Karvat

Tummia karvoja ei enää juurikaan ole

Karvoitus ja parta ovat miehisyyden merkkejä. Minulle näitä merkkejä on siunautunut enemmän kuin on tarpeen. Miten saan pidettyä karvat kurissa?

Diagnoosin jälkeen olen käynyt kaksi kertaa laserepilaatiossa parran poistamiseksi. Laser on tehonnut varsin hyvin. Suurin osa tummista partakarvoista on hävinnyt. Kuten oheisista kuvista voi päätellä, vaaleiden partakarvojen kanssa joudun vielä tekemään ratkaisuja niiden hävittämiseksi. Osa vaaleista partakarvoista on todella jäykkiä ja paksuja, niiden irroittaminen pinseteillä on kovin ikävän tuntuista.

Vaaleiden karvojen poistamiseksi voin käydä neulaepilaatiossa, esimerkiksi kosmetologilla.

Kehon karvoitusta olen yrittänyt hillitä jo muutaman vuoden ajan. Aloitin karvojen siisitimisen partakoneella ja -höylällä. Ajoin pois rinta-, vatsa-, käsi- ja jalkakarvat. Partakoneen ja -höylän jättämä sänki oli ikävän tuntuinen varsinkin vyötärön ja rintakehän alueella. Kutiamisen vuoksi meni jopa muutama päivä pilalle. Selkäkarvojen poistoon tarvitsin apua, yksin niitä ei saa ajettua.

Lähtötilanne: vaaleita on paljon

Reilu vuosi sitten ostin kunnollisen epilaattorin. Olen ollut siihen tyytyväinen. Epilaattori poistaa karvan tupesta asti, joten ikävää sänkeä ei jää. Haittapuolena on ihon sisään kasvavat karvat, jotka saattavat tulehtua. Karvan kasvamista ihon sisään voi ehkäistä peseytymällä ihoa kuorivalla saippualla kerran viikossa sekä käyttämällä kosteuttavaa ihovoidetta säännöllisesti. Koska epilaattori ei irrota kaikkia karvoja, jälkeä joutuu siistimään pinseteillä.

Hormonihoidon aloittamisen jälkeen ihokarvat ovat vaalenneet ja ohentuneet. Paksuja ja mustia karvakankia ei ole enää yhtä paljon kuin aiemmin. Vaikka karvojen määrä ei ole vähentynyt, epilointia ei tarvitse suorittaa enää yhtä usein.

Iho on pehmentynyt ja muuttunut kuivemmaksi. Karvojen puuttuminen korostaa kuivuutta. Käytän aamuin illoin hyvälaatuisia ja kosteuttavia kasvo- sekä käsivoiteita. Suihkun ja saunan jälkeen voitelen koko kehon jalat mukaan lukien.

Itsensä helliminen on mukavaa!

Lokakuun kuulumiset

Lokakuun päivät ovat kuluneet pääsääntoisesti erittäin positiivisella mielellä. Muutama sadepäivä harmaine pilvineen on latistanut tunnelmaa. Syntyjen syvien pohtiminen silloin tällöin kuuluu normaalin ihmiseloon. Positiivinen mieli auttaa minua jaksamaan paremmin. Vastoinkäymiset työpaikalla tai kotona eivät tunnu niin raskailta kuin aiemmin. Jaksan myös paremmin pitää huolta itsestäni ja kunnostani. Säännöllinen liikunta on tuntunut hyvälle, painokin on pudonnut.

Vanhemmat, sisaret, perhe ja ystävät ovat selvästikin tottuneet tilanteeseeni, pöly on laskeutunut. Nyt mennään tavallista arkea, hyvä niin.

Hiukset ja kynnet ovat vahvistuneet. Hiukset ovat ehkä tuuhettuneet hieman, niskassa on hauskat kiharat. Iho tuntuu pehmeältä ja suurin osa tummista partakarvoista on poissa. Rasvaa on hävinnyt ylävatsasta ja kyljistä, se on osittain siirtynyt vyötärön alapuolelle. Laihtuminen näkyy myös kasvoissa. Rinnoissa on vähäistä kasvua, asiaan kuuluvaa arkuutta sitäkin enemmän. Hymyilen enemmän kuin aiemmin. Ääniterapiavastaanotot ovat olleet kertakaikkisen riemastuttavia. Terapeutilla on maaginen kyky saada minut loistavalle tuulelle. Olen seurannut hormonilääkärin kehoituksesta verenpainettani. Se on ollut normaali tai erinomainen. Aloitin mittaukset noin kuukausi sitten.

Hyvää siis kuuluu! Asiat etenevät mallikkaasti kohti päämäärää. Voinko enempää vaatia?

Ääniterapiassa II

Toista tapaamiskertaa varten minun piti pohtia Julian olemusta.
Tässä näkemykseni Juliasta:
Julia on
52-vuotias, tavallinen, rehellinen, huomaavainen, rauhallinen, hymyileväinen, romanttinen, ajatteleva, osallistuva, höpsö, hieman turhamainen
Julia ei ole
blondi, flirttaileva, äänekäs/suulas, ei yritä olla nuorempi kuin on, hiljainen/vetäytyvä, ujo, töykeä, kateellinen, katkera
Julia haluaisi olla
hyväksytty naisena, miellyttävä, sopusointuinen/sinut itsensä kanssa, viehättävä, tyylikäs, iloinen ja nauravainen

Kuvastaako ääneni nyt näitä ominaisuuksia? Tavoitteena on saada aikaan naisellinen, minulle ominainen ja pakoton, luonnostaan tuleva ääni, jossa kuuluvat Julian ominaisuudet.

Sitten terapeutti kertoi ensimmäisen ja tärkeän harjoituksen taustat ja sisällön.

Harjoituksella vahvistetaan kieltä ja huulia sekä äänen muodostukseen tarvittavia pieniä kasvojen lihaksistoja. Harjoituksen avulla voin myös kuulostella ääneni eri sävyjä ja sointien muodostusta. Teen näitä harjoituksia päivittäin. Terapeutin mukaan äänestäni löytyy feminiinen sointi.

Sain tehtäväksi tarkkailla naisten tapaa puhua ja käyttää ääntä. Terapeutti demonstroi naisten ja miesten tapoja puhua. Naisen tapa puhua ei suinkaan ole pelkästän miesten ääntä korkeampi ja muuten samanlainen kuin miehillä. Nainen käyttää huomattavasti laajempaa skaalaa äänen eri sointeja ja taajuuksia, tästä johtuen nainen käyttää kasvojen lihaksia aktiivisemmin. Yleisesti ottaen naiset hymyilevät myös puhuessaan enemmän kuin miehet.

Ja sit päristelemään ja hyrisemään :)

Laser-epilaatio, toinen näytös

Kävin tänään toisen kerran Töölön sairaalassa Laser-epilaatiossa eli parranpoistossa. Minun piti ottaa kuvia toimenpiteestä hoitajan avustuksella tätä blogia varten. Vaan 3T-ratikan 25 minuutin turha odottelu rautatieaseman pysäkillä torpedoi koko kuvausprojektin. Taksilla pääsin toki nopeasti Töölöön, mutta toimenpidevuoroni oli jo annettu seuraavalle potilaalle. Koska seuraava työhön liittyvä tapaamiseni oli sovittu Pasilaan heti toimenpiteen jälkeen, hoitaja suoritti epilaation ilman kuvaustaukoja.

Ennen toimenpidettä parran pitää olla ajettuna mahdollisimman huolellisesti. Ihon tulee olla puhdas ja kuiva, siinä ei saa olla kosmetiikkaa eikä ihovoiteita. Hoidettava iho ei saa olla ruskettunut. Tästä syystä hoitoja ei anneta kesällä. Silmämeikki kannattaa poistaa ennen hoitoa. Ekalla käyntikerralla toimenpiteen aiheuttama silmien kostuminen aiheutti ripsivärin leviämisen (miksi minulla oli meikkiä silmissä?). Toimenpide ei poista vaaleita, harmaita eikä punaisia karvoja.

Toimenpide suoritetaan makuullaan hoitopöydällä. Silmät suojataan metallisilla silmälapuilla tiukasti. Epilaatiolaitteen hoitopää on n. 30–40 mm halkaisijaltaan. Hoitopää antaa nopean sekunnin murto-osan mittaisen laserpulssin karvatupelle vahingoittamatta ihoa. Laserpulssi polttaa karvatupen, tästä syystä toimenpiteen aikana haisee palanut karva/hius ja huoneessa on tehokas ilmanpoisto. Pulssi tuntuu iholla voimakkaana pistelynä (kuin todella tiukan kuminauhan rätkimistä) sekä poltteena. Ihon pinta lämpenee voimakkaasti ja turpoaa hieman. Pulssin valon voi aistia voimakkaana punaisena välähdyksenä, jossa on kidemäistä visuaalista rakennetta. Mitä lähempänä silmiä pulssi on, sitä voimakkaampi näköaistimus. Rento hengittäminen ei minulta onnistu, pidätän sitä vaistomaisesti nenän ja suun ympärillä tapahtuvan laseroinnin aikana. Koko parta-alueen laserointi kestää alle kymmenen minuuttia. Hoitokertoja on yhteensä viisi, noin kuuden viikon välein. Viimeinen epilaatiohoito on siis mahdollisesti ensi helmikuussa.

Hoidon jälkeen pitää välttää solariumia ja auringonottoa. Saunaakin suositellaan vasta viikon kuluttua hoidosta. Kosmetiikkaa saa käyttää, jos iho on ehjä, ja iho pitää puhdistaa hankaamatta. Joillakin saattaa ilmetä ihon tulehtumista ja värin vaihtelua, mutta ne häviävät itsestään. Minulla ei ole ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Hoidon jälkeen kuolleet karvat irtoavat itsestään nousemalla karvatupesta parin viiko aikana. Alkuun ihmettelinkin eikö hoito auttanut ollenkaan, kun karvat "kasvoivat" normaalisti.

Koska hoito ei poista vaaleita karvoja, se ei myöskään poista kaikkea partaani. Loput karvat pitää kuulemma poistattaa yksityispuolen neulaepilaatiossa, tai ne voi nyppiä itse. Tästä asiasta kuulen lisää joulukuun kontrollikäynnillä Tampereella.

Kerron en kerro

Eilen perjantaina oli Roosa nauha -päivä. Halusin tukea päivän teemaa ja laittaa päälleni jotain vaaleanpunaista. Löysin kaapistani vain yhden vaaleanpunaisen vaatteen, noin 15 vuotta vanhan kesäpaidan. Laitoin sen ja punaisen slipoverin päälleni töihin. Vaimoltani sain iskemättömän parin pinkkejä sukkia, koska ne ovat hänelle liian isot. Sitten sukat jalkaan ja menoksi.

Roosa nauha -päivästä tietämättömät mieskollegat vinoilivat ja koukistelivat pikkusormiaan nähdessään asuvalintani. Tervetuloa 2010-luvulle!

Työpäivän päätteeksi meillä oli työhuoneemme tupaantulijaiset. Sinne oli kutsuttu koko henkilökunta. Paikalle saapui vain parikymmentä ennalta-arvattavaa työkaveria, mukana myös kaikki läheisimmät. Mietiskelin illan aikana, milloin kertoisin näille ystäville tilanteestani. Kaikki ovat niin onnellisen tietämättömiä asiasta. Pohdin myös mahdollista reaktiota, millaisen kohun asian paljastaminen saisi aikaan. Vai saisiko sittenkään? Oli jotenkin ulkopuolinen olo.

Kävimme illan päätteeksi parin läheisen työkaverin kanssa hyvin mielenkiintoisen keskustelun naisen asemasta ja naiseudesta. En muista mistä keskustelu lähti, kenties Roosa nauha -päivästä. Olin pariin otteeseen jo lipsauttamassa oman tilanteeni. Mieleni tekisi kertoa asiasta ja päästä tilanteessa eteenpäin. Mutta toisaalta on ehkä järkevää odottaa vielä. Tai en oikein tiedä.

Mitä mieltä olet, pitäisikö minun kertoa asiasta työpaikalla nyt, vai kenties myöhemmmin?

1. käynti ääniterapiassa

Kävin tänään ensimmäisen kerran ääniterapiassa puheterapeutin vastaaotolla keskussairaalassa. Terapian tarkoituksena on ääneni naisellistaminen ilman kirurgisia toimenpiteitä. Käynti oli miellyttävä, mielenkiintoinen ja todella hyödyllinen.

Istunto alkoi prosessin tapahtumien kertaamisella. Terapeutti halusi myös tietää missä vaiheessa hoidot ovat, milloin on seuraava kontrollikäynti Tampereella ja millaiset tulevaisuuden suunnitelmat minulla on. Sen jälkeen hän kävi läpi tekijöitä, jotka vaikuttavat uskottavaan mielikuvaan naisesta. Ääni ja äänen korkeus on vain yksi tekijä. Ilmeet, eleet, intonaatio, äänen korkeuden vaihtelut, artikulointi, eloisuus kuten käsillä puhuminen sekä vapautunut puhetapa ovat äänen lisäksi avaimet onnistuneeseen kokonaisuuteen. Tapasin terapeutin foniatrin tutkimuksissa huhtikuussa. Olen hänen mukaansa muuttunut paljon, vaikutan nyt paljon iloisemmalta ja vapautuneemmalta, ja ulkoisiakin muutoksia on kuulemma tapahtunut.

Perustietojen kartoittamisen jälkeen ryhdyimme tarkastelemaan ääneni fyysisiä ominaisuuksia. Toistin a-ääntä eri korkeuksilta, ensin minulle luontevalla äänen korkeudella, sitten korkeammalla äänellä ja lopuksi korkeaa ääntä hieman alempaa. Terapeutin mukaan minulle luonteva äänen korkeus on erittäin hyvä lähtökohta naisellisen äänen tuottamiseen (jee!). Sitten siirryimme Madsen-merkkisen härvelin ääreen, sillä mitattiin perusääneni taajuus sekä perusäänen vaihteluiden taajuudet pitkää o- sekä u-ääntä toistamalla. Terapeutti totesi perusääneni olevan baritoni, mutta luontevan ääneni olevan sopivasti naisten ja miesten keskimääräisten taajuuksien välissä. Siitä on hänen mukaan helppo muokata soinniltaan pätevä ääni (jippii!). Miesten puheäänen keskimääräinen taajuus on 125–150 Hz, naisten 180–220 Hz. Sain vielä kuvallisen tietoiskun äänen muodostukseen vaikuttavista kehon osista.

Kotitehtäväksi sain pohtia Julian persoonaa, millainen Julia on, miten hän käyttäytyy, millainen ääni sekä puhetapa Julialla on. Havainnoimalla naisten ääniä ja käytöstä sekä puhetapoja saattaisin yritää hahmottaa tulevaa minäkuvaani. Olisi hyvä jos löytäisin esimerkiksi Julian puhetavan jo olemassa olevasta henkilöstä. Minun pitää myös leikkiä äänelläni. Kokeilla monipuolisesti äänen sointeja ja korkeuksia sekä matkia naisten puheenkäyttöä erilaisissa tilanteissa.

Olen aloittanut taas uuden mielenkiintoisen matkan.

Seuraavat terapiatapaamiset ovat 21.10. sekä 3.11.2011

V***n homo

Olen kasvanut fyysisesti mieheksi, diagnosoitu naiseksi, mutta elänyt parisuhteessa vain naisten kanssa. Jos kerta olen kokenut olevani nainen koko ikäni, miksi en ole ollut kiinnostunut miehistä? Eikös normaalia naista kiinnosta miehet?

Voit jatkaa lukemista, käsittelen tässä jutussa seksuaalista suuntautumistani vain yleisellä tasolla. :)

Olen naimisissa ja sitoutunut vahvasti parisuhteeseen vaimoni kanssa. Haluan jakaa elämäni hänen kanssaan nyt ja jatkossa. Joku saattaisi vetää siitä nopean johtopäätöksen, olen lesbo. Mutta olenko minä?

Kumppanin persoonalla, luonteella, olemuksella, arkisen elämän sujuvuudella, toisen kunnioittamisella ja ymmärtämisellä on merkittävä rooli parisuhteen onnistumiseksi. Haluta ja olla haluttu seksuaalisesti kuuluu myös tuohon listaan. Mielestäni kokonaisuus ratkaisee.

Okei. Siis lesbo?

Olen tuntenut seksuaalista vetovoimaa pääasiassa vain naisia kohtaan. Mutta toisaalta, miehessäkin voi olla sitä jotain. Näitä tuntemuksia on tullut elämäni aikana vain muutamia.

Hmm...piilohomo?

Minulla ei ole ollut koskaan tarvetta yhdistää sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista (mies><nainen). Mielestäni jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa sukupuolesta riippumatta. Minua ei ole koskaan tippaakaan kiinnostanut muiden seksuaaliset suuntautumiset. Jokainen saa vapaasti olla mitä haluaa, kunhan ei vahingoita tai loukkaa muita. Näitä taustoja vasten annan itselleni täyden vapauden olla oma itseni myös seksuaalisesti.

Kuvitellaan tilannetta jossa olisin fyysisesti sekä juridisesti nainen ja eläisin yksin. Millaiseen parisuhteeseen olisin silloin valmis, naisen vai kenties miehen kanssa? Tätä kysmystä pohditaan paljon myös keskustelupalstoilla. Muuttaako sukupuolenkorjaus seksuaalista suuntautumista? Joillakin se muuttaa (välttämättä ei muuta, mutta antaa vapauden olla oma itsenä), mutta ei kaikilla.

Nyt vastaukseni on: mielummin naisen kanssa. Näin minut voidaan luokitella lesboksi, jos joku välttämättä niin haluaa. Ja jos kävisi niin, että kumppaniksi ilmestyisi mies, olisinko silloin hetero vai biseksuaali? Perinteiseen käsitykseen homosta en taitaisi istua enää mitenkään?

Termit rajaavat ja kutistavat näkökulmia elämään, saavat aikaan jopa sotia. Miksemme olisi vain ihmisiä toisillemme?

Itkettää

Se alkoi eilen iltapäivällä töissä ja jatkuu edelleen. Tunnen olevani todella väsynyt ja voimaton, tuntuu kuin eletty elämä olisi mennyt hukkaan. On yksinäinen olo. En jaksa kunnolla keskittyä työn tekemiseen. Itkettää.

Syytä ikävään oloon ei oikein nyt pitäisi olla, olen voinut erinomaisesti, olen ollut hyvällä tuulella. Johtuuko tämä kenties hormonihoidosta, vai valon määrän vähenemisestä, pimenevästä syksystä vai onko tämä osa läpikäymääni henkistä ja fyysistä prosessia.

Hormonien vaikutuksissa mainitaan voimakkaat mielentilan vaihtelut. Onko tämä nyt sitten sitä? Toisaalta, olen voimakkaasti ns. kesäihminen. En pidä talvesta enkä pimeästä, puhumattakaan pimenevästä syksystä. Jos tämä johtuukin tulevasta kaamosajasta? Tai sitten se on osa tätä pitkää prosessia, jossa on hyviä hetkiä ja välillä mennään alavireisesti. Prosessi on ollut raskas ja tulee sitä varmaan olemaan jatkossakin. Ehkä keho yrittää tasapainottaa oloa purkamalla paineita silmien kautta kyynelinä.

No, ei se ole ihme jos on mieli alavireinen kun nuo kaikki edellämainitut tekijät puskevat päälle yhtäaikaa. Joka tapauksessa tämä on ensimmäinen kerta kun tunnen näin. Pitääpäs seurata tilannetta ja raportoida tästä sitten seuraavalla kontrollikäynnillä joulukuussa Tampereella.

Eteen tulleita kiperiä kysymyksiä

Vaikka voin tällä hetkellä erinomaisesti, mieltäni askarruttaa silti epämääräinen joukko kiperiä kysymyksiä. Ne tulivat ajankohtaiseksi oikeastaan vasta diagnoosin jälkeen. Vaikka kysymykset ovat osin vaikeita, olen kuitenkin toiveikas niiden suhteen. Mottonani onkin ollut koko tämän prosessin ajan "Kyllä tämä tästä".

Miten läheiset ja ystävät reagoivat nähdessään minut ensi kertaa selvästi naisellisena?
Tilanteet tulevat olemaan varmasti jännittäviä, niin minulle kuin muillekin. Ehkä hämmennystä ja noloja tunteita, ehkä jopa häpeää sisältäviä hetkiä. Kuinka pukeudun ja miltä näytän, siinä luultavasti ovat avaintekijät. Etenen tässäkin asiassa askel kerrallaan. Muutun pikkuhiljaa, ei mitään dramaattisia yllätyksiä. No, olen toki välillä ajatellut siirtyä suoraan asiaan, pois vitkuttelu, mutta en taida olla siihen vielä täysin valmis. Odotetaan kuinka tuo keho muuttaa muotojaan ja saadaan parta pois. Vaikka kukkamekko ei olekaan mun juttu, haluan kuitenkin pukeutua mieleni mukaan, näyttää naiselta. Sitähän minä olen.

Miten muuttuminen vaikuttaa parisuhteeseen?
Tämä on varmasti se kaikkein kiperin kysymys. Toistaiseksi asiat ovat menneet hyvin, suunnittelemme tulevaisuutta. Se on todella hyvä merkki. Tunnemme toisemme jo varsin hyvin. Kun en muutu ihmisenä, ei sillä saralla pitäisi tulla yllätyksiä. Mutta seksi saattaa aihettaa ongelmia. Koska vaimoni ei ole lesbo, saattaa seksielämämme muuttua tai jäädä pahimmassa tapauksessa kokonaan pois. Ihminen kaipaa läheisyyttä.

Milloin kerron asiasta työpaikalla, ja kenelle?
Tätä olen pohtinut paljon. Muuttumiseni on toki kirvoittanut muutamilta kollegoilta ihmetteleviä kommentteja. Onpa yksi kolleega luullut minua homoksi (kaksi korvakorua ja pitkä tukka olivat hänelle liikaa). Pari kertaa on ollut tipalla, etten ole kertonut tilanteestani muutamalle läheiselle kolleegalle. Töihin tulen pukeutumaan neutraalisti siihen asti kunnes asiani on julkinen. Ajatuksenani on kertoa ensin muutamalle läheiselle kolleegalle ja sitten lähimmälle esimiehelle, kun ulkonäköni alkaa saada lopullista muotoaan. Muiden kolleegojen vuoro tulee vasta sitten kun sosiaaliturvatunnus vaihtuu.

Missä vaihessa menen "läpi" naisena?
Vai menenkö ollenkaan? Blogissani on minusta viime kesänä otettu kuva, jossa kokeilin kevyttä ns päivämeikkiä. Siitä voit arvioida miltä kasvoni saattaisivat näyttää. Hormonit muuttavat muotojani ja hiuksiani hiljalleen naisellisempaan suuntaan. Kehoni perusmuoto ja pituus luovat miehistä vaikutelmaa, niihin ei hirveästi voi vaikuttaa. Vaatteilla ja käytöksellä voi peittää miehisiä ominaisuuksia ja luoda naisellisia vaikutelmia, mutta myös tehdä pahoja ylilyöntejä. Ääni on tällä hetkellä suurin este läpimenolle. Toivottavasti ääniterapiasta (alkaa viikon päästä 10.10.) on hyötyä, en haluaisi turvautua äänihuulikirurgiaan.

Kuinka välttyä ylikorostetulta pukeutumiselta ja meikkaamiselta?
Olen kuin pikkutyttö, harjoittelen naiseksi tulemista. Yritän välttää ylilyöntejä. Tarvitsen vaimoni, ystävien ja myyjien apua meikaamiseen ja pukeutumiseen. Kaikkihan me muistamme murrosiän ja siihen liittyvät paineet näyttää aikuiselta. Elän tuota aikaa nyt uudelleen. Matkan varrella tulee varmasti hauskoja ja ikimuistettavia tilanteita.

Mistä ostan vaatteeni, kenkäni ja meikkini tuntematta itseäni kummajaiseksi?
Netti on tietysti hyvä paikka ostaa anonyymisti, mutta tuotteita ei pääse kokeilemaan. Ensimmäiset meikkini ostin verkosta, sen jälkeen olen ostanut niitä marketeista. Kengät ja vaatteita olen ostanut tavarataloista, myös myyjien avustuksella. Kengät ostin "keikkakäyttöön, 70-luvun korolla". Saa nauraa :D. Vaatteiden ja asusteiden kohdalla myyjä on selkeästi olettanut vaatteiden menevän vaimolle tai lahjaksi, vaikken ole asiasta maininnut. Kaikki myyjät ovat käyttäytyneet asiallisesti. Minun pitää vaan rohkeasti ostaa haluamiani vaatteita.

Aiheuttaako lääkitys ei-toivottuja sivuvaikutuksia?
Toivon sydämestäni ettei. Veritulppariski on todellinen. Yritän elää terveellisesti ja liikkua säännöllisesti, ylipainoa ei saa tulla. Hoito rasittaa maksaa. Testosteronin estäjän Androcurin voisi jättää pois orkidektomian jälkeen, näin maksan kuormitus vähenisi. Orkidektomiassa poistetaan kivekset, se olisi yksi välivaihe kohti päämäärää. Tästä tulen keskustelemaan joulukuussa Tampereen hormonipolilla seuraavan kontrollikäynnin yhteydessä.

Onko ikäni este korjausleikkaukselle?
Mahdollisesti, sen aika näyttää. Seuraava kontrollikäynti on joulukuussa, tästä tullaan varmasti keskustelemaan. Miten prosessi etenee, ilmeneekö ongelmia, jos ei, leikkaus lienee mahdollista.

Milloin mahdolliset korjausleikkaukset ja sosiaaliturvatunnuksen vaihto?
Tähän en osaa sanoa tarkkaa vastausta. Olen pyöritellyt mielessäni kesää 2013. Loman jälkeen aloittaisin uuden elämän. Mutta, tähän tulee vaikuttamaan vielä moni asia.