Se alkoi eilen iltapäivällä töissä ja jatkuu edelleen. Tunnen olevani todella väsynyt ja voimaton, tuntuu kuin eletty elämä olisi mennyt hukkaan. On yksinäinen olo. En jaksa kunnolla keskittyä työn tekemiseen. Itkettää.
Syytä ikävään oloon ei oikein nyt pitäisi olla, olen voinut erinomaisesti, olen ollut hyvällä tuulella. Johtuuko tämä kenties hormonihoidosta, vai valon määrän vähenemisestä, pimenevästä syksystä vai onko tämä osa läpikäymääni henkistä ja fyysistä prosessia.
Hormonien vaikutuksissa mainitaan voimakkaat mielentilan vaihtelut. Onko tämä nyt sitten sitä? Toisaalta, olen voimakkaasti ns. kesäihminen. En pidä talvesta enkä pimeästä, puhumattakaan pimenevästä syksystä. Jos tämä johtuukin tulevasta kaamosajasta? Tai sitten se on osa tätä pitkää prosessia, jossa on hyviä hetkiä ja välillä mennään alavireisesti. Prosessi on ollut raskas ja tulee sitä varmaan olemaan jatkossakin. Ehkä keho yrittää tasapainottaa oloa purkamalla paineita silmien kautta kyynelinä.
No, ei se ole ihme jos on mieli alavireinen kun nuo kaikki edellämainitut tekijät puskevat päälle yhtäaikaa. Joka tapauksessa tämä on ensimmäinen kerta kun tunnen näin. Pitääpäs seurata tilannetta ja raportoida tästä sitten seuraavalla kontrollikäynnillä joulukuussa Tampereella.
Tuollaista se meillä naisilla on, vähintään kerran kuukaudessa. Itkettää, eikä osaa sanoa suoraan miksi. Raivostuttaa, mutta raivon kohdetta on vaikeaa määritellä. Vituttaa, mutta ei osaa sanoa mikä tai kuka.
VastaaPoistaMatkasi on vasta alussa, tie on pitkä.
Voimia syksyyn, ystäväiseni!
Kiitos Tarzan kommentista! Alavireisyys oli tipotiessään jo keskiviikkona kun aurinko paistoi niin kauniisti. Luulen että väsymys yhdistettynä hormoneihin ja alkavaan pimeyteen oli se määräävin syy apeuteen. Matkani on vasta alussa, toivottavasti tieni on pitkä je leveä. :)
VastaaPoistaOn matka pitkä, voi käydä mitä vaan, sanos Jouni. Ja Tarzania komppaan, paitsi että musta tuntuu tuolta keskimäärin kerran viikossa... Ja yhtä usein tuntuu siltä että olen kuolematon tai ainakin voittamaton. :)
VastaaPoistaProsessissa olevien transsukupuolisten henkistä hyvinvointia seurataan kontrollikäyntien yhteydessä (seuraavan kerran joulukuun alussa). Joillekin prosessi voi osoittautua henkisesti ylivoimaiseksi. Tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta mielialani on ollut erinomainen. Toivottavasti tämä ei ole tyyntä myrskyn edellä...
VastaaPoista