jonka jäseneksi yksilö sosiaalisissa yhteyksissä katsotaan. Määrittely perustuu miesten ja naistensosiaalisiin rooleihin. Gender on sosiaalisesti rakentunut.
Yleinen ajatus sukupuolesta on, että se on pysyvä ja muuttumaton ja että sukupuolia on toisensa poissulkevasti kaksi. Että kaikki ihmiset voidaan yksiselitteisesti määritellä ylläolevilla sukupuolimäärittelyillä joko pelkästään naiseksi TAI mieheksi. Yhteiskuntakin luokittelee ihmiset mm. juridisesti ja sosiaalisesti kahteen eri sukupuoleen. Syntyneelle lapselle annetaan sukupuolen ilmaiseva henkilötunnus hänen ulkoisten sukuelintensä mukaan. Myös etunimet ovat sukupuolisidonnaisia. Todellisuudessa sukupuolta määriteltäessä esiintyy kuitenkin erilaisia juridiseen kromosomaalisen, hormonaalisen, anatomisen, psyykkisen ja sosiaalisen sukupuolen yhdistelmiä. Transvestisuutta ja transseksuaalisuutta tutkinut Robert Stoller toteaa ykskantaan, että sex- ja genderpiirteet eivät aina vastaa toisiaan, korrelaatio ei ole täydellinen, toisinsanoen naispuolisetset eivät aina käyttäydy naisellisesti ja toteutauta feminiinisiä piirteitä eivätkä miespuoliset aina käyttäydy maskuliinisesti (Stoller 1974,9).
Elävässä elämässä ihmisiä ei juuri koskaan kohdella pelkästään biologisen sukupuolensa edustajana, vaan sukupuolen käsitteeseen sisällytetään paljon muutakin, kuten erilaisia arvoja ja merkityksiä. Sosiaalisen sukupuolen pohjana on roolien jako miesten ja naisten rooleihin. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvalle aiheuttaa pulmia se, että nämä rooli-odotukset liitetään usein biologiseen sukupuoleen. Sukupuoliroolirajojen ylittämiseen on naisilla miehiä suuremmat mahdollisuudet, sillä naisen rooliin hyväksytään paljon ns. maskuliinisuutta. Esimerkiksi koulussa tytön rajuus ja ns. poikamaisuus saattaa tuoda hänelle arvonantoa opettajien ja koulutovereiden keskuudessa, mutta ns. tyttömäistä poikaa saatetaan vieroksua. Sama jatkuu usein aikuisiällä.
Sara Heinämaa on sanonut sukupuolen olevan toiminnan tapa ja olemisen tyyli (1996, 15).
Sukupuolesta puhuttaessa ei Butleria kaiketi voi ohittaa. Tuija Pulkkisen sanoin Butlerin heteroseksuaalisessa matriisissa (Butler 1990, 151) on kyseessä järjestävä valta, joka asettaa kaksi olentoa, miehen ja naisen. Kumpikin koostuu tietyn seksuaalisen halun, tietyn biologisen ruumiin ja tietyn sosiaalisen roolin muodostamasta ykseydestä. Halu naiseen, miehen ruumis ja miehen rooli sekä halu mieheen, naisen ruumis ja naisen rooli ovat kaksi"normaaliuden" tuottavan vallan sallimaa mahdollisuutta. (Pulkkinen 1994, 176)
Sukupuolienemmistöt
Miten määritetään sukupuolienemmistöt, mitä ne ovat? Joku määritelmähän niille pitää olla, jos seuraava otsake on sukupuolivähemmistöt! Tässä kotikutoinen määritelmäni: sukupuolienemmistöihin kuuluvat ne, jotka kuuluvat yksiselitteisesti jompaan kumpaan sukupuoleen ja ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa anatomiseen, kromosomaaliseen, hormonaaliseen, juridiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen tuntematta suurta niistä tuskaa tai tarvetta muuttaa jotain niistä oleellisesti. Usein tällaista henkilöä kutsutaan joko mieheksi tai sitten naiseksi. Mistä tajunnanvirta tuo mieleeni Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli teoksen toisen osan kuuluisan alkulauseen: "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" (1949/91:13)!
Sukupuolivähemmistöt
Sukupuoli-identiteetti on sekä sosiaalisen että psykologisen tason käsite, jolla kuvataan henkilökohtaista kokemusta omasta sukupuolesta: olenko poika tai mies vaiko tyttö tai nainen vai jotain muuta. Sukupuoli on keskeisimpiä persoonallisuuden kokemisen muotoja. Joskus ilmenee ristiriitaa biologisen sukupuolen ja omaksi koetun sukupuolen välillä. Usein se herättää paitsi henkilössä itsessään, (erityisesti) hänet kohtaavissa ihmisissä hämmennystä. Tuija Pulkkisen-sanoin fyysisesti miesmäinen nainen ja naiselta näyttävä mies ovat usein julman sosiaalisen naurun, kurinpidon ja uudelleen muotoilun kohteita, niin että viiksekäs nainen tai lihakseton mies korjaa sukupuolisesti väärän ruumiinsa karvojen poistolla tai body buildingillä, jolloin tuska ja häpeä liittyy yleensä ruumiilliseen ei-sopivuuteen sukupuolen suhteen (Pulkkinen 1994, 177).
Sukupuolivähemmistöihin voisi määritellä kuuluviksi ne ihmiset, joiden biologinen, sosiaalinen tai psyykkinen sukupuoli eivät muodosta jatkumoa, vaan nämä sukupuolen ulottuvuudet ovat ristiriidassa keskenään. He eivät ole identiteetiltään tai ruumiilliselta olemukseltaan yksiselitteisesti "miehiä" tai "naisia", vaan jotain siltä väliltä. (Huuska, 1999) Jotkut sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät katso olevansa "jotain siltä väliltä", vaan "sekä että".
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kutsutaan usein trans-ihmisiksi. Kuvaavampi nimitys transseksuaaleille ja transvestiiteille olisi transsukupuolinen: tämä termi kertoo sukupuolen rajan ylittämisestä ja lisäksi johdattaisi ajatukset seksuaalisuuden sijaan sukupuolen kokemiseen.
Toistaiseksi ei tiede ei ole pystynyt selvittämään, mistä johtuu, että henkilö, jolla on normaalit kromosomit, hormonitoiminta sekä sisäiset ja ulkoiset sukupuolielimet, ei tunne olevansa kotonaan syntymässä saamassaan sukupuolessa. Etiologia-tutkimusten painopiste on tällä hetkellä fysiologiassa. Nykytutkimuksen käsitys on, että transvestisuudessa ja transseksuaalisuudessa kyseessä on pysyvä ja peruuttamaton sukupuoli-identiteetin ilmenemismuoto.
Kysymyksiin mieheydestä ja naiseudesta törmää jokainen identiteettiään rakentava ja tutkiva ihminen, vaikkakin erityisen tärkeitä ne ovat transseksuaaleille ja transvestiiteille. Sukupuolikeskustelun myötä ominaisuuksien jakaminen toisensa pois sulkevasti feminiinisiin ja maskuliinisiin on kyseenalaistettu. Lopulta myös jako miehiin ja naisiin lakkaa olemasta aina itsestään selvä. Sukupuoliroolien ja käyttäytymismallien ero on monilta osin keinotekoinen, hämärä ja liukuva, kun erittelykriteereinä käytetään ulkoista käyttäytymistä, vaatetusta tai anatomiaa. Sukupuoli-identiteettiään pohtivaa ihmistä voi auttaa parhaiten tukemalla häntä löytämään ja hyväksymään oman identiteettinsä.
Seuraavassa on lyhyesti kerrottu sukupuolivähemmistöihin kuuluvista eri ihmisryhmistä.
Interseksuaalit
Interseksuaali eli hermafrodiitti on henkilö, jolla on sekä miehen että naisen ruumiillisia sukupuoliominaisuuksia synnynnäisesti tai hänen biologinen sukupuolikaksinaisuutensa tulee esiin murrosiässä. (Huuska, 1999)
Ristiinpukeutujat
Ristiinpukeutuminen (cross dressing) on vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumista ja tämän sukupuolen elekielen ja/tai roolien omaksumista. Ristiinpukeutumista ja transvestisuutta voidaan käyttää toistensa synonyymeina. Merkityseroja seuraa siitä, että ristiinpukeutumisen käsite on transosakulttuurin piirissä kehitetty ja siksi myönteisempi ja neutraalimpi, eikä se sisällä samaa historiallista painolastia kuin transvestisuus tai transvestismi käsitteet, jotka historiallisesti ovat kehittyneet psykiatrisina kategorioina ja käsitteinä.. (Huuska, 1999)
Transvestiitit
Transvestiitilla tarkoitetaan länsimaisissa kulttuureissa lähinnä miestä, joka ajoittain ilmentää itsessään olevia, sisäisestä tarpeesta esiin nousevia feminiinisiä puolia mahdollisimman monipuolisesti, esim. pukeutumisellaan ja eleviestinnällään. Transvestiitti eläytyy ns. vastakkaisen sukupuolen jäseneksi ja ilmentää itseään perinteisesti toiselle sukupuolelle tunnusomaisiksi määritellyillä tavoilla. Ilmiö esiintyy myös naisilla, mutta naisten maskuliinista pukeutumista tai eleviestintää kutsutaan harvoin transvestisuudeksi.
Useimmille transvestiiteille transvestisuus on osa miehenä olemista, ei sen vaihtoehto. Heillä on tarve ajoittain toteuttaa itseään naisena, halu olla sievä ja viehättävä käyttämällä perinteisesti vain naisille sallittuja keinoja, toive tulla nähdyksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi sellaisena kokonaispersoonana, jollainen perimmältään tuntee olevansa. Joillekin transvestiiteille riittää, että tavallisen miehisen vaatetuksen alla on jotain, joka kertoo itselle omasta feminiinisestä puolesta. Monelle transvestiitille mahdollisuus "osa-aikatyttöilyyn" on kuitenkin elämänehto: jos se kielletään, voi koko elämä tuntua tarkoituksettomalta. Masennus ja itsetuhoiset ajatukset saattavat saada silloin vallan. (Toivonen 1997, 77)
Transvestiitin erityisyys on, että hänessä "sisäiseksi" oletettu seksuaalisuus on räikeästi ulkopinnalla, vaatteissa ja eleissä. Transvestiitti ottaa käyttöön kulttuurisen sukupuoleen liittyvän symbolisen voimavaran, ja esittää sukupuolen. Transvestiitti ilmaisee tietyn sukupuolen merkkiä kulttuurissa ja alleviivaa samalla tämän merkin luonnetta. Usein naiseksi tai mieheksi pukeutunut transvestiitti ilmaisee esittämällä naisen tai miehen merkkiä paremmin kuin yksikään "luonnollinen" nainen tai mies. Sukupuolitettua pukeutumista tutkinut Merjorie Garber (Garber 1993,143) toteaakin, että "Tämä on skandaali, joka liittyy transvestismiin, se kertoo totuuden sukupuolesta". (Pulkkinen 1994, 181) En ole keskustellut transvestiittien kanssa Tuija Pulkkisen teoriasta. Voisin olettaa, että muuten se kuulostaa varsin vakuuttavalta, mutta ajatus sukupuolen *esittämisestä* saattaisi olla vieras, ainakin käsitteenä.
Vaikka kulttuurisissa mielikuvissamme transvestiitti yleensä on naiseksi pukeutuva mies, transvestiitti voi yhtä hyvin olla mieheksi pukeutuva nainen. Käytännössä kuitenkin hyvin harva "mieheksi pukeutuva nainen" määrittelee itse itseään transvestiitiksi.
Käytän yleisesti käytössä olevan transvestismi-termin sijaan termiä transvestisuus, kuten monen muunkin ilmiön kohdalla olen muuttanut ismi-päätettä. Syynä siihen on, että mielestäni ismi-päätteiset sanat mielletään valinnaksi tai ideologiaksi. Myös Tuija Pulkkinen on arvostellut transvestismi-termin käyttöä:"´Transvestismi´ antaa ymmärtää, että kyse on muuten ´tavallisen´ (heteroseksuaalisen matriisinmukaisen halu biologinen sukupuoli sosiaalinen sukupuoli -yhteydessä rakentuvan miehen tai naisen) kyseenalaisesta halusta pukeutua toisen sukupuolen vaatteisiin. Medikalisoiva valta ulottuu helposti myös ismi-päätteeseen, jolloin ´transvestismi´ alkaa kuulostaa oireyhtymältä hieman autismin tapaan (Pulkkinen 1994, 180).
Mieheksi pukeutuvat naiset
Tämä otsake on tässä tasapuolisuuden vuoksi: jos kerran puhutaan naiseksi pukeutuvista miehistä, miksei sitten myös toisinkin päin?Tätä ilmiötä tarkastellessa ensimmäinen havainto on, että eri naisilla eri syyt valita pukeutumisensa tyyli. Sen tajuaminen auttaa huomaamaan ilmiön monisäikeisyyden myös silloin, kun biologinen mies toisinaan tahtoo käyttää naisten vaatekaapin valikoimaa. Meidän on helpompi hyväksyä, että naisella on miesten vaatteita tai maskuliininen tyyli - siinä missä mekkoon pukeutuva mies määrittyy "transuksi", miehen pukuun pukeutuvaan naiseen sijoitetaan sellaisia määrityksiä kuten ehkä osaaminen, määrätietoisuus, kiehtovuus tai trendikkyys. (Näin ei tienkään ole aina ollut: 100 vuotta sitten naisen esiintyminen miehen yksinoikeudeksi määriteltyihin housuihin vaati varmasti yhtä paljon rohkeutta kuin mitä tänä päivänä vaaditaan mieheltä, joka pukeutuu hameeseen.)
Mieheksi pukeutuvat naiset eivät ole uusi tutkimuskohde. Kiinnostunut lukija voi etsiä käsiinsä vaikkapa teoksen "Uusin silmin. Lesbinen katse kulttuuriin" (1996, toim. Hekanaho, Pia Livia & Mustola, Kati & Lassila, Anna & Suhonen, Marja) tai "Frauen in Männerkleidern. WeiblicheTransvestiten und ihre Geschichte" (Dekker, Rudolf & van de Pol, Lotte, 199?)
Homeovestiitit
Homeovestiitti pukeutuu oman sukupuolensa vaatteisiin ja eläytyy oman sukupuolensa rooleihin korostuneella tavalla, jossa hän tietoisesti hyödyntää kulttuurisia mielikuvia, fantasioita ja representaatioita naiseudesta tai mieheydestä sekä maskuliinisuuden ja feminiinisyydenkoodeja. Homeovestiitti ikään kuin esittää omaa sukupuoltaan; nainen pukeutuu ja eläytyy Naiseksi (esimerkiksi Noidaksi, Huoraksi, Jumalattareksi, Femme Fataleksi, Tädiksi) tai mies pukeutuu ja eläytyy Mieheksi. Pukeutuminen ja eläytyminen tuottaa homeovestiitille mielihyvää, joka voi liittyä esimerkiksi omaan persoonaan liittyvien fantasioiden toteuttamiseen tai sukupuolen esityksellisen luonteen paljastamiseen. Alunperin homeovestiitti -käsitettä on käytetty ja voidaan vieläkin käyttää negatiivisessa merkityksessä sukupuolen taakse naamioitumisena eli esimerkiksi naisesta, joka valitsee korostuneen naisellisen tyylin ja käytöksen peittääkseen persoonansa maskuliinisuutta. (Huuska, 1999)
Transseksuaalit
Transseksuaalilla tarkoitetaan miestä tai naista, joka tuntee kuuluvansa muuhun kuin syntymässä määriteltyyn sukupuoleen ja jolle tämä ristiriita on niin vaikea, että hän kokee usein tarvitsevansa ulkoisen sukupuolensa korjaamista vastaamaan sisäistä kokemustaan. Monet transseksuaalit hakevat lääketieteellisiä hoitoja voidakseen korjata fyysisiä sukupuoliominaisuuksiaan vastaamaan paremmin omaksi koettua sukupuoli-identiteettiään. Sukupuolenkorjaushoitoihin ryhtyminen ja niiden läpivieminen on monitasoinen ja vuosien mittainen prosessi. Sen yksi taso kulkee lääketieteellisten hoitojen piirissä: hoitoina käytetään mm. hormonihoitoja, ääniterapiaa sekä kirurgisia leikkauksia. Myös nimi ja henkilötunnus voidaan muuttaa. Prosessin vaativimmat osuudet lienee kuitenkin sekä omasopeutuminen että sosiaaliseen elämään liittyvät tekijät.
Transseksuaalit voidaan jakaa miehestä naiseksi eli mtf-transseksuaaleihin ja naisesta mieheksi eli ftm-transseksuaaleihin. Toinen jaottelu, josta usein kuulee transseksuaalien kohdalla puhuttavan, on jako pre-op, post-op- ja nonop-transseksuaaleihin. Tämä jako perustuu siihen, missä hoitoprosessin vaiheessa transseksuaali on:, joko sukupuolenkorjausleikkaus on tehty vai ei, vai onko kyseessä transseksuaali, joka ei syystä tai toisesta saa tai halua leikkausta.
Transgenderit
Transgenderit sijoittuvat sukupuolijatkumolla transseksuaalin ja transvestiitin välimaastoon. Rajankäynti siitä, milloin on kysymyksessä transseksuaali ja milloin transvestiitti on toisinaan mahdotonta ja usein tarpeetonta. Joillekin toimivin vaihtoehto on elää transvestiittielämää, vaikka transseksuaalisuus olisi lähempänä omaa identiteettiä. Identiteetille saatu hyväksyntä ja tuki saattaa auttaa transvestiittia löytämään tavan elää kehon ja omaksi koetun identiteetin jatkuvassa ristiriidassa ilman lääketieteellisiä korjauksia. Joidenkin kohdalla transseksuaalisuushoitoihin olisi sekä tarvetta että halua, mutta niihin ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta, jolloin transvestiittielämä on seuraavaksi toimivin vaihtoehto. Toisaalta taas joku transseksuaali saattaa keskeyttää hoidot, koska on sitä mieltä, että transvestiittielämän moniulotteisuus antaa laajemmat mahdollisuudet ilmentää itseään. Tai joku, jolla"oikeasti" on transvestiitin sielu, hakeutuu sukupuolenkorjaushoitoihin, koska on helpompaa olla mies TAI nainen, ei sekä että. Näissä tapauksissa ihminen toisinaan määrittelee itsensä tai tulee määritellyksi transvestiitin tai transseksuaalin sijaan transgenderiksi.
Näin ollen transgenderiä voitaisiin kutsua myös esimerkiksi kokopäivätransvestiitiksi tai transseksuaaliksi, joka ei lähde hoitoihin. Transgender elää siis jatkuvassa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen ristiriidassa; tämä ei kuitenkaan tarkoita, että transgender itse kokisi tilanteensa välttämättä ristiriitaiseksi. Transgendereiden keskuudessa ei voida tehdä tarkkaa eroa toisaalla transvestiitteihin ja toisaalla transseksuaaleihin.
Muualla maailmassa transgender-nimitystä käytetään myös sukupuolivähemmistöjen yleisnimikkeenä, minkä minä puolestani edellä ehdotin suomennettavaksi siinä merkityksessä termillä transsukupuolinen.
She-malet
She-male on henkilö, jolla on sekä penis että rinnat ja hän kokee tämän fyysisen sukupuolikaksinaisuuden sopivan identiteettinsä. She-male henkilön fyysinen sukupuolikaksinaisuus on itse hankittua -esimerkiksi biologinen mies kehittää itselleen rinnat harjoittamalla yksipuolisesti rintalihaksia, hormonihoidolla tai leikkauttamalla silikonirinnat (Huuska, 1999).
Drag queenit
Drag queeniksi määritellään mies, joka pukeutuu naiseksi show-mielessä, usein enemmän tai vähemmän ammattimaisesti, ja on tyyliltään feminiininen spektaakkeli. Seksuaalisissa alakulttuureissa drag queenien asema on vertaansa vailla oleva uniikki (Pulkkinen,1994, 180). Myös Butlerilla on ollut sanansa sanottavana drageista: "Onko drag sosiaalisen sukupuolen imitaatio, vai onko niin, että drag dramatisoi ne eleet, joilla sosiaalinen sukupuoli yleensäkin saatetaan voimaan?" (Butler 1990,137)
Mikäs sitten erottaa transvestiitin ja drag queenin? Ehkä joku ero transvestiitin ja drag queenin välillä on se, että transvestiitti tyttöilee ensisijassa itsensä tähden vaikka saattaakin mielellään ilmentää sitä puolta itsestään muillekin, mutta drag queenien kohdalla korostus näyttää selvästi olevan se, että sitä tehdään muille, ei itselle.
Suomessa ja muuallakin Euroopassa on yleistä, että transvestiitit löytyvät heteroseksuaalista elämää elävien joukosta, kun taas drag queenit tulevat (miltei) aina homoalakulttuurista. Miksi tämä jako on usein niin silmiinpistävän selkeä, on mielenkiintoinen, mutta sen selittämiseksi tarvitaan toinen tutkimus.
Suomessa on useitakin tunnettuja drag queen -artisteja ja ryhmiä, heistä voisi mainita Les Boys´n (jotka laulaa omalla äänellään, jumalaisesti), Morganin ja Les Femmes´n, Apres Rasage´n, Sirkka Tälli lienee kaikille television katsojille jo tuttu, julkisuutta ovat viime vuosina saaneet myös Miss Draq Queen -kisat.
Drag kingit
Drag-rintaman uudet tulokkaat ovat drag kingit, jotka ovat naisten usein karrikoidustikin tekemiä miesrooleja showesityksissä tai muissa rooli-iloitteluissa. Drag-kuningas voisi olla vaikkapa yleisölle esiintyvä performanssitaiteilija. Ilmiönä drag kingit eivät itseasiassa kuitenkaan ole niin uusi: mm. ooppera- ja elokuvarooleissa oli vuosisadan vaihteessa suurtakin muotia se, että naiset näyttelivät myös miesrooleja.
Tuija Pulkkinen vertaa seksuaalisten alakulttuurien drag kingejä "mieheksi hyvinkin systemaattisesti pukeutuviin ja roolikäyttäytyviin naisiin" ja toteaa, että jälkimmäiset eivät tule yleensä luokitelluksi erilleen muista butch-naisista (Pulkkinen 1994,180).
Itse olen nähnyt ainoastaan yhden esiintyvän Drag King ryhmän Itis Seventeen´n.
Androgyynit
Ihmiset eivät ole pelkästään joko feminiinisiä tai maskuliinisia, vaan he voivat olla myös sekä hyvin maskuliinisia että hyvin feminiinisiä (Jukka Lehtonen, 1997). Androgyynisyydessä yhdistyy samassa ihmisessä runsaasti sekä maskuliinisena että feminiinisenä pidettyjä ominaisuuksia, ulkomuodossa tai persoonallisuudessa. Androgyynisyyteen liittyy se, että halutaan olla korostamatta vain oman sukupuolen käytöstapaa ja pukeutumista. Androgyynisyys näyttää olevan tällä hetkellä yleistä ja lisääntyy varmaan edelleen sukupuoliroolien yhä väljentyessä. Varsinkin nuoremmat ihmiset ovat jo useita vuosia ihailleet sekä androgyynejä pop- ja rock-tähtiä että androgyynisiä ystäviä, tuttavia ja ihastuksen kohteita. (Maarit Huuska,1996)
Androgyynin vastakohta, jolla on hyvin vähän sekä maskuliinisia että feminiinisiä ominaisuuksia, on sukupuoleltaan neutri (Jukka Lehtonen 1997).
Genderblendaajat
Genderblendaaja elää tai käyttäytyy niin, että ympäristö erehtyy hänen sukupuolestaan (Jukka Lehtonen 1997, 20), jolloin muut ihmiset saattavat tulkita genderblendaaja-naisen mieheksi ja genderblendaaja-miehen naiseksi, vaikka henkilö ei välttämättä itse koekaan sukupuoliristiriitaa. Sukupuolikoodien sekoittelu voi olla tällöin varsin tietoista, vaikkakin on varmasti niitäkin genderblendaajia, joille sukupuolensekoittelu ei ole omaa valintaa. Genderblendaajat näyttävät niin selvästi omalle sukupuolelle asetettujen odotusten vastaiselta, että he sananmukaisesti sekoittavat sukupuolia. Genderblendaaminen näyttää nykyään olevan hyväksyttyä varsinkin nuorison keskuudessa. Saman ihmisen olemuksessa ja tyylissä yhdistyvät sekä miehisinä että naisellisina pidettyjä piirteitä. Muiden ihmisten on vaikeaa tai mahdotonta tulkita gender blenderin sukupuolta. Taiteiden maailmassa genderblendaus ei ole mitään uutta, mikä onkin ollut jo monille sukupolville ihailun ja kauhistuksen kohteena.
Gender fuckerit
Gender fuckilla tarkoitetaan tahallista sukupuolella härnäämistä, kun sukupuolista tehdään tarkoituksella pilaa. Se on välinpitämättömyyttä tai provokaatiota, jossa ylitetään ja samalla tehdään näkyväksi sukupuolisäädyllisyyden rajat, yhdistämällä yhteensopimattomia symbolisesti vahvasti latautuneita sukupuolikoodeja (Huuska, 1999).
Gender fuckin takana on usein kahteen toisensa poissulkevaan sukupuoleen jaetun kulttuurin kyseenalaistaminen ja sen kustannuksella hupailu. Voisi sanoa, että se on sukupuolipoliittisesti motivoitunutta sukupuolikoodien sekoittelua, jossa tietoisesti halutaan purkaa käsitystä kahden "vastakkaisen" sukupuolen olemassaolosta. Gender fuckia voisi olla esimerkiksi se, että biologinen mies jättää rintakarvat näyttävästi esille mekon anteliaasta kaula-aukosta.


Seksuaalinen suuntautuminen
Sukupuoli-identiteettiin ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä pohdittaessa on tärkeää ymmärtää, että on kaksi eri asiaa mitä sukupuolta ihminen on ja mikä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa. Ne ovat toisistaan riippumattomia siinä mielessä, että sukupuoli-identiteetistä ei automaattisesti voi päätellä seksuaali-identiteettiä tai päinvastoin.
Tässä yhteydessä seksuaalisuudesta on tarkoitus käsitellä sen kahta ala teemaa, ensin seksuaalisen halun kohteen perusteella tehtyä jakoa heteroseksuaaleihin ja seksuaalivähemmistöihin eli homo- ja biseksuaaleihin, jonka tässä olen siis koonnut "seksuaalinen suuntautuminen" alaotsikon alle, ja toiseksi joitakin ns. eroottisia lisämausteita.
Jotta seksuaalisuus ei jäisi aivan niin kapealle tarkastelulle, lainaan tähän pätkän siitä, mitä Kontula ja Haavio-Mannila ovat kirjoittaneet seksuaalisesta halusta: "Intohimoinen rakkaus voidaan käsitteenä erottaa seksuaalisesta halusta. Biologisena ilmiönä seksuaalinen halu tähtää sukupuolivietin tyydyttämiseen ja jälkeläisten saamiseen. Sen välineenä on sukupuolinen kiihottuminen ja nautinto. Seksuaalinen halu, etenkin sen toteuttaminen käytännössä, määräytyy myös sosiaalisesti ja tiedollisesti. Yksilön sosiaalinen ympäristö vaikuttaa suuresti hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä. Yhteiskunta ja sen kulttuuri joko kannustavat tai kieltävät tiettyjä sukupuolihalun tyydyttämistapoja. Tiedollisesti eli kognitiivisesti halun toteuttamiseen vaikuttavat ihmisen lapsuudessa ja nuoruudessa havaitsemat ja oppimat seksuaalisen käyttäytymisen mallit."(Kontula ja Haavio-Mannila 1995, ??)
Seksuaalienemmistö
Seksuaalienemmistö on käsitteenä väljä, usein viitataan heteroseksuaaleihin, mahdollisesti ns. normiheteroihin. Jotain "normaalia ja itsestään selvää, ei poikkeavaa". (Kaija Kurkela, kirjeenvaihtoa1999)
Heteroseksuaalit
Ei kai sitä heteroseksuaalisuutta määritellä? Vai tarvitseeko? Määritelmä ei (yllättäen) osu käteen seksuaalisuutta käsittelevistä perusteoksista.
Heteroseksuaalisuutta voisi määritellä vaikkapa seuraavasti: eroottista ja emotionaalista vetovoimaa eri sukupuolta oleviin. Hetero ihastuu, rakastuu, kohdistaa seksuaaliset halunsa sekä tarpeensa läheisyyteen, hellyyteen ja/tai parisuhdekumppanuuteen pääasiallisesti hänen itsensä kanssa eri sukupuolta oleviin ihmisiin. (Huuska 1999)
Suvi Ronkainen (1997, 36) kirjoittaa:"Heteroseksuaalisuus ei ole oikeastaan seksuaalinen identiteetti vaan itsestäänselvyys. `Kaikki´ ovat heteroita jopa siinä määrin, että puhuessamme rakkaudesta ja seksuaalisista suhteista meidän ei tarvitse laittaa sanaa hetero näiden eteen. Heterous on oletusarvo, normaliteetti, tausta, jota emme edes huomaa, mutta jonka suhteen lesborakkaus tai biseksuaalisuus erottuvat. Lisäksi heterous ei ole ensisijaisesti seksuaalisuutta, ei oikeastaan edes suhteita vaan normaalia, tavallista elämää´". (Suvi Ronkainen 1997, 36)
Lainaan tässä myös Pia Purraa:"Käsityksiämme maailmasta ja niihin osallistuvista ihmisistä ja heidän rooleistaan ohjaavat kulttuuriset skriptit tai skeemat. Skriptit ovat eräänlaisia kognitiivisia käsikirjoituksia siitä, miten tietyssä tilanteessa toimitaan, kuka tekee mitäkin ja missä järjestyksessä. Sitä miten ja kenen kuuluu toimia, kun mies ja nainen kohtaavat ja kiinnostuvat toisistaan ohjaa skripti, jota nimitän heteroseksuaalisen kohtaamisen skriptiksi. Tämän kulttuurisen skriptin mukaan mies on se, joka johtaa toimintaa, mies tekee aloitteet ja siirrot, mies hakee tanssiin, mies pyytää päästä saatolle, mies suutelee, mies pyytää puhelinnumeroa ja mies kosii. Naisen tehtävä on olla passiivinen, valloitettava kohde. (1998,77)
Ei tainnut tehdä heteroseksuaalisuuden määrittelylle oikeutta, vai? Näin vaikeaa se on. 
Seksuaalivähemmistöt
Seksuaalivähemmistöihin luetaan tämän määritelmän mukaan homoseksuaalit eli homomiehet ja lesbot, sekä biseksuaalit.
Seksuaali-identiteetistä puhuttaessa usein ajatellaan, että heteroseksuaalisuus on tunne, muut seksuaali-identiteettien katsotaan helposti edellyttävän tekoja. Tällaiselle ajattelulle ei ole edellytyksiä. Biseksuaali on biseksuaali silloin kun löytää tämän identiteettinsä eikä vasta sitten kun on tehnyt biseksuaalisia tekoja, aivan kuten heterokin voi olla hetero ilman ainoaakaan seksuaalista tekoa.
Toisaalta taas, kuten Kontula &Haavio-Mannila toteavat, seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen kannalta keskeinen asia on seksuaalinen identiteetti. Tiettyjä asioita kokeneesta henkilöstä ei tule tämän ryhmän tai vähemmistön jäsentä ellei hän itse koe tämän käytöksen kuuluvan oman identiteettinsä osaksi.(Kontula ja Haavio-Mannila, 1993, 249)
Homoseksuaalit
Homoseksuaalisuus on eroottista ja emotionaalista vetovoimaa samaa sukupuolta oleviin. Homo tai lesbo ihastuu, rakastuu, kohdistaa seksuaaliset halunsa sekä tarpeensa läheisyyteen, hellyyteen ja/tai parisuhdekumppanuuteen pääasiallisesti hänen itsensä kanssa samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. (Huuska 1999) Homoseksuaali-termin alle mahtuvat niin miehet kuin naisetkin. Kun halutaan yhtä aikaa ilmaista sekä sukupuolta että seksuaalista suuntautumista, voidaan puhua lesboista (homoseksuaalinen nainen, emotionaalinen ja seksuaalinen halu kohdistuu naisiin) tai homomiehistä.
Kaikki eivät pidä homoseksuaali tai lesbo -sanoista tai eivät muuten vaan identifioidu niihin, vaikka määritelmän mukaan voisivatkin pitää termiä omanaan. Toisinaan kuulee lesbojen sijaan puhuttavan esimerkiksi naista rakastavista naisista. Toisinaan, kun miehellä on seksiä miehen kanssa, hän ei miellä itseään sen enempää homo- kuin biseksuaaliksikaan, vaan on yksinkertaisesti vaikkapa mies jolla on seksiä miehen kanssa.
Biseksuaalit
Biseksuaalisuus on eroottista ja emotionaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin ja/tai trans-ihmisiin. Bi-ihminen voi ihastua, rakastua, kaivata hellyyttä, läheisyyttä, rakkautta, seksiä, kumppanuutta tai joitakin näistä sukupuolesta riippumatta tietyltä ihmiseltä tai tietyiltä ihmisiltä. Jotkut biseksuaalit kokevat ihastuvansa itseään viehättäviin miehiin ja naisiin, toiset kokevat ihastuvansa itseään viehättäviin ihmisiin tai mieheyden ja naiseuden yhdistelmiin ihmisissä. Useimmiten biseksuaalia kiinnostaa eroottisesti enemmän jompikumpi sukupuoli; toisinaan häntä kiinnostavat yhtä paljon kummankin sukupuolen jäsenet. Biseksuaali voi myös kokea eroottisen kiinnostuksensa eri sukupuoliin joustavaksi ja muuttuvaksi eri elämänvaiheissa. Silloin kun biseksuaali elää parisuhteessa, biseksuaalisuus ei sinänsä määritä parisuhteen muotoa; bi-ihmisten parisuhteet voivat olla esimerkiksi pitkä- tai lyhytaikaisia, avoimia tai uskollisia, kuten heteroiden, homojen ja lesbojen parisuhteetkin.(Huuska 1999)
Lainaan tässä myös Suvi Ronkainen ajatuksia biseksuaalisuudesta: "Biseksuaalien seksuaalista elämänkaarta kuvastaa joustavuus. Sekä itseymmärrys että seksuaalisuhteiden kuviot muuttuvat voimakkaammin ajan myötä kuin homojen tai heteroidenelämässä. Lisäksi biseksuaalien´biseksuaalisuus´- kun ajatellaan biseksuaalien rakastumista, eroottista halua tai seksikumppanien sukupuolijakaumaa vaihtelee puhumattakaan siitä, millä tavoin he itse biseksuaalisuuttaan käsittelevät ja elävät. Joillekin henkilöille biseksuaalisuus liittyy yksinkertaisesti seksiin samalla kun yhteisöksi, johon sitoudutaan, nimetään lesbot tai homot. Toiselle henkilölle biseksuaalisuus on ehkä tekniikkaa: ne seksuaaliset teot, joista sattuu nauttimaan, eivät katso sukupuolta. Kolmannelle biseksuaalisuus on syvää rakastumista sekä naisiin että miehiin. Neljännelle biseksuaalisuus on heteroseksismin feminististä vastustamista samalla, kun henkilö ehkä elää heteroseksuaalisessa suhteessa. Biseksuaalit ovat kirjava joukko!" (1997, 38-39)
Kathleen Bennet kiteyttää biseksuaalisuuden seuraavasti: "Meillä ei ole selvää kriteeriä, ei rajaa, mikä määräisi, kuka on biseksuaalinen ja kuka ei, - emmekä, mielestäni, edes toivoisi sellaista olevaksi. Biseksuaalisuus on orientaatio, joka koostuu merkitysten varjopaikoista, rakkauden ja halunsiirtyvistä vektoreista. Se on nimettävissä vain identifioimalla itse itsensä, mikä ei ole helppo tapa sitoutua. Mutta tällä tavoin biseksuaalinen identiteetti haastaa dualismin." (1992, 225)


Eroottiset lisämausteet
Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksuaalinen suuntautuminen. Siihen kuuluu esimerkiksi erilaiset erotiikan "alalajit", joita tässä kutsun lisämausteiksi. Toisinaan ne ovat tekoja, toisinaan toiveita, toisinaan fantasioita. Mainitsen tässä joitakin lisämausteita, pääasiassa niitä, jotka helposti ihmisten mielissä menevät sekaisin transvestisuuden kanssa.
Fetisistisyys
Fetisisti kokee eroottista nautintoa tai voimakasta kokonaisvaltaista mielihyvää ollessaan tekemisissä fetissinsä, tietyn esineen tai asian kanssa. Fetissi voi olla esimerkiksi materiaali (nahka, pitsi), esine (mikä tahansa) tai vaatekappale (korsetti, univormu), ihmisen ominaisuudet, piirteet tai ruumiinosat. Fetissi herättää voimakkaita kiihottavia mielikuvia, jotka voivat suoraan liittyä eroottisiin fantasioihin tai olla intensiivisiä mutta vaikeasti kuvattavia tunteita, mielikuvia ja tunnelmia herättäviä (vertaa unien tunteisiin ja tunnelmiin, joita usein on mahdotonta kuvata). Fetissi voi olla asia, joka kulttuurisesti on ladattu vahvalla symboliikalla, esimerkiksi musta nahka on yleinen fetissi, joka kulttuurisesti assosioituu voimaan, valtaan ja hallitsevuuteen. Fetissi voi olla myös yksilöllinen, vain tietyn fetisistin mielikuvitusmaailmaan vetoava. Toisille ihmisille fetisismi on heidän seksuaalisessa suuntautumisessaan kaikkein keskeisintä, toisille se on osa seksuaalielämää tai lisänautinnon tuoja. Voidaan ajatella, että taipumus ladata seksuaalisesti tiettyjä objekteja on meissä kaikissa. Voisi väittää,että kulttuurissamme kaikkein yleisin fetissi tällä hetkellä on sukupuoli, koska niin monet kokevat poissulkevasti vain toisen sukupuolen jäsenet itseään kiihottaviksi.(Huuska, 1999)
Transvestinen fetisistisyys
Yksi fetisitisyyden muoto on transvestinen fetisistisyys, jolloin ristiinpukeutuminen voi myös olla yksi eroottisen roolileikin toteuttamismuoto. Jotkut miehet pukeutuvat naisten vaatteisiin, vaikkapa alusvaatteisiin tai pitkiin sukkiin, joko itsetyydytyksen tai muun seksuaalisen tyydytyksen yhteydessä. Silloin ei kyseessä ole transvestisuus eikä transseksuaalisuus vaan siis fetisistisyys, tarkemmin sanottuna transvestinen fetisistisyys.
Miehiä, jotka saavat seksuaalista mielihyvää pukeutumalla naisten alusvaatteisiin, sukkahousuihin tai pitkiin sukkiin, lienee Suomessakin useita kymmeniä tuhansia. Se kohta, jossa transvestinen fetisistisyys loppuu ja transvestisuus alkaa (tai toisinpäin), on toisinaan vaikeasti määriteltävissä (vaikkakaan siis kaikilla transvestiiteilla ei transvestisuuteen liitykään seksuaalista mielihyvää). Ehkä selkein konkreettinen ero transvestiitin ja transvestisen fetisistin välillä on se, että fetisisti tavoittelee tällä keinoin pelkkää seksuaalista mielihyvää, jolloin hän yleensä haluaa riisua naisellisen vaateparren pois laukeamisen jälkeen. Useimmat naisten vaatteita käyttävät miehet tietävät itse, kumpaan ryhmään kuuluvat. Vaikka rajan tekeminen transvestiitin ja transvestisen fetisistin välille saattaa toisinaan tuntua hiusten halkomiselta, henkilön itsensä kannalta saattaa kuitenkin olla hyvinkin tärkeää löytää oikea määritelmä.
Transdiggailu
Transdiggari on henkilö, joka kokee emotionaalista ja eroottista kiinnostusta erityisesti transihmisiä - esimerkiksi transvestiitteja, transseksuaaleja, transgendereitä, she-maleja tai interseksuaaleja kohtaan. Transdiggari saattaa kokea eroottisesti puoleensavetäväksi sen, että samassa ihmisessä yhdistyy häntä kiehtovalla tavalla maskuliinisiksi ja feminiinisiksi kulttuurissamme määriteltyjä ominaisuuksia. Transdiggari saattaa myös ihastua ihmisiin, jotka hän kokee toisaalta miehiksi ja toisaalta naisiksi. (Huuska 1999)
Ekshibitionistisyys
Ekshibitionistille tuottaa eroottista mielihyvää omien ruumiinosien, ruumiinmuotojen tai seksuaalisen toiminnan tarkoituksellinen paljastaminen toisten ihmisten katseille. Ekshibitionisti voi paljastaa ruumiinosia ja-muotoja yhtä hyvin riisuutumalla kuin pukeutumallakin, esimerkiksi minihameeseen, läpinäkyviin vaatteisiin tai tiukkoihin farkkuihin. Ekshibitionismissa nautintoa voi myös tuottaa toisten katseiden kohteena oleminen tai tietoisuus toisten läsnäolosta masturbaation tai seksin aikana. Vastuullinen ekshibitionisti on tietoinen siitä, että hän ekshippaillessaan voi käyttää valtaa hallitsemalla toisten ihmisten tilaa, näkökenttää tai yksityisyyttä esiintymisellään. Huomaavainen ekshippari toteuttaakin eroottisuuttaan muut huomioiden, esimerkiksi esittäytyen vain vapaaehtoiselle ja roolileikissä mukana olevalle yleisölle. (Huuska 1999)
Yksi ekshibitionismin muoto on huomion hakeminen vaatteiden ja muun tyylin avulla. Jonkun miehen ekshibbailun tarvetta saattaa tyydyttää näyttäytyminen muiden joukossa naiseksi pukeutuneena. Olennaista ei hänelle kuitenkaan ole nimenomaan juuri naisen ulkoasun valitseminen, saman tarpeen saattaisi tyydyttää liikkuminen vaikkapa avaruusolion näköiseksi laittautuneena. Tärkeintä on että saa näyttäytyä ja että tulee nähdyksi.
Voyeristisuus
Voyeristisuus ei liity transvestisuuteen, mutta koska edellä käsiteltiin ekshibbailua, niin otetaan sitten voyeristitkin täydentämään eroottisten lisämausteiden kirjoa. Siis:
Voyerismissa eroottista mielihyvää tuottaa toisten ihmisten ruumiinosien, ruumiinmuotojen tai seksuaalisen toiminnan, esimerkiksi seksin tai masturbaation, katseleminen. Katselemisesta saatavaa seksuaalista mielihyvää voi toteuttaa elokuvien, teatterin tai pornografian välityksellä, fantasioissa, seksileikeissä toisten ihmisten kanssa ja autoerotiikassa. Osakatselemiseen liittyvää nautintoa saattaa olla katsottavaan henkilöön tai henkilöihin samaistuminen. Huomaavainen voyeristi ottaa eettiset näkökohdat huomioon, jos hän nauttii erityisesti katsellessaan ihmisiä, jotka eivät tiedä olevansa katsottavina. (Huuska, 1999)
Sadomasokistisuus
Sadomasokisti saa eroottista nautintoa toisen alistamisesta tai alistetuksi tulemisesta, kivun kokemisesta tai tuottamisesta roolileikeissä. Sadomasokismi ei ole väkivaltaa vaan vapaaehtoista ja nautinnollista valtaleikkiä, johon voi kuulua esimerkiksi kuvitteellisia rooleja ja rooliasuihin pukeutumista, mielikuvia, sanallista nöyryytystä, solvauksia tai uhkauksia, sitomista, kuritusta, viiltelyä tai ruoskintaa. Sadomasokismissa henkinen tai ruumiillinen alistaminen ei ylitä osallistujien sietokykyä, vaan osallistujat sopivat yhdessä roolileikin sisällöstä ja turvasanoista. Turvasanoilla voi jännitteen katoamatta ohjailla tapahtumia, esimerkiksi keskeyttää leikin tai lisätä sen intensiteettiä. Jos osallistujien sietokyky (esim. kivun tai nöyryytysten suhteen) ylitetään, kyse ei ole enää sadomasokismista vaan väkivallasta. Sadomasokististen roolileikkien voikin ajatella edellyttävän erityistä luottamusta, yhteisymmärrystä ja sopimista osallistujien kesken. Henkilöstä, joka on erityisen mieltynyt alistamiseen, voidaan käyttää käsitteitä sadisti, aktiivi, top ja alistetuksi tulemisesta nauttivasta masokisti, passiivi ja bottom. Passiivi käsite alistuvasta osapuolesta on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtava, että alistuva osapuolihan aktiivisesti toteuttaa fantasioitaan ja kontrolloi koko ajan roolileikkiä turvasanoilla. Sadomasokistiset unet ja fantasiat sekä seksikäytännöt ja mielikuvat kuten "toisen ottaminen" tai "otetuksi tuleminen" tai "antautuminen" ja kivusta nauttiminen, esimerkiksi fritsujen muodossa, ovat hyvin yleisiä. Jokainen voikin itse päättää, milloin sadomasokismi on hänelle niin tärkeä osa hänen omaa seksuaalisuuttaan tai identiteettiään tai milloin hän samaistuu niin paljon SM-osakultturiin, että haluaa määritellä itseään sadomasokismiin liittyvillä käsitteillä. (Huuska, 1999)
Olen maininnut SM:n tässä yhteydessä siksi, että monilla SM:stä pitävillä miehillä SM:n kiihottavin puoli on eläytyä naisen rooliin, omaksua SM:ssä niitä ominaisuuksia, jotka stereotyyppisesti liitetään naiseuteen. Tämäkin on transvestisuudesta irrallinen ilmiö.
Autoerotiikka
Autoerotiikka on eroottista nautintoa, jota ihminen saa omasta ruumiillisuudestaan, aistillisuudestaan ja mielikuvituksestaan. Autoerotiikassa seksuaalista mielihyvää voivat tuottaa unet, fantasiat, kuvitelmat, omanruumiin katseleminen, kosketteleminen haistelu tai maistelu, masturbaatio, pukeutuminen ja riisuutuminen tietyllä tavalla, itsensä ja muiden kuvitteleminen kiihottaviin rooleihin. Fantasioissaan voi ylittää ajan, paikan, henkilöiden ja omien moraalikäsitysten rajoja ja nauttia sellaisestakin, mikä todellisuudessa ei olisi itselle mahdollista toteuttaa. Autoerotiikka on myös käytännössä lähes aina turvaseksiä. Kulttuurissamme autoerotiikka arvotetaan toisinaan vähempiarvoiseksi korvikkeeksi "oikealle seksille" toisen ihmisen kanssa. Ei ole kuitenkaan mielekästä asettaa arvojärjestykseen erotiikkaa toisen ihmisen kanssa ja autoerotiikkaa - jos pitää ruisleivästä, ei kai ole kiellettyä nauttia myös ranskanleivästä.(Huuska 1999)
Autoerotiikan sisällyttäminen tähän katsaukseen perustuu siihen, että useimpien miesten fantasiamaailmaan kuuluu fantasia naiseksi pukeutumisesta /pakottamisesta pukeutumaan naisten vaatteisiin. Joillakin se on fantasia, jonka haluaa säilyttääkin sellaisena, joillekin se on toteutumista odottava haave. Oli kummin vain, ei kyseessä automaattisesti suinkaan ole orastava transvestisuus.


Vieläkö näkyy metsää puilta?
Edellä olevat määritelmät ovat vain yksi vaihtoehto avata käsitteiden sisältöä eivätkä varmasti kaikin osin tee oikeutta kohteelleen. Monipuolisten ilmiöiden määritteleminen lyhyesti mutta kattavasti on ylivoimainen tehtävä.
Em. luetteloa transvestisuuteen toisinaan sekaantuvista eroottisen ilmaisun muodoista voisi varmaan jatkaa, tuskin luettelosta koskaan valmista tuleekaan ilmiöiden jakaantuessa yhä tarkemmin ja tarkemmin määriteltyihin alalohkoihin. Mutta ehkä tämä jo riittää kertomaan, mistä transvestisuudessa on / ei ole kysymys.
Välillä täytyy pysähtyä ihmettelemään, mihin me oikein kaikkia näitä määritelmiä tarvitsemme. Mitä enemmän sukupuoli-identiteetin ilmentämistä tutkii, sitä enemmän määrittelyjä ja lokeroita syntyy. Kaikkia määritelmiä ei ole tarpeen tuntea, tavoitteena on ollut luoda katsaus seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuuteen ja monitasoisuuteen. Luokittelu ei siis sinänsä ole oleellista ja toisinaan se voi olla haitallistakin.
Sanat ovat kuitenkin ilmaisun ja ymmärtämisen välineitä. Monelle on tärkeää löytää erilaisten määrittelyjen rajoja, jotta saisi selvää siitä, mikä oikein itse on. Toisinaan eri määritelmien erot voivat ensilukemalta tuntua hiustenhalkomiselta, mutta lähemmin tarkasteltuna ne saattavat osoittautua hyvinkin merkityksellisiksi.
Toisaalta, määritelmien kanssa voi käydä kuten minulle: mennessäni Transtukipisteelle töihin mietin mikä on transvestiitti tai mikä on transseksuaali. Lähtiessäni sieltä kysymykseni oli mikä on nainen ja mitä on mies.


Lopuksi
On totuttu ajattelemaan, että sukupuolia on kaksi ja että kaikki kuuluvat selkeästi jompaankumpaan sukupuoleen, joka pysyy aina samana, eikä ihminen itse voi vaikuttaa sukupuoleensa. Ajatellaan, että mieheyteen kuuluu maskuliinisuus ja naiseuteen feminiinisyys jotenkin itsestään selvänä seurauksena anatomiasta. Puhutaan "vastakkaisista" sukupuolista. Sukupuolet hahmotetaan fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan, tarpeiltaan, mielihaluiltaan ja käyttäytymiseltään erilaisiksi, toinen toisilleen vastakkaisiksi.
Kohdatessaan vaikkapa transvestiitin moni häkeltyy. Saatetaan ajatella, että he ovat luonnon oikkuja luonnollisessa kahden sukupuolen järjestelmässä. Toisaalta voidaan alkaa pohtia, onko kahden sukupuolenjärjestelmä sittenkään ainoa ja luonnollinen. Ehkäpä naisellisuus tai miehekkyys ei siis seuraakaan biologisesta sukupuolesta, vaan sukupuolirooleihin kasvaminen ja oman kulttuurimme sukupuolikäsitykset ohjaavat sukupuolisuuttamme enemmän kuin ajattelemmekaan.
Yksilöiden väliset erot niissä ominaisuuksissa ja piirteissä, joita pidetään ihmisen sukupuolisuuden ilmauksena, ovatkin ehkä loppujen lopuksi suuremmat kuin miesten ja naisten ryhmien väliset erot. Naisia ja miehiä on hyvin erilaisia. On hoivaavia naisia ja hoivaavia miehiä. On pitkiä, lihaksikkaita naisia ja pehmeitä, pyöreitä miehiä. On silkin kosketuksesta ihollaan nauttivia naisia ja miehiä.
Myöskään biologisesti sukupuoliero ei ole kaksinainen. Ihmisten sukupuolikromosomit tai hormonitoiminnan tasot eivät jakaudu vain kahteen täysin erilaiseen ryhmään. Jokainen ihminen on oma yhdistelmänsä anatomiaa, kromosomeja, hormonitoimintaa, ruumiillisia piirteitä, naisellisena pidettyjä ominaisuuksia, miehisenä pidettyjä ominaisuuksia. On helppoa nähdä kaksi sukupuolta siellä, missä voisi nähdä ihmisiä, jotka ovat yksilöllisiä yhdistelmiä sukupuolisuudeksi käsitetyistä piirteistä.
Transvestiitit eivät myöskään tällöin tunnu erityisen tavattomilta; he ovat mieheydeksi ja naiseudeksi kulttuurisesti määritellyn yhdistelmä siinä missä muutkin. Ainakin jos sukupuolisen mustan ja valkoisen sijaan uskallamme nähdä myös harmaan tai kaikki sateenkaaren glamour-värit.