Määrittelyjä sukupuolelle ja seksuaalisuudelle

Olenko mies, vai olenko nainen? Olenko hetero, homo vai kenties lesbo?
Etsiessäni näihin kysmyksiin vastauksia, löysin mainion Eeva-Kaisa Toivosen Mekko päälle ja menoks – suomalaisen miehen miehuuskoe -kirjoituksen transvestisyydestä. Kirjoituksessa Toivonen määrittelee erilaisia sukupuolen ilmentymiseen, seksuaalisuuteen ja eroottisiin lisämausteisiin liittyviä käsitteitä. Haluan jakaa teille tämän oivallisen kirjoituksen, se selventää ja auttaa jäsentämään ihmisen olemusta. Löydämme kirjoituksesta itsemme, tavalla tai toisella. Koska kirjoitus on varsin pitkä ja transvestisyyteen painottuva, julkaisen tässä vain otteita siitä. Kirjoitus on kokonaisuudessaan löydettävissä Transtukipisteen sivustolta.


M E K K O   P Ä Ä LL E   J A   M E N O K S
Suomalaisen miehen miehuuskoe 

Eeva-Kaisa Toivonen


Aluksi
Maailma, jossa elämme, on sukupuolitettu: nimet, vessat, värit jaetaan miehisiin ja naisisiin. On tyttöjen leikit ja poikien leikit, naisten puuhat ja miesten harrastukset. Tapaamamme ihmiset herättävät tarpeen määritellä heidät joko miehiksi tai naisiksi. Se, mikä jää näiden kahden ääripään väliin, herättää hämmennystä.
Yksilön käsitys omasta minuudesta on alati muuttuva eikä se riipu tai sitä ei voi sanella kromosomeista, sukuelimistä, syntymäsukupuolesta tai ensimmäisenä eletystä sukupuoliroolista. Siten yksilön identiteettiä ja kykyjä ei voida rajoittaa siihen, mitä yhteiskunta pitää maskuliinisena tai feminiinisenä käyttäytymisenä. Perustavana periaatteena tulisi silloin olla yksilön oikeus määritellä sukupuoli-identiteettinsä sitä mukaa kuin hänen identiteettinsä kehittyy.
Tämän artikkelin osassa A määrittelen erilaisia sukupuolen ilmentämiseen, seksuaaliseen identiteettiin ja eroottisiin lisämausteisiin liittyviä käsitteitä. Seksuaalisuus ja sukupuolisuus liittyvät kiinteästi toisiinsa ja niiden eri ilmentymät sekaantuvat helposti toisiinsa. Tässä esittämäni määritelmät ovat yksi vaihtoehto määritellä käsiteltäviä asioita,epäilemättä niitä voisi määritellä ja ryhmitellä monin muinkin tavoin. Transvestisuuden asettaminen seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden muiden ilmentymien joukkoon tuntuu tärkeältä, jotta lukijalle tulisi joku käsitys siitä, mikä kuuluu transvestisuuteen ja toisaalta mistä siinä nimenomaan ei ole kyse. Toivon, että jos lukija saa jonkin oivalluksen luettuaan eri sukupuolen ja seksuaalisuuden ilmentymistä, se auttaa myös transvestisuuden sijoittamisessa sille kuuluvaan kontekstiin. (Olen muuttanut tavallisemmin ismi-päätteisessä muodossa olevat termit toiseen muotoon, koska "ismillä" useimmiten viitataan ideologiaan tai valintaan, mistä ei ole kyse kun puhutaan henkilön persoonallisuuden ominaisuuksista, vain toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen on valintaa jos sekään.)


Työskentelin Seksuaalinen Tasavertaisuus SETA ry:n Transtukipisteellä vuosina 1994-1998. Tämä teksti pohjautuu pääasiassa tuon työrupeaman kautta tutuksi tulleiden transvestiittien ja heidän puolisoidensa kokemuksiin. Oman lisävärin asiankäsittelyyn tuo luonnollisesti se, että nykyään myös itse elän arkea (ja juhlaakin) transvestiittikumppanin rinnalla. Teksti ei ole lopullinen eikä täydellinen totuus transvestisuudesta; pääasiassa se on hajanaisia kirjoitushetken (syksy 1998) henkilökohtaisia tuntumia teeman joistain puolista, joista joiltain osin olen tällä hetkellä (loppuvuosi 1999) itseni kanssa eri mieltä. Yritän kehittää paitsi ajatuksiani, myös tekstiä edelleen, ja lukijan mielipiteet ovat tervetulleita.


Sukupuoli
Sukupuoli voidaan määritellä mm. seuraavilla tavoilla:
• Biologinen sukupuoli, johon katsotaan kuuluviksi anatominen, geneettinen ja hormonaalinen sukupuoli.
• Ulkoisten sukuelinten avulla määritellään anatominen sukupuoli. Sitä voidaan muuttaa ulkoisesti sukuelinleikkauksilla.
• Kromosomien avulla määritellään kromosomaalinen eli geneettinen sukupuoli. Sukupuolikromosomit ovat yleensä miehellä XY ja naisella XX.
• Hormonimäärityksen avulla määräytyy hormonaalinen sukupuoli. Sitä ei sinänsä voida muuttaa, mutta siihen voidaan vaikuttaa hormonihoidolla.
• Nimien ja henkilötunnuksen avulla voidaan määritellä juridinen sukupuoli (miehellä loppuosan 3. numero on pariton, naisella parillinen).
• Psyykkinen sukupuoli on subjektiivinen tunne omasta sukupuolesta. Se on luonteeltaan alkuperäinen ja pysyväsukupuoli-identiteetin perusta ja kokemus itsestä ja sukupuoleen kuulumisesta. Sitä ei voida muuttaa.
• Gender eli sosiaalinen sukupuoli on se sukupuoli,jonka jäseneksi yksilö sosiaalisissa yhteyksissä katsotaan. Määrittely perustuu miesten ja naistensosiaalisiin rooleihin. Gender on sosiaalisesti rakentunut.
Yleinen ajatus sukupuolesta on, että se on pysyvä ja muuttumaton ja että sukupuolia on toisensa poissulkevasti kaksi. Että kaikki ihmiset voidaan yksiselitteisesti määritellä ylläolevilla sukupuolimäärittelyillä joko pelkästään naiseksi TAI mieheksi. Yhteiskuntakin luokittelee ihmiset mm. juridisesti ja sosiaalisesti kahteen eri sukupuoleen. Syntyneelle lapselle annetaan sukupuolen ilmaiseva henkilötunnus hänen ulkoisten sukuelintensä mukaan. Myös etunimet ovat sukupuolisidonnaisia. Todellisuudessa sukupuolta määriteltäessä esiintyy kuitenkin erilaisia juridiseen kromosomaalisen, hormonaalisen, anatomisen, psyykkisen ja sosiaalisen sukupuolen yhdistelmiä. Transvestisuutta ja transseksuaalisuutta tutkinut Robert Stoller toteaa ykskantaan, että sex- ja genderpiirteet eivät aina vastaa toisiaan, korrelaatio ei ole täydellinen, toisinsanoen naispuolisetset eivät aina käyttäydy naisellisesti ja toteutauta feminiinisiä piirteitä eivätkä miespuoliset aina käyttäydy maskuliinisesti (Stoller 1974,9).
Elävässä elämässä ihmisiä ei juuri koskaan kohdella pelkästään biologisen sukupuolensa edustajana, vaan sukupuolen käsitteeseen sisällytetään paljon muutakin, kuten erilaisia arvoja ja merkityksiä. Sosiaalisen sukupuolen pohjana on roolien jako miesten ja naisten rooleihin. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvalle aiheuttaa pulmia se, että nämä rooli-odotukset liitetään usein biologiseen sukupuoleen. Sukupuoliroolirajojen ylittämiseen on naisilla miehiä suuremmat mahdollisuudet, sillä naisen rooliin hyväksytään paljon ns. maskuliinisuutta. Esimerkiksi koulussa tytön rajuus ja ns. poikamaisuus saattaa tuoda hänelle arvonantoa opettajien ja koulutovereiden keskuudessa, mutta ns. tyttömäistä poikaa saatetaan vieroksua. Sama jatkuu usein aikuisiällä.
Sara Heinämaa on sanonut sukupuolen olevan toiminnan tapa ja olemisen tyyli (1996, 15).
Sukupuolesta puhuttaessa ei Butleria kaiketi voi ohittaa. Tuija Pulkkisen sanoin Butlerin heteroseksuaalisessa matriisissa (Butler 1990, 151) on kyseessä järjestävä valta, joka asettaa kaksi olentoa, miehen ja naisen. Kumpikin koostuu tietyn seksuaalisen halun, tietyn biologisen ruumiin ja tietyn sosiaalisen roolin muodostamasta ykseydestä. Halu naiseen, miehen ruumis ja miehen rooli sekä halu mieheen, naisen ruumis ja naisen rooli ovat kaksi"normaaliuden" tuottavan vallan sallimaa mahdollisuutta. (Pulkkinen 1994, 176)
Sukupuolienemmistöt
Miten määritetään sukupuolienemmistöt, mitä ne ovat? Joku määritelmähän niille pitää olla, jos seuraava otsake on sukupuolivähemmistöt! Tässä kotikutoinen määritelmäni: sukupuolienemmistöihin kuuluvat ne, jotka kuuluvat yksiselitteisesti jompaan kumpaan sukupuoleen ja ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa anatomiseen, kromosomaaliseen, hormonaaliseen, juridiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen tuntematta suurta niistä tuskaa tai tarvetta muuttaa jotain niistä oleellisesti. Usein tällaista henkilöä kutsutaan joko mieheksi tai sitten naiseksi. Mistä tajunnanvirta tuo mieleeni Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli teoksen toisen osan kuuluisan alkulauseen: "Naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan" (1949/91:13)!
Sukupuolivähemmistöt
Sukupuoli-identiteetti on sekä sosiaalisen että psykologisen tason käsite, jolla kuvataan henkilökohtaista kokemusta omasta sukupuolesta: olenko poika tai mies vaiko tyttö tai nainen vai jotain muuta. Sukupuoli on keskeisimpiä persoonallisuuden kokemisen muotoja. Joskus ilmenee ristiriitaa biologisen sukupuolen ja omaksi koetun sukupuolen välillä. Usein se herättää paitsi henkilössä itsessään, (erityisesti) hänet kohtaavissa ihmisissä hämmennystä. Tuija Pulkkisen-sanoin fyysisesti miesmäinen nainen ja naiselta näyttävä mies ovat usein julman sosiaalisen naurun, kurinpidon ja uudelleen muotoilun kohteita, niin että viiksekäs nainen tai lihakseton mies korjaa sukupuolisesti väärän ruumiinsa karvojen poistolla tai body buildingillä, jolloin tuska ja häpeä liittyy yleensä ruumiilliseen ei-sopivuuteen sukupuolen suhteen (Pulkkinen 1994, 177).
Sukupuolivähemmistöihin voisi määritellä kuuluviksi ne ihmiset, joiden biologinen, sosiaalinen tai psyykkinen sukupuoli eivät muodosta jatkumoa, vaan nämä sukupuolen ulottuvuudet ovat ristiriidassa keskenään. He eivät ole identiteetiltään tai ruumiilliselta olemukseltaan yksiselitteisesti "miehiä" tai "naisia", vaan jotain siltä väliltä. (Huuska, 1999) Jotkut sukupuolivähemmistöihin kuuluvat eivät katso olevansa "jotain siltä väliltä", vaan "sekä että".
Sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kutsutaan usein trans-ihmisiksi. Kuvaavampi nimitys transseksuaaleille ja transvestiiteille olisi transsukupuolinen: tämä termi kertoo sukupuolen rajan ylittämisestä ja lisäksi johdattaisi ajatukset seksuaalisuuden sijaan sukupuolen kokemiseen.
Toistaiseksi ei tiede ei ole pystynyt selvittämään, mistä johtuu, että henkilö, jolla on normaalit kromosomit, hormonitoiminta sekä sisäiset ja ulkoiset sukupuolielimet, ei tunne olevansa kotonaan syntymässä saamassaan sukupuolessa. Etiologia-tutkimusten painopiste on tällä hetkellä fysiologiassa. Nykytutkimuksen käsitys on, että transvestisuudessa ja transseksuaalisuudessa kyseessä on pysyvä ja peruuttamaton sukupuoli-identiteetin ilmenemismuoto.
Kysymyksiin mieheydestä ja naiseudesta törmää jokainen identiteettiään rakentava ja tutkiva ihminen, vaikkakin erityisen tärkeitä ne ovat transseksuaaleille ja transvestiiteille. Sukupuolikeskustelun myötä ominaisuuksien jakaminen toisensa pois sulkevasti feminiinisiin ja maskuliinisiin on kyseenalaistettu. Lopulta myös jako miehiin ja naisiin lakkaa olemasta aina itsestään selvä. Sukupuoliroolien ja käyttäytymismallien ero on monilta osin keinotekoinen, hämärä ja liukuva, kun erittelykriteereinä käytetään ulkoista käyttäytymistä, vaatetusta tai anatomiaa. Sukupuoli-identiteettiään pohtivaa ihmistä voi auttaa parhaiten tukemalla häntä löytämään ja hyväksymään oman identiteettinsä.
Seuraavassa on lyhyesti kerrottu sukupuolivähemmistöihin kuuluvista eri ihmisryhmistä.
Interseksuaalit
Interseksuaali eli hermafrodiitti on henkilö, jolla on sekä miehen että naisen ruumiillisia sukupuoliominaisuuksia synnynnäisesti tai hänen biologinen sukupuolikaksinaisuutensa tulee esiin murrosiässä. (Huuska, 1999)
Ristiinpukeutujat
Ristiinpukeutuminen (cross dressing) on vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin pukeutumista ja tämän sukupuolen elekielen ja/tai roolien omaksumista. Ristiinpukeutumista ja transvestisuutta voidaan käyttää toistensa synonyymeina. Merkityseroja seuraa siitä, että ristiinpukeutumisen käsite on transosakulttuurin piirissä kehitetty ja siksi myönteisempi ja neutraalimpi, eikä se sisällä samaa historiallista painolastia kuin transvestisuus tai transvestismi käsitteet, jotka historiallisesti ovat kehittyneet psykiatrisina kategorioina ja käsitteinä.. (Huuska, 1999)
Transvestiitit
Transvestiitilla tarkoitetaan länsimaisissa kulttuureissa lähinnä miestä, joka ajoittain ilmentää itsessään olevia, sisäisestä tarpeesta esiin nousevia feminiinisiä puolia mahdollisimman monipuolisesti, esim. pukeutumisellaan ja eleviestinnällään. Transvestiitti eläytyy ns. vastakkaisen sukupuolen jäseneksi ja ilmentää itseään perinteisesti toiselle sukupuolelle tunnusomaisiksi määritellyillä tavoilla. Ilmiö esiintyy myös naisilla, mutta naisten maskuliinista pukeutumista tai eleviestintää kutsutaan harvoin transvestisuudeksi.
Useimmille transvestiiteille transvestisuus on osa miehenä olemista, ei sen vaihtoehto. Heillä on tarve ajoittain toteuttaa itseään naisena, halu olla sievä ja viehättävä käyttämällä perinteisesti vain naisille sallittuja keinoja, toive tulla nähdyksi, kohdatuksi ja hyväksytyksi sellaisena kokonaispersoonana, jollainen perimmältään tuntee olevansa. Joillekin transvestiiteille riittää, että tavallisen miehisen vaatetuksen alla on jotain, joka kertoo itselle omasta feminiinisestä puolesta. Monelle transvestiitille mahdollisuus "osa-aikatyttöilyyn" on kuitenkin elämänehto: jos se kielletään, voi koko elämä tuntua tarkoituksettomalta. Masennus ja itsetuhoiset ajatukset saattavat saada silloin vallan. (Toivonen 1997, 77)
Transvestiitin erityisyys on, että hänessä "sisäiseksi" oletettu seksuaalisuus on räikeästi ulkopinnalla, vaatteissa ja eleissä. Transvestiitti ottaa käyttöön kulttuurisen sukupuoleen liittyvän symbolisen voimavaran, ja esittää sukupuolen. Transvestiitti ilmaisee tietyn sukupuolen merkkiä kulttuurissa ja alleviivaa samalla tämän merkin luonnetta. Usein naiseksi tai mieheksi pukeutunut transvestiitti ilmaisee esittämällä naisen tai miehen merkkiä paremmin kuin yksikään "luonnollinen" nainen tai mies. Sukupuolitettua pukeutumista tutkinut Merjorie Garber (Garber 1993,143) toteaakin, että "Tämä on skandaali, joka liittyy transvestismiin, se kertoo totuuden sukupuolesta". (Pulkkinen 1994, 181) En ole keskustellut transvestiittien kanssa Tuija Pulkkisen teoriasta. Voisin olettaa, että muuten se kuulostaa varsin vakuuttavalta, mutta ajatus sukupuolen *esittämisestä* saattaisi olla vieras, ainakin käsitteenä.
Vaikka kulttuurisissa mielikuvissamme transvestiitti yleensä on naiseksi pukeutuva mies, transvestiitti voi yhtä hyvin olla mieheksi pukeutuva nainen. Käytännössä kuitenkin hyvin harva "mieheksi pukeutuva nainen" määrittelee itse itseään transvestiitiksi.
Käytän yleisesti käytössä olevan transvestismi-termin sijaan termiä transvestisuus, kuten monen muunkin ilmiön kohdalla olen muuttanut ismi-päätettä. Syynä siihen on, että mielestäni ismi-päätteiset sanat mielletään valinnaksi tai ideologiaksi. Myös Tuija Pulkkinen on arvostellut transvestismi-termin käyttöä:"´Transvestismi´ antaa ymmärtää, että kyse on muuten ´tavallisen´ (heteroseksuaalisen matriisinmukaisen halu biologinen sukupuoli sosiaalinen sukupuoli -yhteydessä rakentuvan miehen tai naisen) kyseenalaisesta halusta pukeutua toisen sukupuolen vaatteisiin. Medikalisoiva valta ulottuu helposti myös ismi-päätteeseen, jolloin ´transvestismi´ alkaa kuulostaa oireyhtymältä hieman autismin tapaan (Pulkkinen 1994, 180).
Mieheksi pukeutuvat naiset
Tämä otsake on tässä tasapuolisuuden vuoksi: jos kerran puhutaan naiseksi pukeutuvista miehistä, miksei sitten myös toisinkin päin?Tätä ilmiötä tarkastellessa ensimmäinen havainto on, että eri naisilla eri syyt valita pukeutumisensa tyyli. Sen tajuaminen auttaa huomaamaan ilmiön monisäikeisyyden myös silloin, kun biologinen mies toisinaan tahtoo käyttää naisten vaatekaapin valikoimaa. Meidän on helpompi hyväksyä, että naisella on miesten vaatteita tai maskuliininen tyyli - siinä missä mekkoon pukeutuva mies määrittyy "transuksi", miehen pukuun pukeutuvaan naiseen sijoitetaan sellaisia määrityksiä kuten ehkä osaaminen, määrätietoisuus, kiehtovuus tai trendikkyys. (Näin ei tienkään ole aina ollut: 100 vuotta sitten naisen esiintyminen miehen yksinoikeudeksi määriteltyihin housuihin vaati varmasti yhtä paljon rohkeutta kuin mitä tänä päivänä vaaditaan mieheltä, joka pukeutuu hameeseen.)
Mieheksi pukeutuvat naiset eivät ole uusi tutkimuskohde. Kiinnostunut lukija voi etsiä käsiinsä vaikkapa teoksen "Uusin silmin. Lesbinen katse kulttuuriin" (1996, toim. Hekanaho, Pia Livia & Mustola, Kati & Lassila, Anna & Suhonen, Marja) tai "Frauen in Männerkleidern. WeiblicheTransvestiten und ihre Geschichte" (Dekker, Rudolf & van de Pol, Lotte, 199?)
Homeovestiitit
Homeovestiitti pukeutuu oman sukupuolensa vaatteisiin ja eläytyy oman sukupuolensa rooleihin korostuneella tavalla, jossa hän tietoisesti hyödyntää kulttuurisia mielikuvia, fantasioita ja representaatioita naiseudesta tai mieheydestä sekä maskuliinisuuden ja feminiinisyydenkoodeja. Homeovestiitti ikään kuin esittää omaa sukupuoltaan; nainen pukeutuu ja eläytyy Naiseksi (esimerkiksi Noidaksi, Huoraksi, Jumalattareksi, Femme Fataleksi, Tädiksi) tai mies pukeutuu ja eläytyy Mieheksi. Pukeutuminen ja eläytyminen tuottaa homeovestiitille mielihyvää, joka voi liittyä esimerkiksi omaan persoonaan liittyvien fantasioiden toteuttamiseen tai sukupuolen esityksellisen luonteen paljastamiseen. Alunperin homeovestiitti -käsitettä on käytetty ja voidaan vieläkin käyttää negatiivisessa merkityksessä sukupuolen taakse naamioitumisena eli esimerkiksi naisesta, joka valitsee korostuneen naisellisen tyylin ja käytöksen peittääkseen persoonansa maskuliinisuutta. (Huuska, 1999)
Transseksuaalit
Transseksuaalilla tarkoitetaan miestä tai naista, joka tuntee kuuluvansa muuhun kuin syntymässä määriteltyyn sukupuoleen ja jolle tämä ristiriita on niin vaikea, että hän kokee usein tarvitsevansa ulkoisen sukupuolensa korjaamista vastaamaan sisäistä kokemustaan. Monet transseksuaalit hakevat lääketieteellisiä hoitoja voidakseen korjata fyysisiä sukupuoliominaisuuksiaan vastaamaan paremmin omaksi koettua sukupuoli-identiteettiään. Sukupuolenkorjaushoitoihin ryhtyminen ja niiden läpivieminen on monitasoinen ja vuosien mittainen prosessi. Sen yksi taso kulkee lääketieteellisten hoitojen piirissä: hoitoina käytetään mm. hormonihoitoja, ääniterapiaa sekä kirurgisia leikkauksia. Myös nimi ja henkilötunnus voidaan muuttaa. Prosessin vaativimmat osuudet lienee kuitenkin sekä omasopeutuminen että sosiaaliseen elämään liittyvät tekijät.
Transseksuaalit voidaan jakaa miehestä naiseksi eli mtf-transseksuaaleihin ja naisesta mieheksi eli ftm-transseksuaaleihin. Toinen jaottelu, josta usein kuulee transseksuaalien kohdalla puhuttavan, on jako pre-op, post-op- ja nonop-transseksuaaleihin. Tämä jako perustuu siihen, missä hoitoprosessin vaiheessa transseksuaali on:, joko sukupuolenkorjausleikkaus on tehty vai ei, vai onko kyseessä transseksuaali, joka ei syystä tai toisesta saa tai halua leikkausta.
Transgenderit
Transgenderit sijoittuvat sukupuolijatkumolla transseksuaalin ja transvestiitin välimaastoon. Rajankäynti siitä, milloin on kysymyksessä transseksuaali ja milloin transvestiitti on toisinaan mahdotonta ja usein tarpeetonta. Joillekin toimivin vaihtoehto on elää transvestiittielämää, vaikka transseksuaalisuus olisi lähempänä omaa identiteettiä. Identiteetille saatu hyväksyntä ja tuki saattaa auttaa transvestiittia löytämään tavan elää kehon ja omaksi koetun identiteetin jatkuvassa ristiriidassa ilman lääketieteellisiä korjauksia. Joidenkin kohdalla transseksuaalisuushoitoihin olisi sekä tarvetta että halua, mutta niihin ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta, jolloin transvestiittielämä on seuraavaksi toimivin vaihtoehto. Toisaalta taas joku transseksuaali saattaa keskeyttää hoidot, koska on sitä mieltä, että transvestiittielämän moniulotteisuus antaa laajemmat mahdollisuudet ilmentää itseään. Tai joku, jolla"oikeasti" on transvestiitin sielu, hakeutuu sukupuolenkorjaushoitoihin, koska on helpompaa olla mies TAI nainen, ei sekä että. Näissä tapauksissa ihminen toisinaan määrittelee itsensä tai tulee määritellyksi transvestiitin tai transseksuaalin sijaan transgenderiksi.
Näin ollen transgenderiä voitaisiin kutsua myös esimerkiksi kokopäivätransvestiitiksi tai transseksuaaliksi, joka ei lähde hoitoihin. Transgender elää siis jatkuvassa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen ristiriidassa; tämä ei kuitenkaan tarkoita, että transgender itse kokisi tilanteensa välttämättä ristiriitaiseksi. Transgendereiden keskuudessa ei voida tehdä tarkkaa eroa toisaalla transvestiitteihin ja toisaalla transseksuaaleihin.
Muualla maailmassa transgender-nimitystä käytetään myös sukupuolivähemmistöjen yleisnimikkeenä, minkä minä puolestani edellä ehdotin suomennettavaksi siinä merkityksessä termillä transsukupuolinen.
She-malet
She-male on henkilö, jolla on sekä penis että rinnat ja hän kokee tämän fyysisen sukupuolikaksinaisuuden sopivan identiteettinsä. She-male henkilön fyysinen sukupuolikaksinaisuus on itse hankittua -esimerkiksi biologinen mies kehittää itselleen rinnat harjoittamalla yksipuolisesti rintalihaksia, hormonihoidolla tai leikkauttamalla silikonirinnat (Huuska, 1999).
Drag queenit
Drag queeniksi määritellään mies, joka pukeutuu naiseksi show-mielessä, usein enemmän tai vähemmän ammattimaisesti, ja on tyyliltään feminiininen spektaakkeli. Seksuaalisissa alakulttuureissa drag queenien asema on vertaansa vailla oleva uniikki (Pulkkinen,1994, 180). Myös Butlerilla on ollut sanansa sanottavana drageista: "Onko drag sosiaalisen sukupuolen imitaatio, vai onko niin, että drag dramatisoi ne eleet, joilla sosiaalinen sukupuoli yleensäkin saatetaan voimaan?" (Butler 1990,137)
Mikäs sitten erottaa transvestiitin ja drag queenin? Ehkä joku ero transvestiitin ja drag queenin välillä on se, että transvestiitti tyttöilee ensisijassa itsensä tähden vaikka saattaakin mielellään ilmentää sitä puolta itsestään muillekin, mutta drag queenien kohdalla korostus näyttää selvästi olevan se, että sitä tehdään muille, ei itselle.
Suomessa ja muuallakin Euroopassa on yleistä, että transvestiitit löytyvät heteroseksuaalista elämää elävien joukosta, kun taas drag queenit tulevat (miltei) aina homoalakulttuurista. Miksi tämä jako on usein niin silmiinpistävän selkeä, on mielenkiintoinen, mutta sen selittämiseksi tarvitaan toinen tutkimus.
Suomessa on useitakin tunnettuja drag queen -artisteja ja ryhmiä, heistä voisi mainita Les Boys´n (jotka laulaa omalla äänellään, jumalaisesti), Morganin ja Les Femmes´n, Apres Rasage´n, Sirkka Tälli lienee kaikille television katsojille jo tuttu, julkisuutta ovat viime vuosina saaneet myös Miss Draq Queen -kisat.
Drag kingit
Drag-rintaman uudet tulokkaat ovat drag kingit, jotka ovat naisten usein karrikoidustikin tekemiä miesrooleja showesityksissä tai muissa rooli-iloitteluissa. Drag-kuningas voisi olla vaikkapa yleisölle esiintyvä performanssitaiteilija. Ilmiönä drag kingit eivät itseasiassa kuitenkaan ole niin uusi: mm. ooppera- ja elokuvarooleissa oli vuosisadan vaihteessa suurtakin muotia se, että naiset näyttelivät myös miesrooleja.
Tuija Pulkkinen vertaa seksuaalisten alakulttuurien drag kingejä "mieheksi hyvinkin systemaattisesti pukeutuviin ja roolikäyttäytyviin naisiin" ja toteaa, että jälkimmäiset eivät tule yleensä luokitelluksi erilleen muista butch-naisista (Pulkkinen 1994,180).
Itse olen nähnyt ainoastaan yhden esiintyvän Drag King ryhmän Itis Seventeen´n.
Androgyynit
Ihmiset eivät ole pelkästään joko feminiinisiä tai maskuliinisia, vaan he voivat olla myös sekä hyvin maskuliinisia että hyvin feminiinisiä (Jukka Lehtonen, 1997). Androgyynisyydessä yhdistyy samassa ihmisessä runsaasti sekä maskuliinisena että feminiinisenä pidettyjä ominaisuuksia, ulkomuodossa tai persoonallisuudessa. Androgyynisyyteen liittyy se, että halutaan olla korostamatta vain oman sukupuolen käytöstapaa ja pukeutumista. Androgyynisyys näyttää olevan tällä hetkellä yleistä ja lisääntyy varmaan edelleen sukupuoliroolien yhä väljentyessä. Varsinkin nuoremmat ihmiset ovat jo useita vuosia ihailleet sekä androgyynejä pop- ja rock-tähtiä että androgyynisiä ystäviä, tuttavia ja ihastuksen kohteita. (Maarit Huuska,1996)
Androgyynin vastakohta, jolla on hyvin vähän sekä maskuliinisia että feminiinisiä ominaisuuksia, on sukupuoleltaan neutri (Jukka Lehtonen 1997).
Genderblendaajat
Genderblendaaja elää tai käyttäytyy niin, että ympäristö erehtyy hänen sukupuolestaan (Jukka Lehtonen 1997, 20), jolloin muut ihmiset saattavat tulkita genderblendaaja-naisen mieheksi ja genderblendaaja-miehen naiseksi, vaikka henkilö ei välttämättä itse koekaan sukupuoliristiriitaa. Sukupuolikoodien sekoittelu voi olla tällöin varsin tietoista, vaikkakin on varmasti niitäkin genderblendaajia, joille sukupuolensekoittelu ei ole omaa valintaa. Genderblendaajat näyttävät niin selvästi omalle sukupuolelle asetettujen odotusten vastaiselta, että he sananmukaisesti sekoittavat sukupuolia. Genderblendaaminen näyttää nykyään olevan hyväksyttyä varsinkin nuorison keskuudessa. Saman ihmisen olemuksessa ja tyylissä yhdistyvät sekä miehisinä että naisellisina pidettyjä piirteitä. Muiden ihmisten on vaikeaa tai mahdotonta tulkita gender blenderin sukupuolta. Taiteiden maailmassa genderblendaus ei ole mitään uutta, mikä onkin ollut jo monille sukupolville ihailun ja kauhistuksen kohteena.
Gender fuckerit
Gender fuckilla tarkoitetaan tahallista sukupuolella härnäämistä, kun sukupuolista tehdään tarkoituksella pilaa. Se on välinpitämättömyyttä tai provokaatiota, jossa ylitetään ja samalla tehdään näkyväksi sukupuolisäädyllisyyden rajat, yhdistämällä yhteensopimattomia symbolisesti vahvasti latautuneita sukupuolikoodeja (Huuska, 1999).
Gender fuckin takana on usein kahteen toisensa poissulkevaan sukupuoleen jaetun kulttuurin kyseenalaistaminen ja sen kustannuksella hupailu. Voisi sanoa, että se on sukupuolipoliittisesti motivoitunutta sukupuolikoodien sekoittelua, jossa tietoisesti halutaan purkaa käsitystä kahden "vastakkaisen" sukupuolen olemassaolosta. Gender fuckia voisi olla esimerkiksi se, että biologinen mies jättää rintakarvat näyttävästi esille mekon anteliaasta kaula-aukosta.


Seksuaalinen suuntautuminen
Sukupuoli-identiteettiin ja seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä pohdittaessa on tärkeää ymmärtää, että on kaksi eri asiaa mitä sukupuolta ihminen on ja mikä on hänen seksuaalinen suuntautumisensa. Ne ovat toisistaan riippumattomia siinä mielessä, että sukupuoli-identiteetistä ei automaattisesti voi päätellä seksuaali-identiteettiä tai päinvastoin.
Tässä yhteydessä seksuaalisuudesta on tarkoitus käsitellä sen kahta ala teemaa, ensin seksuaalisen halun kohteen perusteella tehtyä jakoa heteroseksuaaleihin ja seksuaalivähemmistöihin eli homo- ja biseksuaaleihin, jonka tässä olen siis koonnut "seksuaalinen suuntautuminen" alaotsikon alle, ja toiseksi joitakin ns. eroottisia lisämausteita.
Jotta seksuaalisuus ei jäisi aivan niin kapealle tarkastelulle, lainaan tähän pätkän siitä, mitä Kontula ja Haavio-Mannila ovat kirjoittaneet seksuaalisesta halusta: "Intohimoinen rakkaus voidaan käsitteenä erottaa seksuaalisesta halusta. Biologisena ilmiönä seksuaalinen halu tähtää sukupuolivietin tyydyttämiseen ja jälkeläisten saamiseen. Sen välineenä on sukupuolinen kiihottuminen ja nautinto. Seksuaalinen halu, etenkin sen toteuttaminen käytännössä, määräytyy myös sosiaalisesti ja tiedollisesti. Yksilön sosiaalinen ympäristö vaikuttaa suuresti hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä. Yhteiskunta ja sen kulttuuri joko kannustavat tai kieltävät tiettyjä sukupuolihalun tyydyttämistapoja. Tiedollisesti eli kognitiivisesti halun toteuttamiseen vaikuttavat ihmisen lapsuudessa ja nuoruudessa havaitsemat ja oppimat seksuaalisen käyttäytymisen mallit."(Kontula ja Haavio-Mannila 1995, ??)
Seksuaalienemmistö
Seksuaalienemmistö on käsitteenä väljä, usein viitataan heteroseksuaaleihin, mahdollisesti ns. normiheteroihin. Jotain "normaalia ja itsestään selvää, ei poikkeavaa". (Kaija Kurkela, kirjeenvaihtoa1999)
Heteroseksuaalit
Ei kai sitä heteroseksuaalisuutta määritellä? Vai tarvitseeko? Määritelmä ei (yllättäen) osu käteen seksuaalisuutta käsittelevistä perusteoksista.
Heteroseksuaalisuutta voisi määritellä vaikkapa seuraavasti: eroottista ja emotionaalista vetovoimaa eri sukupuolta oleviin. Hetero ihastuu, rakastuu, kohdistaa seksuaaliset halunsa sekä tarpeensa läheisyyteen, hellyyteen ja/tai parisuhdekumppanuuteen pääasiallisesti hänen itsensä kanssa eri sukupuolta oleviin ihmisiin. (Huuska 1999)
Suvi Ronkainen (1997, 36) kirjoittaa:"Heteroseksuaalisuus ei ole oikeastaan seksuaalinen identiteetti vaan itsestäänselvyys. `Kaikki´ ovat heteroita jopa siinä määrin, että puhuessamme rakkaudesta ja seksuaalisista suhteista meidän ei tarvitse laittaa sanaa hetero näiden eteen. Heterous on oletusarvo, normaliteetti, tausta, jota emme edes huomaa, mutta jonka suhteen lesborakkaus tai biseksuaalisuus erottuvat. Lisäksi heterous ei ole ensisijaisesti seksuaalisuutta, ei oikeastaan edes suhteita vaan normaalia, tavallista elämää´". (Suvi Ronkainen 1997, 36)
Lainaan tässä myös Pia Purraa:"Käsityksiämme maailmasta ja niihin osallistuvista ihmisistä ja heidän rooleistaan ohjaavat kulttuuriset skriptit tai skeemat. Skriptit ovat eräänlaisia kognitiivisia käsikirjoituksia siitä, miten tietyssä tilanteessa toimitaan, kuka tekee mitäkin ja missä järjestyksessä. Sitä miten ja kenen kuuluu toimia, kun mies ja nainen kohtaavat ja kiinnostuvat toisistaan ohjaa skripti, jota nimitän heteroseksuaalisen kohtaamisen skriptiksi. Tämän kulttuurisen skriptin mukaan mies on se, joka johtaa toimintaa, mies tekee aloitteet ja siirrot, mies hakee tanssiin, mies pyytää päästä saatolle, mies suutelee, mies pyytää puhelinnumeroa ja mies kosii. Naisen tehtävä on olla passiivinen, valloitettava kohde. (1998,77)
Ei tainnut tehdä heteroseksuaalisuuden määrittelylle oikeutta, vai? Näin vaikeaa se on. 
Seksuaalivähemmistöt
Seksuaalivähemmistöihin luetaan tämän määritelmän mukaan homoseksuaalit eli homomiehet ja lesbot, sekä biseksuaalit.
Seksuaali-identiteetistä puhuttaessa usein ajatellaan, että heteroseksuaalisuus on tunne, muut seksuaali-identiteettien katsotaan helposti edellyttävän tekoja. Tällaiselle ajattelulle ei ole edellytyksiä. Biseksuaali on biseksuaali silloin kun löytää tämän identiteettinsä eikä vasta sitten kun on tehnyt biseksuaalisia tekoja, aivan kuten heterokin voi olla hetero ilman ainoaakaan seksuaalista tekoa.
Toisaalta taas, kuten Kontula &Haavio-Mannila toteavat, seksuaaliseen vähemmistöön kuulumisen kannalta keskeinen asia on seksuaalinen identiteetti. Tiettyjä asioita kokeneesta henkilöstä ei tule tämän ryhmän tai vähemmistön jäsentä ellei hän itse koe tämän käytöksen kuuluvan oman identiteettinsä osaksi.(Kontula ja Haavio-Mannila, 1993, 249)
Homoseksuaalit
Homoseksuaalisuus on eroottista ja emotionaalista vetovoimaa samaa sukupuolta oleviin. Homo tai lesbo ihastuu, rakastuu, kohdistaa seksuaaliset halunsa sekä tarpeensa läheisyyteen, hellyyteen ja/tai parisuhdekumppanuuteen pääasiallisesti hänen itsensä kanssa samaa sukupuolta oleviin ihmisiin. (Huuska 1999) Homoseksuaali-termin alle mahtuvat niin miehet kuin naisetkin. Kun halutaan yhtä aikaa ilmaista sekä sukupuolta että seksuaalista suuntautumista, voidaan puhua lesboista (homoseksuaalinen nainen, emotionaalinen ja seksuaalinen halu kohdistuu naisiin) tai homomiehistä.
Kaikki eivät pidä homoseksuaali tai lesbo -sanoista tai eivät muuten vaan identifioidu niihin, vaikka määritelmän mukaan voisivatkin pitää termiä omanaan. Toisinaan kuulee lesbojen sijaan puhuttavan esimerkiksi naista rakastavista naisista. Toisinaan, kun miehellä on seksiä miehen kanssa, hän ei miellä itseään sen enempää homo- kuin biseksuaaliksikaan, vaan on yksinkertaisesti vaikkapa mies jolla on seksiä miehen kanssa.
Biseksuaalit
Biseksuaalisuus on eroottista ja emotionaalista vetovoimaa sekä miehiin että naisiin ja/tai trans-ihmisiin. Bi-ihminen voi ihastua, rakastua, kaivata hellyyttä, läheisyyttä, rakkautta, seksiä, kumppanuutta tai joitakin näistä sukupuolesta riippumatta tietyltä ihmiseltä tai tietyiltä ihmisiltä. Jotkut biseksuaalit kokevat ihastuvansa itseään viehättäviin miehiin ja naisiin, toiset kokevat ihastuvansa itseään viehättäviin ihmisiin tai mieheyden ja naiseuden yhdistelmiin ihmisissä. Useimmiten biseksuaalia kiinnostaa eroottisesti enemmän jompikumpi sukupuoli; toisinaan häntä kiinnostavat yhtä paljon kummankin sukupuolen jäsenet. Biseksuaali voi myös kokea eroottisen kiinnostuksensa eri sukupuoliin joustavaksi ja muuttuvaksi eri elämänvaiheissa. Silloin kun biseksuaali elää parisuhteessa, biseksuaalisuus ei sinänsä määritä parisuhteen muotoa; bi-ihmisten parisuhteet voivat olla esimerkiksi pitkä- tai lyhytaikaisia, avoimia tai uskollisia, kuten heteroiden, homojen ja lesbojen parisuhteetkin.(Huuska 1999)
Lainaan tässä myös Suvi Ronkainen ajatuksia biseksuaalisuudesta: "Biseksuaalien seksuaalista elämänkaarta kuvastaa joustavuus. Sekä itseymmärrys että seksuaalisuhteiden kuviot muuttuvat voimakkaammin ajan myötä kuin homojen tai heteroidenelämässä. Lisäksi biseksuaalien´biseksuaalisuus´- kun ajatellaan biseksuaalien rakastumista, eroottista halua tai seksikumppanien sukupuolijakaumaa vaihtelee puhumattakaan siitä, millä tavoin he itse biseksuaalisuuttaan käsittelevät ja elävät. Joillekin henkilöille biseksuaalisuus liittyy yksinkertaisesti seksiin samalla kun yhteisöksi, johon sitoudutaan, nimetään lesbot tai homot. Toiselle henkilölle biseksuaalisuus on ehkä tekniikkaa: ne seksuaaliset teot, joista sattuu nauttimaan, eivät katso sukupuolta. Kolmannelle biseksuaalisuus on syvää rakastumista sekä naisiin että miehiin. Neljännelle biseksuaalisuus on heteroseksismin feminististä vastustamista samalla, kun henkilö ehkä elää heteroseksuaalisessa suhteessa. Biseksuaalit ovat kirjava joukko!" (1997, 38-39)
Kathleen Bennet kiteyttää biseksuaalisuuden seuraavasti: "Meillä ei ole selvää kriteeriä, ei rajaa, mikä määräisi, kuka on biseksuaalinen ja kuka ei, - emmekä, mielestäni, edes toivoisi sellaista olevaksi. Biseksuaalisuus on orientaatio, joka koostuu merkitysten varjopaikoista, rakkauden ja halunsiirtyvistä vektoreista. Se on nimettävissä vain identifioimalla itse itsensä, mikä ei ole helppo tapa sitoutua. Mutta tällä tavoin biseksuaalinen identiteetti haastaa dualismin." (1992, 225)


Eroottiset lisämausteet
Seksuaalisuus on paljon muutakin kuin seksuaalinen suuntautuminen. Siihen kuuluu esimerkiksi erilaiset erotiikan "alalajit", joita tässä kutsun lisämausteiksi. Toisinaan ne ovat tekoja, toisinaan toiveita, toisinaan fantasioita. Mainitsen tässä joitakin lisämausteita, pääasiassa niitä, jotka helposti ihmisten mielissä menevät sekaisin transvestisuuden kanssa.
Fetisistisyys
Fetisisti kokee eroottista nautintoa tai voimakasta kokonaisvaltaista mielihyvää ollessaan tekemisissä fetissinsä, tietyn esineen tai asian kanssa. Fetissi voi olla esimerkiksi materiaali (nahka, pitsi), esine (mikä tahansa) tai vaatekappale (korsetti, univormu), ihmisen ominaisuudet, piirteet tai ruumiinosat. Fetissi herättää voimakkaita kiihottavia mielikuvia, jotka voivat suoraan liittyä eroottisiin fantasioihin tai olla intensiivisiä mutta vaikeasti kuvattavia tunteita, mielikuvia ja tunnelmia herättäviä (vertaa unien tunteisiin ja tunnelmiin, joita usein on mahdotonta kuvata). Fetissi voi olla asia, joka kulttuurisesti on ladattu vahvalla symboliikalla, esimerkiksi musta nahka on yleinen fetissi, joka kulttuurisesti assosioituu voimaan, valtaan ja hallitsevuuteen. Fetissi voi olla myös yksilöllinen, vain tietyn fetisistin mielikuvitusmaailmaan vetoava. Toisille ihmisille fetisismi on heidän seksuaalisessa suuntautumisessaan kaikkein keskeisintä, toisille se on osa seksuaalielämää tai lisänautinnon tuoja. Voidaan ajatella, että taipumus ladata seksuaalisesti tiettyjä objekteja on meissä kaikissa. Voisi väittää,että kulttuurissamme kaikkein yleisin fetissi tällä hetkellä on sukupuoli, koska niin monet kokevat poissulkevasti vain toisen sukupuolen jäsenet itseään kiihottaviksi.(Huuska, 1999)
Transvestinen fetisistisyys
Yksi fetisitisyyden muoto on transvestinen fetisistisyys, jolloin ristiinpukeutuminen voi myös olla yksi eroottisen roolileikin toteuttamismuoto. Jotkut miehet pukeutuvat naisten vaatteisiin, vaikkapa alusvaatteisiin tai pitkiin sukkiin, joko itsetyydytyksen tai muun seksuaalisen tyydytyksen yhteydessä. Silloin ei kyseessä ole transvestisuus eikä transseksuaalisuus vaan siis fetisistisyys, tarkemmin sanottuna transvestinen fetisistisyys.
Miehiä, jotka saavat seksuaalista mielihyvää pukeutumalla naisten alusvaatteisiin, sukkahousuihin tai pitkiin sukkiin, lienee Suomessakin useita kymmeniä tuhansia. Se kohta, jossa transvestinen fetisistisyys loppuu ja transvestisuus alkaa (tai toisinpäin), on toisinaan vaikeasti määriteltävissä (vaikkakaan siis kaikilla transvestiiteilla ei transvestisuuteen liitykään seksuaalista mielihyvää). Ehkä selkein konkreettinen ero transvestiitin ja transvestisen fetisistin välillä on se, että fetisisti tavoittelee tällä keinoin pelkkää seksuaalista mielihyvää, jolloin hän yleensä haluaa riisua naisellisen vaateparren pois laukeamisen jälkeen. Useimmat naisten vaatteita käyttävät miehet tietävät itse, kumpaan ryhmään kuuluvat. Vaikka rajan tekeminen transvestiitin ja transvestisen fetisistin välille saattaa toisinaan tuntua hiusten halkomiselta, henkilön itsensä kannalta saattaa kuitenkin olla hyvinkin tärkeää löytää oikea määritelmä.
Transdiggailu
Transdiggari on henkilö, joka kokee emotionaalista ja eroottista kiinnostusta erityisesti transihmisiä - esimerkiksi transvestiitteja, transseksuaaleja, transgendereitä, she-maleja tai interseksuaaleja kohtaan. Transdiggari saattaa kokea eroottisesti puoleensavetäväksi sen, että samassa ihmisessä yhdistyy häntä kiehtovalla tavalla maskuliinisiksi ja feminiinisiksi kulttuurissamme määriteltyjä ominaisuuksia. Transdiggari saattaa myös ihastua ihmisiin, jotka hän kokee toisaalta miehiksi ja toisaalta naisiksi. (Huuska 1999)
Ekshibitionistisyys
Ekshibitionistille tuottaa eroottista mielihyvää omien ruumiinosien, ruumiinmuotojen tai seksuaalisen toiminnan tarkoituksellinen paljastaminen toisten ihmisten katseille. Ekshibitionisti voi paljastaa ruumiinosia ja-muotoja yhtä hyvin riisuutumalla kuin pukeutumallakin, esimerkiksi minihameeseen, läpinäkyviin vaatteisiin tai tiukkoihin farkkuihin. Ekshibitionismissa nautintoa voi myös tuottaa toisten katseiden kohteena oleminen tai tietoisuus toisten läsnäolosta masturbaation tai seksin aikana. Vastuullinen ekshibitionisti on tietoinen siitä, että hän ekshippaillessaan voi käyttää valtaa hallitsemalla toisten ihmisten tilaa, näkökenttää tai yksityisyyttä esiintymisellään. Huomaavainen ekshippari toteuttaakin eroottisuuttaan muut huomioiden, esimerkiksi esittäytyen vain vapaaehtoiselle ja roolileikissä mukana olevalle yleisölle. (Huuska 1999)
Yksi ekshibitionismin muoto on huomion hakeminen vaatteiden ja muun tyylin avulla. Jonkun miehen ekshibbailun tarvetta saattaa tyydyttää näyttäytyminen muiden joukossa naiseksi pukeutuneena. Olennaista ei hänelle kuitenkaan ole nimenomaan juuri naisen ulkoasun valitseminen, saman tarpeen saattaisi tyydyttää liikkuminen vaikkapa avaruusolion näköiseksi laittautuneena. Tärkeintä on että saa näyttäytyä ja että tulee nähdyksi.
Voyeristisuus
Voyeristisuus ei liity transvestisuuteen, mutta koska edellä käsiteltiin ekshibbailua, niin otetaan sitten voyeristitkin täydentämään eroottisten lisämausteiden kirjoa. Siis:
Voyerismissa eroottista mielihyvää tuottaa toisten ihmisten ruumiinosien, ruumiinmuotojen tai seksuaalisen toiminnan, esimerkiksi seksin tai masturbaation, katseleminen. Katselemisesta saatavaa seksuaalista mielihyvää voi toteuttaa elokuvien, teatterin tai pornografian välityksellä, fantasioissa, seksileikeissä toisten ihmisten kanssa ja autoerotiikassa. Osakatselemiseen liittyvää nautintoa saattaa olla katsottavaan henkilöön tai henkilöihin samaistuminen. Huomaavainen voyeristi ottaa eettiset näkökohdat huomioon, jos hän nauttii erityisesti katsellessaan ihmisiä, jotka eivät tiedä olevansa katsottavina. (Huuska, 1999)
Sadomasokistisuus
Sadomasokisti saa eroottista nautintoa toisen alistamisesta tai alistetuksi tulemisesta, kivun kokemisesta tai tuottamisesta roolileikeissä. Sadomasokismi ei ole väkivaltaa vaan vapaaehtoista ja nautinnollista valtaleikkiä, johon voi kuulua esimerkiksi kuvitteellisia rooleja ja rooliasuihin pukeutumista, mielikuvia, sanallista nöyryytystä, solvauksia tai uhkauksia, sitomista, kuritusta, viiltelyä tai ruoskintaa. Sadomasokismissa henkinen tai ruumiillinen alistaminen ei ylitä osallistujien sietokykyä, vaan osallistujat sopivat yhdessä roolileikin sisällöstä ja turvasanoista. Turvasanoilla voi jännitteen katoamatta ohjailla tapahtumia, esimerkiksi keskeyttää leikin tai lisätä sen intensiteettiä. Jos osallistujien sietokyky (esim. kivun tai nöyryytysten suhteen) ylitetään, kyse ei ole enää sadomasokismista vaan väkivallasta. Sadomasokististen roolileikkien voikin ajatella edellyttävän erityistä luottamusta, yhteisymmärrystä ja sopimista osallistujien kesken. Henkilöstä, joka on erityisen mieltynyt alistamiseen, voidaan käyttää käsitteitä sadisti, aktiivi, top ja alistetuksi tulemisesta nauttivasta masokisti, passiivi ja bottom. Passiivi käsite alistuvasta osapuolesta on kuitenkin siinä mielessä harhaanjohtava, että alistuva osapuolihan aktiivisesti toteuttaa fantasioitaan ja kontrolloi koko ajan roolileikkiä turvasanoilla. Sadomasokistiset unet ja fantasiat sekä seksikäytännöt ja mielikuvat kuten "toisen ottaminen" tai "otetuksi tuleminen" tai "antautuminen" ja kivusta nauttiminen, esimerkiksi fritsujen muodossa, ovat hyvin yleisiä. Jokainen voikin itse päättää, milloin sadomasokismi on hänelle niin tärkeä osa hänen omaa seksuaalisuuttaan tai identiteettiään tai milloin hän samaistuu niin paljon SM-osakultturiin, että haluaa määritellä itseään sadomasokismiin liittyvillä käsitteillä. (Huuska, 1999)
Olen maininnut SM:n tässä yhteydessä siksi, että monilla SM:stä pitävillä miehillä SM:n kiihottavin puoli on eläytyä naisen rooliin, omaksua SM:ssä niitä ominaisuuksia, jotka stereotyyppisesti liitetään naiseuteen. Tämäkin on transvestisuudesta irrallinen ilmiö.
Autoerotiikka
Autoerotiikka on eroottista nautintoa, jota ihminen saa omasta ruumiillisuudestaan, aistillisuudestaan ja mielikuvituksestaan. Autoerotiikassa seksuaalista mielihyvää voivat tuottaa unet, fantasiat, kuvitelmat, omanruumiin katseleminen, kosketteleminen haistelu tai maistelu, masturbaatio, pukeutuminen ja riisuutuminen tietyllä tavalla, itsensä ja muiden kuvitteleminen kiihottaviin rooleihin. Fantasioissaan voi ylittää ajan, paikan, henkilöiden ja omien moraalikäsitysten rajoja ja nauttia sellaisestakin, mikä todellisuudessa ei olisi itselle mahdollista toteuttaa. Autoerotiikka on myös käytännössä lähes aina turvaseksiä. Kulttuurissamme autoerotiikka arvotetaan toisinaan vähempiarvoiseksi korvikkeeksi "oikealle seksille" toisen ihmisen kanssa. Ei ole kuitenkaan mielekästä asettaa arvojärjestykseen erotiikkaa toisen ihmisen kanssa ja autoerotiikkaa - jos pitää ruisleivästä, ei kai ole kiellettyä nauttia myös ranskanleivästä.(Huuska 1999)
Autoerotiikan sisällyttäminen tähän katsaukseen perustuu siihen, että useimpien miesten fantasiamaailmaan kuuluu fantasia naiseksi pukeutumisesta /pakottamisesta pukeutumaan naisten vaatteisiin. Joillakin se on fantasia, jonka haluaa säilyttääkin sellaisena, joillekin se on toteutumista odottava haave. Oli kummin vain, ei kyseessä automaattisesti suinkaan ole orastava transvestisuus.


Vieläkö näkyy metsää puilta?
Edellä olevat määritelmät ovat vain yksi vaihtoehto avata käsitteiden sisältöä eivätkä varmasti kaikin osin tee oikeutta kohteelleen. Monipuolisten ilmiöiden määritteleminen lyhyesti mutta kattavasti on ylivoimainen tehtävä.
Em. luetteloa transvestisuuteen toisinaan sekaantuvista eroottisen ilmaisun muodoista voisi varmaan jatkaa, tuskin luettelosta koskaan valmista tuleekaan ilmiöiden jakaantuessa yhä tarkemmin ja tarkemmin määriteltyihin alalohkoihin. Mutta ehkä tämä jo riittää kertomaan, mistä transvestisuudessa on / ei ole kysymys.
Välillä täytyy pysähtyä ihmettelemään, mihin me oikein kaikkia näitä määritelmiä tarvitsemme. Mitä enemmän sukupuoli-identiteetin ilmentämistä tutkii, sitä enemmän määrittelyjä ja lokeroita syntyy. Kaikkia määritelmiä ei ole tarpeen tuntea, tavoitteena on ollut luoda katsaus seksuaalisuuden ja sukupuolisuuden moninaisuuteen ja monitasoisuuteen. Luokittelu ei siis sinänsä ole oleellista ja toisinaan se voi olla haitallistakin.
Sanat ovat kuitenkin ilmaisun ja ymmärtämisen välineitä. Monelle on tärkeää löytää erilaisten määrittelyjen rajoja, jotta saisi selvää siitä, mikä oikein itse on. Toisinaan eri määritelmien erot voivat ensilukemalta tuntua hiustenhalkomiselta, mutta lähemmin tarkasteltuna ne saattavat osoittautua hyvinkin merkityksellisiksi.
Toisaalta, määritelmien kanssa voi käydä kuten minulle: mennessäni Transtukipisteelle töihin mietin mikä on transvestiitti tai mikä on transseksuaali. Lähtiessäni sieltä kysymykseni oli mikä on nainen ja mitä on mies.


Lopuksi
On totuttu ajattelemaan, että sukupuolia on kaksi ja että kaikki kuuluvat selkeästi jompaankumpaan sukupuoleen, joka pysyy aina samana, eikä ihminen itse voi vaikuttaa sukupuoleensa. Ajatellaan, että mieheyteen kuuluu maskuliinisuus ja naiseuteen feminiinisyys jotenkin itsestään selvänä seurauksena anatomiasta. Puhutaan "vastakkaisista" sukupuolista. Sukupuolet hahmotetaan fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan, tarpeiltaan, mielihaluiltaan ja käyttäytymiseltään erilaisiksi, toinen toisilleen vastakkaisiksi.
Kohdatessaan vaikkapa transvestiitin moni häkeltyy. Saatetaan ajatella, että he ovat luonnon oikkuja luonnollisessa kahden sukupuolen järjestelmässä. Toisaalta voidaan alkaa pohtia, onko kahden sukupuolenjärjestelmä sittenkään ainoa ja luonnollinen. Ehkäpä naisellisuus tai miehekkyys ei siis seuraakaan biologisesta sukupuolesta, vaan sukupuolirooleihin kasvaminen ja oman kulttuurimme sukupuolikäsitykset ohjaavat sukupuolisuuttamme enemmän kuin ajattelemmekaan.
Yksilöiden väliset erot niissä ominaisuuksissa ja piirteissä, joita pidetään ihmisen sukupuolisuuden ilmauksena, ovatkin ehkä loppujen lopuksi suuremmat kuin miesten ja naisten ryhmien väliset erot. Naisia ja miehiä on hyvin erilaisia. On hoivaavia naisia ja hoivaavia miehiä. On pitkiä, lihaksikkaita naisia ja pehmeitä, pyöreitä miehiä. On silkin kosketuksesta ihollaan nauttivia naisia ja miehiä.
Myöskään biologisesti sukupuoliero ei ole kaksinainen. Ihmisten sukupuolikromosomit tai hormonitoiminnan tasot eivät jakaudu vain kahteen täysin erilaiseen ryhmään. Jokainen ihminen on oma yhdistelmänsä anatomiaa, kromosomeja, hormonitoimintaa, ruumiillisia piirteitä, naisellisena pidettyjä ominaisuuksia, miehisenä pidettyjä ominaisuuksia. On helppoa nähdä kaksi sukupuolta siellä, missä voisi nähdä ihmisiä, jotka ovat yksilöllisiä yhdistelmiä sukupuolisuudeksi käsitetyistä piirteistä.
Transvestiitit eivät myöskään tällöin tunnu erityisen tavattomilta; he ovat mieheydeksi ja naiseudeksi kulttuurisesti määritellyn yhdistelmä siinä missä muutkin. Ainakin jos sukupuolisen mustan ja valkoisen sijaan uskallamme nähdä myös harmaan tai kaikki sateenkaaren glamour-värit.