Toukokuun kuulumiset

Kevätkekkereissä

No huh huh, mikä kuukausi! Kunnon kevät antoi odottaa itseään, lämpimät päivät tulivat vasta kuun lopussa. Siitepölyn runsas määrä on pitänyt kurkun karheana ja silmät turvoksissa, ääni ei ole ollenkaan heleä. Julian ääntä on vaikea pitää yllä.

Toukokuu on kiireisin kuukausi työpaikalla. Valmistuvien opiskelijoiden opinnäytetöiden ohjaaminen ja arviointi, tulevan vuoden lukujärjestyksien tekeminen ja opettajien valinta sekä rekrytointi, koulutukseen hakeutuvien opiskelijoiden pääsykoetöiden arviointi ja haastattelut täyttivät työpaivät.

Kuukauden raskain aihe oli tietysti avioeropäätöksen tekeminen. Täytimme hakemuksen yhdessä vaimoni kanssa, ja vein sen käräjäoikeuteen. Vedimme sen kuitenkin pois, koska jouduimme tekemään avioehdon. Avioehdon teko onkin sitten jo ihan oma ruljanssinsa. Asianajajan tekemä paperi allekirjoitettiin todistajien läsnäollessa ennen kuin se toimitettiin maistraattiin hyväksyttäväksi. Saamme hyväksymisestä tiedon, jonka jälkeen voimme hakea avioeroa. Vaikka eroprosessi on aina ikävä, olemme pystyneet viemään asioita eteenpäin yhteisymmärryksessä. Olemme keskustelleet vaikeistakin asioista, jopa sellaisista, joista emme aiemmin ole pystyneet puhumaan.

Kevyin mahdollinen meikki

Työpaikalla tilanteestani tietää jo kahdeksan ihmistä. Puketumiseni perusteella olen saanut yhä enemmän katseita niin kollegoilta kuin opiskelijoiltakin. Kevätpirskeisiin laitoin hyvin kevyen meikin, huomasin kuinka kasvojani mittailtiin. Näytin heidän silmissään varmasti jotenkin erilaiselta. Vaan eipä se minua haittaa, olen valmis tulemaan julkisesti esiin. Ystävät ja kollegat ovat suhtautuneet tilanteeseeni todella hienosti, olen saanut heiltä tukea ja ymmärrystä. Mutta, kuinka moni heistä haluaa nähdä minut naisena? Kysyttäessä sitä tuskin kukaan kieltäisi. Minun pitää vain olla rehellisesti oma itseni.

Olen ollut tiiviisti yhteydessä Nykin ystävääni. Olemme jakaneet yhdessä viimeaikaiset ilot ja surut. Menen hänen kanssaan heinäkuussa kahdeksi viikoksi Italiaan. Hän hyväksyy ja haluaa kohdata minut juuri sellaisena kuin olen. Naisena, Juliana.

Ja vielä yksi

Kerroin taas yhdelle kollegalle. Hän on yksi niistä läheisimmistä, joille aioin kertoa tilanteestani jo talvella (Roosa nauha -päivä). Kun meillä on ollut henkilöstölle suunnattuja työmatkoja, hän on aina jakanut kanssani hotellihuoneen. Olemme aiemminkin keskustelleet elämiseen liittyvistä asioista. Kevätkiireistä johtuen emme ole nähneet pitkään aikaan, siksi halusin kertoa hänelle kuulumisia. Toki hän oli yllättynyt. Annoin hänelle blogini osoitteen, halutessaan hän saisi asiaan lisävalaistusta. Sovimme, että juttelemme tarkemmin sitten kun tulee sopiva hetki.

Tässä alkaa olla sellaisia padon murtumisen merkkejä. Haluaisin jo kertoa kaikille. Tänään olin töissä aika feminiinisesti pukeutuneena korkeakorkoisissa puusandaaleissa (oheinen kuva). Mitä sitten, ei sillä ole enää väliä kuka mitäkin ajattelee.

Oikeastaan puuttuu enää vain meikki, liivit ja äänen käyttö kaikissa tilanteissa erottamaan minut lopullisesta Julian hahmostani. Fyysisesti tulen vielä muuttumaan jonkin verran ja, joo tiedän, tukalle pitäis tehdä jotain.

PAM!

Kerroin tänään kolmelle kollegalle tilanteestani, yhdellä iskulla. Nyt asiasta tietää yhteensä seitsemän työkaveria. Kerroin prosessistani ja eropäätöksestämme. Kerroin heille suunnitelmistani muuttaa nimeni kesän aikana ja aikeestani tuoda prosessini julkiseksi työyhteisössämme kesän jälkeen. Koska olimme työntohinassa, emme keskustelleet asiasta kovinkaan pitkään. Heidän reaktionsa olivat hyvin neutraalit. Toki eropäätöksen kuuleminen ei ilahduttanut, kaksi kollegoista näet tuntee vaimoni.

Niin, ja kerroinhan minä tänään tilanteestani myös eräälle kansainväliselle vaihto-opiskelijallemme, joka on sateenkaari-ihmisiä.

Ettei kaikki olisi niin yksinkertaista

Vaimoni oli yhteydessä asianajajaansa. Hän halusi varmistaa, ettei eron tiimoilta tule mitään epämiellyttäviä yllätyksiä. Avioeromme ei olekaan niin yksinkertainen juttu kuin voisi luulla, paperit vetämään ja sillä selvä, ei. Joudumme vetämään pois erohakemuksemme käräjäoikeudesta ja tekemään sen uudestaan avioehdon solmimisen jälkeen. Miksi avioehto? Ehto takaa vaimolleni hänelle kuuluvat oikeudet, riippumatta siitä, mitä tapahtuu ennen eron vahvistamista. Ehto ei heikennä oikeuksiani. Se mitä laki sanoo, ei välttämättä ole yhdenmukainen reaaliteettien kanssa. Inhimilliset tekijät eivät aina näy lain kirjaimissa. Avioehdon allekirjoittamiselle pitää olla kaksi todistajaa, todistajat eivät saa olla sukulaisiamme. Todistamisen jälkeen ehto toimitetaan maistraattiin, vasta sitten voidaan hakea eroa. Ero ei ole koskaan helppo juttu, tällainen papereiden kanssa veivaaminen ei sitä helpota.

Eikä tässä kaikki.

Olin jo pitkään valmistautunut elämään tulevaisuuteni ilman toisen ihmisen läheisyyttä ja eromme jälkeen yksin. Mutta nyt näyttäisi siltä, että kaiken tämän myllerryksen keskellä tulevaisuuteni suunta muuttuu dramaattisesti. Ystäväni New Yorkista kutsui minut viettämään lomaa hänen kanssaan Italiaan. Hän haluaa tutustua Juliaan lähemmin.

Elämä on monimutkaista ja niin ihanan yllätyksellistä. Ei tätä oikein voi todeksi uskoa.

Kukat kukkivat, kesä tulee!

Ei tätä ole tarkoitus peitellä

Jätimme yhteisen avioerohakemuksen maanantaina 14.5. Päijät-Hämeen käräjäoikeuteen. Edessä on kuuden kuukauden harkinta-aika. Jätämme kakkosvaiheen hakemuksen marraskuussa ja sitten eromme on tuomittu/lainvoimainen.

Eropäätökseen jälkeen olemme keskustelleet tärkeistä eroon liittyvistä asioista hyvässä hengessä, vaikka välillä silmämme ovat olleet kyynelten kostuttamat. Pystyimme puhumaan sellaisista asioista, joita emme ole aiemmin kyenneet yhdessä käsittelemään. Olemme vuosien aikana rakentaneet yhteistä tulevaisuutta ja kotia, niistä luopuminen tuntuu nyt pahalta. Avioero ei ole koskaan helppo, siitä toipuminen vie vuosia. Vaikka mieli on apea, olemme molemmat helpottuneita, epävarmuutta ei enää ole.

Päätimme, että kerromme erostamme avoimesti ystävillemme ja sukulaisillemme, tätä ei ole tarkoitus peitellä. No, puhelumme äideille viime sunnuntaina ei sisältänyt viittauksia eroon. Heille voimme kertoa asian muulloinkin kuin äitienpäivänä.

Tällaisen vakavan asian yhteyteen laitetaan normaalisti vakavia kuvia. Ajattelin kuitenkin tällä hyväntuulisella kuvalla korostaa sitä, kuinka sateen jälkeen tulee aina pouta, ja toivon sydämestäni, että asiat kääntyvät meille kaikille parhain päin.

Ps Kerroin töissä tilanteestani taas uudelle henkilölle (4.!). Hänen reaktionsa olivat hyvin myönteiset. No, se ei ollut yllätys, sillä onhan hän oikein mainio tyyppi.

Raskas päätös

Transsukupuolisuuteni tuli yllätyksenä kaikille. Vaimolleni se oli varmasti sen lisäksi myös suuri pettymys. Vaimoni ei ole kiinnostunut naisista, sen vuoksi parisuhteemme joutui uuteen tilanteeseen. Vaikka olemme kantaneet yhdessä vastuuta kodistamme ja olemme eläneet tavallista arkea ystävinä, suhteestamme on puuttunut läheisyys ja intiimi yhdessäolo. En voi olettaa, että vaimoni toimisi vastoin omia tuntemuksiaan. Ja se taas tarkoittaa sitä, että yhteiset intiimit hetkemme ovat ohi. Minua kauhistuttaa ajatus, että eläisimme lopun elämämme vailla toisen ihmisen kosketusta, onhan elämämme vasta puolessa välissä. Olen aina kaivannut läheisyyttä ja kosketusta. Hormonihoidot eivät ole vaikuttaneet siihen millään tavalla. Kaipaan edelleen intiimejä hetkiä ja hellyyttä.

Minä en pysty elämään parisuhteessa, josta puuttuu intiimi yhdessäolo. Koska en voi jatkaa näin, haen meille avioeroa. Toivoisin kuitenkin ystävyytemme jatkuvan. Voimme asua yhdessä ja jakaa arjen kunnes saamme asiat järjestykseen.

Tulen vaihtamaan nimeni lähikuukausien aikana. Saan olla sen jälkeen julkisesti oma itseni. Juridinen naiseus toteutunee parin vuoden kuluessa.

Minun ei olisi pitänyt aloittaa seurustelua eikä mennä naimisiin vaimoni kanssa. Sen sijaan minun olisi pitänyt mennä transtutkimuksiin jo aikoja sitten. Tästä asiasta tunnen suurta syyllisyyttä niin vaimoani kuin ex-vaimoani kohtaan. Mikään päätös ei ole ollut minulle helppo tai yhdentekevä. Sisälläni on aina ollut suuri suru.

Tämä on uuden alku meille molemmille ja meidän molempien parhaaksi.

Tämä ei mene enää läpi

Kun se kesä vihdoin tulee, ympärillä olevien ihmisten on kohdattava minut oheisen kuvan kaltaisena. Tämä ei taida enää mennä läpi. Testasin asiaa tänään kolleegalla töissä sekä Nykin ystävälläni. Molemmat olivat sitä mieltä ettei asiasta voi enää erehtyä.

Kesähelteillä en aio pitää takkia päällä. Päinvastoin, helteillä pidetään hihatonta paitaa. Niin minäkin. Edessä onkin täysin uusia vaatehankintoja. Nykin ystäväni totesi: "Kun tulet käymään, sinulla pitää olla liivit. Ilman liivejä mä en lähde sun kanssa ihmisten ilmoille."

Oi ihana toukokuu!

Aurinko alkaa lämmittää. Viimeisetkin lumet ovat sulaneet pois. Talvitakit ja paksut neuleet joutavat pian säilytykseen. Tummien vaatteiden alta paljastuu kirkkaita värejä, sinistä, vihreää, oranssia, punaista, keltaista ja violettia. Tämän kevään muoti hellii värien ystäviä.

Pihapiirin harakkapariskunta rakentaa pesää. Aurinkoisen aamun täyttää lintujen kutsuhuudot. Orastavalla nurmikolla pupujussit nauttivat silminnähden helpommasta ravinnonsaannista.

Lisääntynyt valon määrä vaikuttaa mielialaan kohottavasti. Kilpirauhanen kutittelee esiin levottomia ajatuksia. Toukokuussa voisi vaikka rakastua.