Kontrollikäynti Tampereella

Vaikka heräsin viisitoista minuuttia ennen herätyskellon soittoa, aamutoimia väritti kiire. En ehtinyt tehdä mitään kunnolla, naamavärkistä puhumattakaan (vaimoni mukaan olin aika "tällingissä"). Onneksi kuitenkin muistin ottaa kaikki tarvittavat tavarat ja dokumentit mukaan. Syy aamun kiireeseen löytyy ajokelistä, luvassa oli runsasta lumisadetta Tampereen suunnalla (jota sitten tulikin PALJON). Matkaan oli syytä varata runsaasti aikaa. Yhden pysähdyksen taktiikalla olin perillä juuri sopivaan aikaan. Epätoivoiset tällingin viimeistely-yritykset vastaanoton saniteettitiloissa hetkeä ennen tapaamista eivät tuottaneet toivottua lopputulosta. Äääh...näillä oli pakko mennä...

Tapaaminen prosessini erikoislääkärin ja sairaanhoitajan kanssa oli taas todella miellyttävä. Tunnelma oli välitön ja rennon positiivinen. Kerroin viime tapaamisen jälkeen tapahtuneista asioista ja tuntemuksistani. Kertomisesta äidille ja isälle, läheisten ja ystävien reaktioista, itkupäivistä, läheisyydenkaipuusta, tulevaisuuden suunnitelmistani, orkidektomiasta, vaginoplastiasta, onnellisesta ja tasapainoisesta olostani. Tuntui todella hyvältä, kun sain positiivisia kommentteja ulkonäöstäni.

Olen valmis orkidektomiaan vaikka heti. Käytännössä prosessi jatkuu lähetteellä Helsingin tutkimusyksikköön, josta saan lausunnon tilastani. Kirurgisiin toimenpiteisiin tarvitaan kahden tutkimusyksikön hyväksyntä. Jonotusajat huomioiden, orkidektomia lienee ajankohtainen vasta noin vuoden kuluttua. Haluan henkilötunnuksen ja nimen muutoksen kirurgisten toimien kanssa samaan aikaan. Jos avioliittolakiin tulee toivottu muutos kahden samaa sukupuolta olevan avio-oikeudesta, kirurginen toimenpide voisi olla mahdollinen kesällä 2013. Sovimme seuraavan kontrollikäynnin kesäkuulle 2012.

Liukastelin kymmensenttisessä loskassa läheisen sairaalarakennuksen kahvilaan purkamaan työpuheluita.

Taysin kahvilassa. Nälkä.

Hormonipolilla olikin vastassa uusi lääkäri. Olin hieman yllättynyt. Oli turhauttavaa kerrata taas uudelle ihmiselle tapahtumia ja tuntemuksiani. Sitäpaitsi, hänellä ei ole vertailupohjaa edellisestä käynnistä (no joo, on toki edellisen lääkärin kirjallinen raportti). Keskustelimme hormonien ja lääkkeiden annosmääristä ja mahdollisista vaikutuksista. Finasteridiresepti uusitaan, annosmäärä pidetään samana (1,25 mg/päivä). Androcurin annostusta lisätään 100 milligrammaan päivässä (nyt 50). Tällä toimenpiteellä yritetään saada karvat ja muut miehiset elementit aisoihin. Progynovaa otan jatkossa kaksi tablettia päivässä yhden sijaan (2 mg, aiemmin 1). Annostusta ei lisätä nyt enempää veritulppariskin pelossa. Näillä mennään aina ensi vuoden joulukuulle asti, silloin on seuraava kontrollikäynti. Hormonilääkäri ohjasi minut terveydenhoitajan luo, joka tekisi lähetteen labrakokeisiin ja varaisi ajan seuraavalle käynnille. Kilpirauhasen labrakoe pitäisi kuulemma tehdä ennnen klo 10 aamulla, joten se ei ollut tällä käynnillä mahdollista. Vaihtoehtoina oli kaksi erillistä labrakäyntiä, heti TAYSissa ja loput kotikaupungin terveyskeskuksessa tai kaikki ennen 15.12.2011 samasta paikasta. Valitsin jälkimmäisen option.

Olin ollut syömättä ja juomatta neljätoista tuntia. Kaarsin auton kohti tuulta tuiskua ja tuiverrusta. Keli oli suurimman osan matkaa todella surkea, pimeäkin oli tulossa. Väsytti. Päivä oli antoisa mutta raskas.