Voit jatkaa lukemista, käsittelen tässä jutussa seksuaalista suuntautumistani vain yleisellä tasolla. :)
Olen naimisissa ja sitoutunut vahvasti parisuhteeseen vaimoni kanssa. Haluan jakaa elämäni hänen kanssaan nyt ja jatkossa. Joku saattaisi vetää siitä nopean johtopäätöksen, olen lesbo. Mutta olenko minä?
Kumppanin persoonalla, luonteella, olemuksella, arkisen elämän sujuvuudella, toisen kunnioittamisella ja ymmärtämisellä on merkittävä rooli parisuhteen onnistumiseksi. Haluta ja olla haluttu seksuaalisesti kuuluu myös tuohon listaan. Mielestäni kokonaisuus ratkaisee.
Okei. Siis lesbo?
Olen tuntenut seksuaalista vetovoimaa pääasiassa vain naisia kohtaan. Mutta toisaalta, miehessäkin voi olla sitä jotain. Näitä tuntemuksia on tullut elämäni aikana vain muutamia.
Hmm...piilohomo?
Minulla ei ole ollut koskaan tarvetta yhdistää sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista (mies><nainen). Mielestäni jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa sukupuolesta riippumatta. Minua ei ole koskaan tippaakaan kiinnostanut muiden seksuaaliset suuntautumiset. Jokainen saa vapaasti olla mitä haluaa, kunhan ei vahingoita tai loukkaa muita. Näitä taustoja vasten annan itselleni täyden vapauden olla oma itseni myös seksuaalisesti.
Kuvitellaan tilannetta jossa olisin fyysisesti sekä juridisesti nainen ja eläisin yksin. Millaiseen parisuhteeseen olisin silloin valmis, naisen vai kenties miehen kanssa? Tätä kysmystä pohditaan paljon myös keskustelupalstoilla. Muuttaako sukupuolenkorjaus seksuaalista suuntautumista? Joillakin se muuttaa (välttämättä ei muuta, mutta antaa vapauden olla oma itsenä), mutta ei kaikilla.
Nyt vastaukseni on: mielummin naisen kanssa. Näin minut voidaan luokitella lesboksi, jos joku välttämättä niin haluaa. Ja jos kävisi niin, että kumppaniksi ilmestyisi mies, olisinko silloin hetero vai biseksuaali? Perinteiseen käsitykseen homosta en taitaisi istua enää mitenkään?
Termit rajaavat ja kutistavat näkökulmia elämään, saavat aikaan jopa sotia. Miksemme olisi vain ihmisiä toisillemme?
Olen tuntenut seksuaalista vetovoimaa pääasiassa vain naisia kohtaan. Mutta toisaalta, miehessäkin voi olla sitä jotain. Näitä tuntemuksia on tullut elämäni aikana vain muutamia.
Hmm...piilohomo?
Minulla ei ole ollut koskaan tarvetta yhdistää sukupuolta ja seksuaalista suuntautumista (mies><nainen). Mielestäni jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa sukupuolesta riippumatta. Minua ei ole koskaan tippaakaan kiinnostanut muiden seksuaaliset suuntautumiset. Jokainen saa vapaasti olla mitä haluaa, kunhan ei vahingoita tai loukkaa muita. Näitä taustoja vasten annan itselleni täyden vapauden olla oma itseni myös seksuaalisesti.
Kuvitellaan tilannetta jossa olisin fyysisesti sekä juridisesti nainen ja eläisin yksin. Millaiseen parisuhteeseen olisin silloin valmis, naisen vai kenties miehen kanssa? Tätä kysmystä pohditaan paljon myös keskustelupalstoilla. Muuttaako sukupuolenkorjaus seksuaalista suuntautumista? Joillakin se muuttaa (välttämättä ei muuta, mutta antaa vapauden olla oma itsenä), mutta ei kaikilla.
Nyt vastaukseni on: mielummin naisen kanssa. Näin minut voidaan luokitella lesboksi, jos joku välttämättä niin haluaa. Ja jos kävisi niin, että kumppaniksi ilmestyisi mies, olisinko silloin hetero vai biseksuaali? Perinteiseen käsitykseen homosta en taitaisi istua enää mitenkään?
Termit rajaavat ja kutistavat näkökulmia elämään, saavat aikaan jopa sotia. Miksemme olisi vain ihmisiä toisillemme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti