Eteen tulleita kiperiä kysymyksiä

Vaikka voin tällä hetkellä erinomaisesti, mieltäni askarruttaa silti epämääräinen joukko kiperiä kysymyksiä. Ne tulivat ajankohtaiseksi oikeastaan vasta diagnoosin jälkeen. Vaikka kysymykset ovat osin vaikeita, olen kuitenkin toiveikas niiden suhteen. Mottonani onkin ollut koko tämän prosessin ajan "Kyllä tämä tästä".

Miten läheiset ja ystävät reagoivat nähdessään minut ensi kertaa selvästi naisellisena?
Tilanteet tulevat olemaan varmasti jännittäviä, niin minulle kuin muillekin. Ehkä hämmennystä ja noloja tunteita, ehkä jopa häpeää sisältäviä hetkiä. Kuinka pukeudun ja miltä näytän, siinä luultavasti ovat avaintekijät. Etenen tässäkin asiassa askel kerrallaan. Muutun pikkuhiljaa, ei mitään dramaattisia yllätyksiä. No, olen toki välillä ajatellut siirtyä suoraan asiaan, pois vitkuttelu, mutta en taida olla siihen vielä täysin valmis. Odotetaan kuinka tuo keho muuttaa muotojaan ja saadaan parta pois. Vaikka kukkamekko ei olekaan mun juttu, haluan kuitenkin pukeutua mieleni mukaan, näyttää naiselta. Sitähän minä olen.

Miten muuttuminen vaikuttaa parisuhteeseen?
Tämä on varmasti se kaikkein kiperin kysymys. Toistaiseksi asiat ovat menneet hyvin, suunnittelemme tulevaisuutta. Se on todella hyvä merkki. Tunnemme toisemme jo varsin hyvin. Kun en muutu ihmisenä, ei sillä saralla pitäisi tulla yllätyksiä. Mutta seksi saattaa aihettaa ongelmia. Koska vaimoni ei ole lesbo, saattaa seksielämämme muuttua tai jäädä pahimmassa tapauksessa kokonaan pois. Ihminen kaipaa läheisyyttä.

Milloin kerron asiasta työpaikalla, ja kenelle?
Tätä olen pohtinut paljon. Muuttumiseni on toki kirvoittanut muutamilta kollegoilta ihmetteleviä kommentteja. Onpa yksi kolleega luullut minua homoksi (kaksi korvakorua ja pitkä tukka olivat hänelle liikaa). Pari kertaa on ollut tipalla, etten ole kertonut tilanteestani muutamalle läheiselle kolleegalle. Töihin tulen pukeutumaan neutraalisti siihen asti kunnes asiani on julkinen. Ajatuksenani on kertoa ensin muutamalle läheiselle kolleegalle ja sitten lähimmälle esimiehelle, kun ulkonäköni alkaa saada lopullista muotoaan. Muiden kolleegojen vuoro tulee vasta sitten kun sosiaaliturvatunnus vaihtuu.

Missä vaihessa menen "läpi" naisena?
Vai menenkö ollenkaan? Blogissani on minusta viime kesänä otettu kuva, jossa kokeilin kevyttä ns päivämeikkiä. Siitä voit arvioida miltä kasvoni saattaisivat näyttää. Hormonit muuttavat muotojani ja hiuksiani hiljalleen naisellisempaan suuntaan. Kehoni perusmuoto ja pituus luovat miehistä vaikutelmaa, niihin ei hirveästi voi vaikuttaa. Vaatteilla ja käytöksellä voi peittää miehisiä ominaisuuksia ja luoda naisellisia vaikutelmia, mutta myös tehdä pahoja ylilyöntejä. Ääni on tällä hetkellä suurin este läpimenolle. Toivottavasti ääniterapiasta (alkaa viikon päästä 10.10.) on hyötyä, en haluaisi turvautua äänihuulikirurgiaan.

Kuinka välttyä ylikorostetulta pukeutumiselta ja meikkaamiselta?
Olen kuin pikkutyttö, harjoittelen naiseksi tulemista. Yritän välttää ylilyöntejä. Tarvitsen vaimoni, ystävien ja myyjien apua meikaamiseen ja pukeutumiseen. Kaikkihan me muistamme murrosiän ja siihen liittyvät paineet näyttää aikuiselta. Elän tuota aikaa nyt uudelleen. Matkan varrella tulee varmasti hauskoja ja ikimuistettavia tilanteita.

Mistä ostan vaatteeni, kenkäni ja meikkini tuntematta itseäni kummajaiseksi?
Netti on tietysti hyvä paikka ostaa anonyymisti, mutta tuotteita ei pääse kokeilemaan. Ensimmäiset meikkini ostin verkosta, sen jälkeen olen ostanut niitä marketeista. Kengät ja vaatteita olen ostanut tavarataloista, myös myyjien avustuksella. Kengät ostin "keikkakäyttöön, 70-luvun korolla". Saa nauraa :D. Vaatteiden ja asusteiden kohdalla myyjä on selkeästi olettanut vaatteiden menevän vaimolle tai lahjaksi, vaikken ole asiasta maininnut. Kaikki myyjät ovat käyttäytyneet asiallisesti. Minun pitää vaan rohkeasti ostaa haluamiani vaatteita.

Aiheuttaako lääkitys ei-toivottuja sivuvaikutuksia?
Toivon sydämestäni ettei. Veritulppariski on todellinen. Yritän elää terveellisesti ja liikkua säännöllisesti, ylipainoa ei saa tulla. Hoito rasittaa maksaa. Testosteronin estäjän Androcurin voisi jättää pois orkidektomian jälkeen, näin maksan kuormitus vähenisi. Orkidektomiassa poistetaan kivekset, se olisi yksi välivaihe kohti päämäärää. Tästä tulen keskustelemaan joulukuussa Tampereen hormonipolilla seuraavan kontrollikäynnin yhteydessä.

Onko ikäni este korjausleikkaukselle?
Mahdollisesti, sen aika näyttää. Seuraava kontrollikäynti on joulukuussa, tästä tullaan varmasti keskustelemaan. Miten prosessi etenee, ilmeneekö ongelmia, jos ei, leikkaus lienee mahdollista.

Milloin mahdolliset korjausleikkaukset ja sosiaaliturvatunnuksen vaihto?
Tähän en osaa sanoa tarkkaa vastausta. Olen pyöritellyt mielessäni kesää 2013. Loman jälkeen aloittaisin uuden elämän. Mutta, tähän tulee vaikuttamaan vielä moni asia.