keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Kaikki alkoi jo kauan sitten



Oikea minä oli jo tiedossa.
Ensimmäiset hämmentävät muistikuvat ovat varhaislapsuudesta. Ristiriitaiset kokemukset omasta minästä aiheuttivat ajatusmaailmaani ihmetystä. Ristiriita on ollut läsnä koko elämäni ajan, niin kauan kuin muistan. Vuosien saatossa huomiot omasta sisäisestä minästä vahvistuivat. Se aiheutti pelkoa, olen erilainen kuin muut, olenko epänormaali? Mikä oikein olen?

Tullessani murrosikään pelkäsin etten muuttuisi ulkoisesti mieheksi, samalla toivoin sydämestäni etten muuttuisi. Tunsin sisimmässäni olevani tyttö/nainen, enkä poika/mies. En uskaltanut kertoa asiasta kenellekään. Pelkäsin asian julkitulemista. Pyrin kaikissa toimissa olemaan kuten muut ikäiseni pojat, vaikka välillä se oli tosi vaikeaa. Usein ajatusmaailmani oli selkeästi ristiriidassa muiden poikien ajatusten kanssa. Pelkäsin että minut leimattaisiin epänormaaliksi. Tuohon aikaan yleinen mieleipide tuomitsi epänormaalit, pelkäsin tulevani hylätyksi. Mieltäni askarrutti edelleen, olenko psyykkisesti sairas? Mikä oikein olen? Mistä tämä kaikki johtui?
Murrosiässä minulla oli

kaunis pitkä tukka.

Vaatevalintoja en uskaltanut

tehdä mieleni mukaan, mutta

kengissä oli ripaus erilaisuutta.

Setäni 50-vuotispäivillä yksi puheenaiheista oli Hymy-lehden artikkeli sukupuolenkorjausleikkauksessa olleesta miehestä. Asiaa kauhisteltiin ja ihmeteltiin. Luin artikkelin sanasta sanaan, se helpotti. En ollutkaan yksin ongelmani kanssa! Mutta, edelleenkään en uskaltanut kertoa asiasta kenellekään. Olin poikkeava. Häpeä ja ahdistus olivat edelleen voimakkaasti läsnä.

Lukion jälkeen elämäni oli henkisesti riekaleina, enkä tiennyt mitä tehdä itseni kanssa. Jälkikäteen asiaa pohtiessani, huomaan silloisen tilanteeni vaikuttaneen moniin asioihin ja päätöksiin. Opinnäytetyössäni (1983) on selkeästi nähtävissä sisäinen ristiriitani. Elämäni olisi ollut varmasti helpompi ja monessa suhteessa erilainen ilman tätä sisäistä ristiriitaa. Lapsen tulo maailmaan katkaisi jo väistämättömältä tuntuvan muutoksen. Minun oli otettava isän rooli, unohdettava kaikki muu.

Valehtelin itselleni. Työnsin pois todellisen minäni. Yritin elää minulle vierasta roolia. Todellinen minäni oli silti olemassa taustalla koko ajan. Minun oli tehtävä asialle jotain.




Otin aktiivisesti selvää ongelmastani, hain tietoa itsenäisesti kaikista mahdollisista kanavista. 90-luvulla internetin välityksellä oli saatavissa tietoa jo aika hyvin. Minulle alkoi muodostua kuva siitä mikä saattaisin olla ja mitä asialle pitäisi tehdä. Purin tuskaani elämällä Second Life -maailmassa tavallisena naisena. Tein 2005 ristiriidastani musiikkikappaleen, joka oli julkisesti esillä Garageband.com -sivustolla. Se sai hyvät arviot ja se valittiin jopa viikon kappaleeksi. 2008 kirjauduin Setan, Transtukipisteen, Trasekin ja Puuterin sivustoille.




Ensimmäisen kerran kerroin ristiriidastani läheisille ystävilleni 50-vuotissyntymäpäivieni illanvieton pikkutunneilla. Sain heiltä arvokasta tukea ja ymmärrystä. Vaimolle ja isosiskolle kerroin asiasta vasta vuotta myöhemmin tammikuussa 2010, jolloin olin päättänyt hakeutua transtutkimuksiin. Liityin Puuterissa Suljetun osaston keskusteluryhmään. Käynti työpaikkalääkärillä lähetteen saamiseksi osoittautui katastrofiksi, vihamielisiä ennakkoluuloja ja pompottelua lähetteen maksajasta. Lopulta prosessi alkoi yksityisen yleislääkärin lähetteellä Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan 1. helmikuuta 2010. Tosin lähete oli tehty fyysisiin tutkimuksiin, ei transpolille. Se ilmeni TAYSista tulleesta puhelusta, jossa minulta tivattiin miksi olin tulossa tutkimuksiin, olinko isä, ja jos olin asia olisi selvä. Onneksi asia selvisi, kutsu tutkimuksiin saapui 16.4.2010.

Tutkimuksissa selvitetään transsukupuoliuus ja etsitään mahdollisia parannettavissa olevia psyykkisiä tai fyysisiä sairauksia tai vajaatoimintoja. Lähes puolentoista vuoden tutkimuksien jälkeen 10.3.2011 tuli diagnoosi. Minulla ei ole mitään sellaista psyykkistä tai fyysistä vajaatoimintaa tai sairautta joka voitaisiin parantaa (lievää reaktiivista depressiota lukuunottamatta, joka johtui itse prosessista ja ristiriidasta). Virallinen diagnoosi on F64.0 Transsukupuolinen. Nainen. Olin helpottunut, olin tiennyt tämän koko ajan. Oli aika aloittaa toinen elämä ja kohdata todellisuus.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti