2011 ja uuden vuoden lupaukset

2011 oli elämäni erikoisin vuosi. 2010 aloitettu transtutkimus huipentui f64.0-diagnoosiin maaliskuussa. Raskas epätietoisuuden aika oli ohi. Pystyin kertomaan tilanteestani kaikille tärkeimmille läheisille ja ystäville. Vanhempani saivat tietää diagnoosistani kirjeitse alkusyksystä. Vastaanotto on ollut poikkeuksetta minua ymmärtävä ja tukeva. Tunnen eläväni.

Julian näköinen puhelin :)

Olen aloittanut elämän Juliana. Päämääränäni on eläää jonain päivänä tässä yhteiskunnassa juridisesti naisena. Heinäkuun alussa aloitettu hormonihoito, alkusyksyllä aloitettu laserepilointi sekä ääniterapia auttavat tuon tavoitteen saavuttamista. Muutun pikkuhiljaa ulkoisesti Juliaksi niin fyysisesti kuin kulttuurisesti. En ole enää ostanut miesten vaatteita. Otin vuoden aikana itselleni oman s-postiosoitteen ja puhelimen/numeron sekä Google+ -tilin. Aloitin ylläpitämään tätä blogia syyskuussa, käyntejä sivuilla on ollut reilusti yli tuhat. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia.

Perussuomalaisten voitto eduskuntavaaleissa ei lupaa hyvää avioliittolain muuttamiselle, vaikka syksyllä joukko suomalaisia vaikuttajia teki aloitteen lain pikaisesta käsittelemisestä. Lainmuutos koskettaa minuakin, olenhan naimisissa naisen kanssa. Olisi hyvä saada kaikki ihmiset yhdenvertaisiksi lain edessä. Valitettavasti vähemmistöjen asema ei ehkä tällä hallituskaudella parane. Kirjoittelut verkossa ja mediassa ovat saaneet uusia sävyjä, joista kaikki ei ole suvaitsevaisia.

Vuosi oli tapahtumiltaan mieleenpainuva ja säätiloiltaan erikoinen. Sain nauttia uuden elämäni alun ennätyksellisen lämpimissä olosuhteissa, jotka ovat jatkuneet vuoden loppuun asti vastapainona alkuvuoden hyytävälle kylmyydelle ja runsaalle lumelle. Vaikka moottoripyörämatkani Keski-Eurooppaan ei toteutunutkaan, kotimaassa ajetut kilometrit olivat sitäkin nautittavampia.

Elän nyt elämäni parasta aikaa.

Lupaukset vuodelle 2012:

- vaalin parisuhdettani täysillä, haluan näyttää rakkauttani enemmän
- vedän röökiä ihan yhtä paljon kuin vuonna 2011
- hymyilen enemmän, myös äänelläni
- suhtaudun elämään positiivisesti, jokainen aamu on uusi mahdollisuus
- pidän huolta itsestäni, haluan Julialle pitkän ja täysipainoisen elämän
- työpaikalla opettelen sanomaan ei, ylityöt saavat jäädä, minulla on omakin elämä elettävänä

Onnea ja iloa kaikille blogini lukijoille vuodelle 2012!


PS En ole polttanut sitten 1999

Joulukuun kuulumiset

Joulukuu oli raskas kuukausi. Pimeä, kylmä, märkä. Täynnä työtä, työtä ja työtä. Kävely töihin ja töistä kotiin pimeässä ja loskassa tuntui väsyttävältä ja tuskastuttavan pitkältä.

Joulukuun alussa oli kauan kaivattu kontrollikäynti Tampereella. Tapaaminen meni odotuksieni mukaan. Tässä ote seurantahoitoneuvottelusta: "... Olemus selkeästi feminiinisempi kuin edellisen kerran tavatessamme. Mieliala kuvautuu hyvänä. ... Suunnitelma: Seurantahoitoneuvottelu 7.6.2012 klo 10. Sitä edeltäen kyselylomakkeisto kotiin. Lähete sukuelinkirurgiaa edeltävälle second opinion -käynnille HYKS:n sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikalle tehdään tod.näk. tuolloin. Orkiektomia-lähete tehtäneen syksyllä/talvella 2012 Töölön sairaalaan, ... tavoitteena leikkaus kesälomalla 2013." Hormoniannokset kaksinkertaistettiin kotrollikäynnillä (Estrogeeni 1 > 2 mg/vrk, Androcur 50 > 100 mg/vrk). Verikokeiden tulokset eivät ole vielä tulleet, toivottavasti niissä ei ole mitään huolestuttavaa.

Lääkkeiden annoskoon kasvattaminen lisäsi jo muutenkin voimakasta väsymyksen tunnetta. Muutamana päiväna piti töiden jälkeen käydä pitkäkseen, olo oli todella uupunut. Kunnon unet viikonloppuisin on auttanut väsymykseen. Joulunajan lepäily on tuonut toivottua piristystä. Vaikka olen ollut tavanomaista väsyneempi, olen ollut henkisesti pirteä ja hyvällä tuulella. Olen tyytyväinen elämääni Juliana.

Taistelu karvojen kanssa jatkuu epilaattorin ja pinsettien avulla. Tummia partakarvoja on vielä laserilla epiloitavaksi. Kehon karvoitus on ohentunut ja ehkä hieman vaalentunut. Päälaen hiukset ovat hieman tuuhettuneet. Vartaloni alkaa pikkuhiljaa muistuttaa klassista naisvartalon ihannetta, sillä erotuksella, että rintakehäni on laajempi ja kaulani lyhyempi. Nämä pienet naiselliset kehoni muutokset peittyvät turhankin helposti vaatteiden alle. Vaikka kuukausi oli kiireinen, pystyin tekemään kohtuullisen hyvin ääniharjoituksia. Niitä tekisi mieli tehdä enemmänkin.

Odotan innolla tammikuun alennusmyyntejä. Julia tarvitsee paljon uusia vaatteita.

Joulun toivomukset

Hyvä Joulupukki,
tässä lahjalistani:
- yöpaita
- iso paketti voimia kestää tämä prosessi
- pehmeä paketti kärsivällisyyttä
- kansainvälinen olemisen lupakirja, jotta minut hyväksyttäisiin ehdoitta ihmiseksi
- avioliittolain muutos niin, että transsukupuolisetkin ovat yhdenvertaisia (sorry, tää taitaakin kuulua uuden vuoden taikoihin)

Muistaisitko viedä kavereille ja tuttaville seuraavat lahjat:
- iso paketti ymmärrystä ja jaksamista
- kova paketti erilaisuuden hyväksyntää
- iso pehmeä paketti onnea ja hymyä
- hyviä juustoja ja viinejä
- villasukat

Sinulle blogini lukija, 

toivotan nautinnollista 

ja onnellista Joulua!

Sopivan peruskorkeuden hakemista (ääniterapiassa VI)

Terapeuttini joutui siirtämään flunssan vuoksi jo sovitun ajan viikolla eteenpäin, näin edellisestä käynnistä olikin vierähtänyt melkein kuukausi.

Kävimme läpi syksyn aikana tekemiäni perusharjoituksia. Niitä kaikkia tulen tekemään edelleenkin, huulio-, hyminä-, tärinä- ja pärinäharjoittelua, pehmeitä alukkeita sekä falsettilaulua. Olen voinut harjoitella lähes joka päivä. Välillä harjoitukset ovat menneet tosi hienosti, Julian ääni on olemassa. Pikkujoulujen jälkeinen yli viikon jatkunut kurkun karheus ja jokapäiväinen puhetyöni vaikeuttivat puhtaan äänen saavuttamista ja riittävää harjoittelua.

Pohdimme hetken Julian äänellistä olemusta, onko siihen mahdollisesti tullut muutoksia tai lisätoiveita. Eipä ole. Julia on ikäisensä nainen myös ääneltään (jos kaikki yli 50-vuotiaat ovat tätejä, Juliakin on silloin täti). Tavoite on luonnollisuudessa, pakottomuudessa.

Vaikka olenkin käyttänyt jokapäiväisissä tilanteissa Julian ääntä, sitä ei kuitenkaan ole vielä tarkoitus siirtää puheeseen. Etenemme askel kerrallaan. Uusin askel on harjoitus sopivan peruskorkeuden hakemiseen. Äännän no-sanaa ilman tunnetulkintaa, ei hämmästystä eikä paheksuntaa. Haen harjoiutuksessa Juliamaisen tason äänen korkeudelle, jota olen jo käyttänyt perusharjoituksissa. Liitän tähän soinikkaaseen sanaan jonkin minulle luontevan ja jokapäiväisen tokaisun. Pyrin pitämään äänen korkeuden samana mutta tokaisun luontevana käyttäen tavallista äänen voimakkuutta. Esimerkiksi: no no toki toki, no no näin on, no no aivan jne.

Niin, unohtamatta pehmeitä alukkeita, soinnillisuutta ja intonaatiota.

Tällinki

Kuten on yleisesti tiedossa, meikkaaminen on taitolaji, joka vaatii runsaasti harjoitusta hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi.

Joudun käyttämään silmälaseja likinäköisyyden, hajataitteisuuden ja ikänäön vuoksi. Meikkaminen on näinollen aika tuskallista, koska en voi käyttää silmälaseja meikkiä tehdessä. Ilman silmälaseja en näe kunnolla, olipa peili sitten lähellä tai kaukana.

Tärisemätön käsi, paikallaan pysyvät silmäluomet ja kunnon valaistus ovat kova juttu meikin onnistumisen kannalta, varsinkin kun on kiire. Kun sotkua tulee, pitää pyyhkiä kaikki pois tai yrittää epätoivoisesti korjailla. Korjailu tuottaa harvoin hyvää lopputulosta. Vasenta silmää meikatessa on koordinaatiokyky tiukilla, jotta käsi ei olisi silmän edessä.

Silmäripseni ovat aika pitkät ja kohtuullisen tuuheat yläluomessa. Alaluomen pitkähköt ripset ovat aika harvassa. Kulmakarvat ovat paksuhkot mutta aika vaaleat, varsin tyypilliset luulisin. Lähtökohdat meikkaamiselle ovat siis aika hyvät. Vaikka olen tehnyt mielestäni kevyen arkimeikin, se onkin ollut "aikamoinen tällinki". Kulmakarvoissa on liikaa väriä, samoin ripsissä ja rajauksessa. Ripset ja rajaus ovat sotkuisia. Ääääh!

 

Sain konsultaatiota rakkaaltani. Ongelmaksi onkin osoittautunut välineet. Kovasti mainostetut ripsien tuuheutta ja pituutta lisäävät maskarat eivät sovellukaan kevyen päivämeikin tekoon. Samoin ostamani rajauskynä ja -neste eivät tuota haluttua lopputulosta. Kynä on aivan liian kova, se ei levity kunnolla, neste tekee aivan liian terävän rajan ja sotkee sekä levittää rajausta helposti. Ratkaisuksi Lancomen Crayon Kôhl rajauskynäksi, se on riittävän pehmeä ja mutta silti tarkka. Maskaraksi Sensain M-1, joka levittyy tasaisesti pienen harjansa avulla, eikä se näin ollen myöskään sotke eikä paakkuunnu. Maskara lähtee 38 astetta lämpimämmällä vedellä pesten. Kulmakynä on ihan ok, viimeistelyyn vaan pitää paneutua tarkemmin. Koska minulla on vihreät silmät, luomiväriksi sopii parhaiten violetin sävyt.

Koska en voi töissä pitää meikkiä, jää meikkaaminen aika vähiin. Yritän tehdä joululoman aikana kunnollisen arkimeikin, kuvaan ja laitan sen Sekalaista matskua -sivulle. Pääsette sitten arvioimaan miten onnistuin.

Pinna kiristyy

Koska päätin käydä ottamassa laboratorionäytteet vain kotikaupunkini terveyskeskuksessa kahden käynnin, TAYS ja kotikaupunki, sijaan, jouduin hoitamaan käynnin ja siihen liittyvät kommervenkit itse. Kun torstaina TAYSin reissun jälkeen sain selville terveyskeskuksen palvelunumeron, se oli jo suljettu. Perjantaina olin Helsingissä työtehtäviä hoitamassa. Kun saavuin kotiin, palvelunumero ei enää vastannut. Se sulkeutuu perjantaisin tuntia aiemmin kuin muina viikonpäivinä. No, kerkiäähän sen tilata maanantainakin. Lähetteessä mainittiin viimeiseksi mahdolliseksi näytteenottopäiväksi 15.12., se on torstai.

"Palvelussamme on ruuhkaa. Olette jonossa kymmenentenä." Näin palvelupuhelin viihdytti minua kun soitin sinne maanantaina sen aukeamisaikaan kahdeksalta. Odotin noin viisi minuuttia, jono ei lyhentynyt. Uusi yritys puoli tuntia myöhemmin, jonossa oli vain kahdeksan. Luuri kiinni ja seuraava yritys tunnin päästä. "Palvelussamme on ruuhkaa. Olette jonossa viidentenä." Päätin jonottaa. Se kannatti, vajaan viidentoista minuutin odottelun jälkeen pääsin läpi.

Kerroin asiani. Kädessäni oli laboratoriolähete TAYSin hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalta, aika pitäisi saada viimeistään torstaille. "Kuka näytteenoton maksaa?" Kerroin olevani paikkakuntalainen ja saaneeni lähetteen Tampereelta, koska se on Helsingin lisäksi ainoa paikka, jossa tapaustani tutkitaan ja hoidetaan. Palvelupuhelimen ihminen ei ymmärtänyt kertomustani ollenkaan. Koska olin puhelun aikana julkisessa tilassa, en halunnut kertoa kaikkia yksityiskohtia. Eikä ne itseasiassa hänelle edes kuulu. Tämä palveluhenkinen ihminen päätti varata minulle ajan tiistai aamuksi klo 8.50, mutta minulle soittaisi hoitohenkilöstöön kuuluva ihminen, Pirjo Mäkelä, klo 13–14 aikana. Voisin hänen kanssaan sopia maksajasta. Mikään muu aika ei käy, eikä Pirjolle voi soittaa, koska tuo 13–14 on hänen soittoaikansa (!?). Okei, mulla alkaisi palaveri klo 13, ehkä voisin jotenkin ottaa sen puhelun vastaan.

Onneksi Pirjo olikin palveluhenkinen ja soitti viisi minuuttia etuajassa. Hän pyysi tietoja lähetteestä ja minusta. Asiaa tuumattuaan hän ehdotti minulle tapaamista tiistaina klo 8, siis ennen labraan menoa, saisimme sitten asiat varmasti selvitettyä.

45 minuutin kävely sohjossa ja vesisateessa nostatti mielialaani ennen Pirjon tapaamista. Hän otti minut vastaan täsmällisesti. Kerroin hänelle tilanteeni, miksi käyn Tampereella, lähetteestä kotikaupungistani, diagnoosista, kontrollikäynnistä ja kädessä olevasta lähetteestäni. Pirjo oli kuulemma hyvinkin tottunut kaltaisiini ihmisiin, hän on omien sanojensa mukaan antanut uransa aikana useita hormonipiikkejä (!?). Hän oli ottanut selville, mitä f64.0 tarkoittaa (olin käyttänyt puhelinkeskustelussa diagnoosikoodia) ja kertonut saapumisestani esimiehelleen. Asia olisi kunnossa, jos hän tekisi uuden lähetteen labraan kotikaupunkini nimissä (!?). Hän voisi tarvittaessa soittaa minulle testien tulokset (!?). Kerroin hänelle, että se on kyllä hormonilääkärini tehtävä, ei hänen.

TAYSIN lähete kourassa labran ilmoittautumisluukulle. Hoitaja ihmetteli kahta lähetettä (!?), mutta käski sitten istumaan ja odottamaan kunnes kutsutaan nimellä. Hän tulikin hetken päästä luokseni ja kailotti suureen ääneen, että kokeita ei voida ottaa kerralla, koska hormonitestit pitää ottaa vasta klo 10 jälkeen. Vastasin hänelle, että voin toki tulla tänne jonottamaan ruokatunnilla. Asia selvä, istumaan ja odottamaan. Miksi TAYSissa ei tästä mainittu minulle mitään? Osa kokeista ennen kymmentä ja osa kymmenen jälkeen?! Tämähän on pelleilyä!

Silloin tällöin on helpotus kuulla oma sukunimensä. Labraan sisään, ojensin TAYSin lähetteen ja kerroin, että olin Pirjo Mäkelän luona ennen tänne tuloa. "Miksi sinusta on labraan kaksi lähetettä?" ???? Mumisin jotain Pirjo Mäkelästä. "Meille riittää Tampereen lähete, kummanko lähetteen mukaan kokeet otetaan?" "EN MINÄ TIEDÄ!" Hoitaja meni tarkastamaan Tampereen lähetteen "kellonajat", hänen mielestään TAYSin lähetteen kokeet voidaan ottaa kerralla. Emme ottaneet kotikaupunkini kellonaikojen mukaisia kokeita, vaan "Tampereen ajan mukaiset".

Labrassa ihmettelivät, miksei minulle varattu aikaa TAYSin lähetteellä ja miksi tehtiin kaksi lähetettä. KOSKA PUHELINPALVELUN IHMINEN EI TIENNYT, PIRJO MÄKELÄ EI TIENNYT, EIKÄ HÄNEN ESIMIEHENSÄ TIENNYT. Pirjon ovelta on labran oville matkaa noin kymmenen metriä. Olin mykistynyt. Ulkona satoi vettä.

Toivottavasti tuloksissa ei ole mitään ikävää.

Vaikea päivä

Kaikki lähti menemään pieleen jo aamulla. Vapaapäivä, en saanut enää unta, asiat pyörivät mielessä. Pihalla lähes kaksikymmentä senttiä märkää lunta. Lumitöiden tekemiseen meni aikaa enemmän kuin olisin halunnut. Oletko koskaan kolannut märkää sementtiä? Taivaalta satoi veden ja jään sekaista räntää. Vaatteet kastuivat. Käsineet värjäsivät käteni, samoin lakin hikinauha värjäsi otsaani mustan rannun. Lakki ja käsineet lensivät roskiin. Aamuinen väärinymmärretty hyvin lyhyt episodi rakkaani kanssa. Kahvipöydän itkunsekaiset keskustelut olemisesta, läheisyydestä, tulevaisuudesta, hyväksymisestä, tunteista, parisuhteesta, kädestä kiinni pitämisen tärkeydestä, työstä, työn hakemisesta ja valituksi tulematta jäämisestä, toimeentulemisesta ja rahan mukanaan tuomasta vapaudesta valita. Kaikkien ongelmien lisäksi on vielä minun prosessini. Kuka haluaa 53 vuotiaan tädin asumaan kanssaan, tädin, joka näyttää enemmän mieheltä kuin naiselta, tädin, joka ei osaa kunnolla meikata, tädin, jonka vaatteet ärsyttävät, tädin, joka on herkkänahkainen, käsi ylös? Ymmärrän vaimoni tuntemuksia. Talossa asuukin aviomiehen sijaan täti. Vaimoni pelkää puolestani loukatuksi tulemista. Tiedän, olen herkkänahkainen. Mutta, minulla on ollut jo pitkään perusolettamuksena se, ettei minua tulla hyväksymään Juliana. Vaimoni on varmastikin oikeassa todetessaan: "Vaikka itse olet sitä mieltä ettet muutu, voitko olla siitä varma. Hormonit tulevat vaikuttamaan persoonaasi". En voi ola varma mistään. En mistään. Mitä lähemmäs pääsen omaa elämääni, sitä kauemmas ympärillä olevat ihmiset kaikkoavat.

Kädet mustana, otsassa musta rantu, silmät turvoksissa ja punaisina on kiva aloittaa pikkujoulun vietto syksyn työmäärästä väsyneiden työkavereiden kanssa.

Kontrollikäynti Tampereella

Vaikka heräsin viisitoista minuuttia ennen herätyskellon soittoa, aamutoimia väritti kiire. En ehtinyt tehdä mitään kunnolla, naamavärkistä puhumattakaan (vaimoni mukaan olin aika "tällingissä"). Onneksi kuitenkin muistin ottaa kaikki tarvittavat tavarat ja dokumentit mukaan. Syy aamun kiireeseen löytyy ajokelistä, luvassa oli runsasta lumisadetta Tampereen suunnalla (jota sitten tulikin PALJON). Matkaan oli syytä varata runsaasti aikaa. Yhden pysähdyksen taktiikalla olin perillä juuri sopivaan aikaan. Epätoivoiset tällingin viimeistely-yritykset vastaanoton saniteettitiloissa hetkeä ennen tapaamista eivät tuottaneet toivottua lopputulosta. Äääh...näillä oli pakko mennä...

Tapaaminen prosessini erikoislääkärin ja sairaanhoitajan kanssa oli taas todella miellyttävä. Tunnelma oli välitön ja rennon positiivinen. Kerroin viime tapaamisen jälkeen tapahtuneista asioista ja tuntemuksistani. Kertomisesta äidille ja isälle, läheisten ja ystävien reaktioista, itkupäivistä, läheisyydenkaipuusta, tulevaisuuden suunnitelmistani, orkidektomiasta, vaginoplastiasta, onnellisesta ja tasapainoisesta olostani. Tuntui todella hyvältä, kun sain positiivisia kommentteja ulkonäöstäni.

Olen valmis orkidektomiaan vaikka heti. Käytännössä prosessi jatkuu lähetteellä Helsingin tutkimusyksikköön, josta saan lausunnon tilastani. Kirurgisiin toimenpiteisiin tarvitaan kahden tutkimusyksikön hyväksyntä. Jonotusajat huomioiden, orkidektomia lienee ajankohtainen vasta noin vuoden kuluttua. Haluan henkilötunnuksen ja nimen muutoksen kirurgisten toimien kanssa samaan aikaan. Jos avioliittolakiin tulee toivottu muutos kahden samaa sukupuolta olevan avio-oikeudesta, kirurginen toimenpide voisi olla mahdollinen kesällä 2013. Sovimme seuraavan kontrollikäynnin kesäkuulle 2012.

Liukastelin kymmensenttisessä loskassa läheisen sairaalarakennuksen kahvilaan purkamaan työpuheluita.

Taysin kahvilassa. Nälkä.

Hormonipolilla olikin vastassa uusi lääkäri. Olin hieman yllättynyt. Oli turhauttavaa kerrata taas uudelle ihmiselle tapahtumia ja tuntemuksiani. Sitäpaitsi, hänellä ei ole vertailupohjaa edellisestä käynnistä (no joo, on toki edellisen lääkärin kirjallinen raportti). Keskustelimme hormonien ja lääkkeiden annosmääristä ja mahdollisista vaikutuksista. Finasteridiresepti uusitaan, annosmäärä pidetään samana (1,25 mg/päivä). Androcurin annostusta lisätään 100 milligrammaan päivässä (nyt 50). Tällä toimenpiteellä yritetään saada karvat ja muut miehiset elementit aisoihin. Progynovaa otan jatkossa kaksi tablettia päivässä yhden sijaan (2 mg, aiemmin 1). Annostusta ei lisätä nyt enempää veritulppariskin pelossa. Näillä mennään aina ensi vuoden joulukuulle asti, silloin on seuraava kontrollikäynti. Hormonilääkäri ohjasi minut terveydenhoitajan luo, joka tekisi lähetteen labrakokeisiin ja varaisi ajan seuraavalle käynnille. Kilpirauhasen labrakoe pitäisi kuulemma tehdä ennnen klo 10 aamulla, joten se ei ollut tällä käynnillä mahdollista. Vaihtoehtoina oli kaksi erillistä labrakäyntiä, heti TAYSissa ja loput kotikaupungin terveyskeskuksessa tai kaikki ennen 15.12.2011 samasta paikasta. Valitsin jälkimmäisen option.

Olin ollut syömättä ja juomatta neljätoista tuntia. Kaarsin auton kohti tuulta tuiskua ja tuiverrusta. Keli oli suurimman osan matkaa todella surkea, pimeäkin oli tulossa. Väsytti. Päivä oli antoisa mutta raskas.

Julian ulkoiset muutokset (6 kk)

Laitan päivityksen ulkoisista muutoksistani kolmen kuukauden välein. Tässä tämänhetkinen tilanne, noin kuusi kuukautta hormonihoidon aloittamisesta (suluissa tilanne kolmen kuukauden jälkeen).

1) Rinnat alkavat kasvaa

- Kasvu on hidasta, ilman vaatteita muutos on havaittavissa. (Hyvin pientä muutosta on havaittavissa, asiasta tietämätön ei huomaa.)

2) Lihasmassa ja -voima vähenevät

- Osa laihtumisesta on varmasti myös lihasmassan vähenemistä. Muutokset ovat merkityksettömiä. Näkyy lähinnä suurta voimaa tarvitsevissa tilanteissa. (Vähäisiä, huomaamattomia muutoksia.)

3) Kehon rasvakudos lisääntyy, kehon rasva kerääntyy lantiolle ja reisiin aiempaa enemmän 

- Rasvakudos on aiempaan verrattuna erilaista, "hötömpää". Tarkkasilmäinen saattaa huomata eron kehon perusmuodossa. Rasvaa on kadonnut rintakehän alueelta, ylävatsasta ja vyötäröltä. Paino on pudonnut lähes 10 kg. (Muutoksia havaittavissa, tosin olen hieman laihtunut lisääntyneen liikunnan ja ruokailutottumusten ansiosta. Jos ei tiedä, ei huomaa eroa.)

4) Erektiot vähenevät ja jäävät vähitellen pois, kivesten koko pienenee

- Muutosta on havaittavissa lähinnä erektioiden määrässä. (Aika harva pääsee tätä muutosta todistamaan.)

5) Iho pehmenee

- Iho tuntuu pehmeältä, mutta se on myös kuivempi. Käytän kosteuttavaa voidetta päivittäin. (Merkittävä muutos tapahtunut jo nyt. Ihon rakenne ja paksuus on muuttunut.)

6) Hiukset saattavat tuuheutua

- No joo. Päälaelta tukka on edelleen varsin harva, ei kovinkaan naisellinen. (Muutoksia on jonkin verran havaittavissa.) 

7) Kehon karvoitus vähenee ja parta pehmenee

- Tilanne oli jo varsin hyvä noin kuukausi sitten. Nyt ehkä mennyt hieman huonompaan suuntaan. Tummia karvoja ilmestyi jostain lisää myös partaan (!). Epilointia joutuu tekemään edelleenkin todella paljon. Kolmas laserointi on takana, toivottavasti tummat karvat saivat lopullisesti kyytiä! (Muutoksia havaittavissa. Tarkkasilmäinen ja -muistinen huomaa eron. Mustien karvojen määrä on vähentynyt ja rakenne ohentunut. Parta on harventunut, kasvaa laikukkaasti, osa parrasta kadonnut.)

8) Psyykkisesti mielentilat muuttuvat vaihtelevimmiksi ja olo tunneherkemmäksi

- Tunneherkkyys on korkealla tasolla. Mielentiloissa ei muutoksia. (Mielentilojen muutoksissa ei juurikaan muutoksia, ehkä jopa päinvastoin (kts kohta 10). Tunneherkkyys lisääntynyt jonkin verran. Minut hyvin tuntevat saattavat huomata.)

9) Seksuaalisen halukkuuden väheneminen

- Läheisyyden kaipuu on kova. Halukkuus on muuttunut totaalisesti erilaiseksi. Miehisiä haluja ei enää ole. (Todella dramaattisia muutoksia, jos katsotaan asiaa miehisestä näkökulmasta. Läheisyyden kaipuu ja koskettamisen halu on lisääntynyt. Tuskin näkyy muutoksena.)

10) Tasapainoinen ja rauhoittunut olo, kun sukupuoliristiriidan kokemus lievenee

- Tasapainoinen ja rauhallinen olo on vallitseva tuntemus. (Todella merkittävä muutos. Olen onnellinen olotilastani, tunnen eläväni. Toivottavasti se näkyy ja kuuluu tekemisissäni.)

Mahdollisia ei toivottuja sivuvaikutuksia: Kipua "keskivartalossa" tietyssä tilanteessa. Rintojen arkuus.

Kulttuuriin sidoksissa olevat ulkoiset muutokset:

Näkyy pukeutumisessani, hiuksissani, äänessäni ja käytöksessäni yhä enemmän ja enemmän, myös työpaikalla.

(Olen antanut hiukseni kasvaa ja pitänyt karvoituksen näkymättömissä. Olen pikkuhiljaa hankkinut itselleni feminiinisiä tai ei maskuliinisia tavaroita ja asusteita. Korva- , ranne- ja kaulakoruja, silmälasit, käsineet, hattuja, kenkiä, laukun, huiveja, ihon- ja kynsienhoitotarvikkeita, kasvojen ja silmien ehostukseen tarkoitettuja tuotteita sekä joitain paitoja. Tuotteita valitessani pyrin tuomaan esiin persoonani. Näitä pieniä muutoksia tulee tapahtumaan yhä enemmän ja enemmän. Haluaisin päästä eroon miehille ja naisille tarkoitetuista tavaroista, pois sukupuolisidonnaisuudesta. Kenkä on kenkä, hattu on hattu jne. Haluaisin olla kaunis.)

Epämääräisiä tuntemuksia III

Hitsi, paleltaa. Yöllä tuntuu todella viileältä, vaikka makuuhuoneen lämpötila on pysynyt samana. Tästä syystä olen alkanut käyttämään yöpaitaa, joka on itseasiassa aluspaita, sillä eihän minulla ole yöpaitaa. En ole käyttänyt sellaista yli neljäänkymmeneen vuoteen! Täytyypäs kirjoittaa Joulupukille.

Unet ovat muuttuneet. Näen ainoastaan unia, joissa olen Julia. Viime yönä eräs tuttavani paheksui korkokenkiäni, vaikka olimme juhlissa ja asianmukaisesti pukeutuneita.

Asiaankuuluvan rinta-arkuuden lisäksi on tullut huolestuttavia kivun tuntemuksia "keskivartaloon". Laitoin asiasta kyselyä prosessissa oleville tai sen läpikäyneille Puuteri.orgin foorumille. Samanmoisia tuntemuksia on ollut muillakin. Tieto helpotti, mutta aion kysellä asiasta tarkemmin kontrollikäynnin yhteydessä 8. joulukuuta. Ei kannata huolestua, kipu ei ole jatkuva. Se tulee vain tietyssä tilanteessa.

Kämmenet, ranteet ja jalkaterät ovat kutistuneet. Ei tietenkään paljon. Entuudestaan tiukat kengät tuntuvat nyt sopivilta, entuudestaan sopivat tuntuvat hieman löysiltä. Hanskoissa sama juttu. Ei kai painon pudotus vaikuta näihin kehon osiin?

Tekisi mieli ostaa uudet silmälasit. Kun alkuvuodesta joudun käymään kontrollikäynnillä silmälääkärillä, voisin samalla tutkailla uusia kehysmalleja. Jotain naisellisempaa.