Toivottavasti kolmas kerta toden sanoo! Toisen käynnin nostattamat toiveet tummien karvojen häviämisestä saattaa nyt toteutua. Hoitajan mukaan karvat aktivoituvat kasvamaan tietyn syklin mukaan, minun karvat ovat poistuneet kuulemma oikein hyvin.
Hoitaja suoritti koko parta-alueen laseroinnin lähes täysillä tehoilla DZZUMP, DZZUMP, DZZUMP, DZZUMP! Säkenöivä ja polttava tunne salpasivat hengityksen. Sain otettua happea toimenpiteen aikana vain muutaman kerran. Silmät kostuivat nyt enemmän kuin edellisillä kerroilla. Kasvojen iho punoitti ja oli reilusti turvoksissa toimenpiteen jälkeen. Hoitajan mielestä ihon reaktio on kuin suoraan oppikirjasta. Karvat saavat siis kyytiä!
Epilaatiokäyntikertoja on jäljellä vielä kaksi. Seuraava aika varattiin helmikuun alkuun, "Voihan olla ettei niitä tummia karvoja enää tule". Ja jos niitä ei tule, voin peruuttaa ajan tai siirtää sen myöhemmäksi. Hyvä niin.
Mutta ne vaaleat karvat, niitä tunkee kasvoista vielä aikamoinen armeija...
tiistai 29. marraskuuta 2011
sunnuntai 27. marraskuuta 2011
Olen yllättynyt!
Koska blogini on avoin, tänne ei tarvitse kirjautua, periaatteessa kuka tahansa voi päästä katsomaan näitä juttuja ja kuvia. Tästä syystä olen laittanut tänne hyvin valikoiden kuvia itsestäni ja erityisesti kasvoistani. En tiedä onko varovaisuuteni perusteltua, jotenkin vain tuntuu siltä, etten halua prosessistani täysin julkista vielä tässä vaiheessa. Toisaalta, olen ollut siinä uskossa, että varsinkin läheiset ystävät ja sukulaiset tunnistavat minut näistä kuvista helposti, vaikka kuvien laatu on vähän niin ja näin. Olen ottanut kuvat kännykkäkamerallani. Ainoat kasvokuvat ovat olleet Tietoa Juliasta -sivulla, joten kuviin ei ole voinut törmätä sattumalta.
Keskusteluissa vanhemman siskoni kanssa kävi ilmi, ettei hän olisi tunnistanut minua ollenkaan tuosta kasvokuvasta, jos se olisi esitetty toisessa yhteydessä! Eikä tässä vielä kaikki. Olin yhteydessä exääni aivan muiden asioiden tiimoilta kun hän mainitsi, ettei hänkään tunnistanut minua siitä kuvasta. Olimme olleet yhdessä melkein 23 vuotta, hän jos kuka tunnistaa piirteeni!
Olen todella yllättynyt! Jos läheiset eivät minua noista kuvista tunnista, pelkoni on aivan aiheeton. Tuskin puolitututkaan tai muut minut tuntevat henkilöt tunnistavat minut täällä olevista kuvista. Tämä tieto antaa minulle lisää itseluottamusta esiintyä julkisesti Juliana.
Voiko kevyt meikki muuttaa ulkonäön tunnistamattomaksi? Mitä mieltä olet, meneekö läpi?
Keskusteluissa vanhemman siskoni kanssa kävi ilmi, ettei hän olisi tunnistanut minua ollenkaan tuosta kasvokuvasta, jos se olisi esitetty toisessa yhteydessä! Eikä tässä vielä kaikki. Olin yhteydessä exääni aivan muiden asioiden tiimoilta kun hän mainitsi, ettei hänkään tunnistanut minua siitä kuvasta. Olimme olleet yhdessä melkein 23 vuotta, hän jos kuka tunnistaa piirteeni!
Olen todella yllättynyt! Jos läheiset eivät minua noista kuvista tunnista, pelkoni on aivan aiheeton. Tuskin puolitututkaan tai muut minut tuntevat henkilöt tunnistavat minut täällä olevista kuvista. Tämä tieto antaa minulle lisää itseluottamusta esiintyä julkisesti Juliana.
Voiko kevyt meikki muuttaa ulkonäön tunnistamattomaksi? Mitä mieltä olet, meneekö läpi?
lauantai 26. marraskuuta 2011
Pehmeä aluke (ääniterapiassa V)
Nyt alkavat ääniasiat loksahdella paikoilleen niin, että kolina kuuluu. Minun pitää lopettaa nariseminen! Siis, tuottaa esimerkiksi a-ääni ilman narinaa. Ison ahaa-elämyksen sai aikaan pehmeä aluke. Narina poistuu pehmentämällä ääntä, haaaa. Samalla äänteen muodostus nousee pois syvältä kurkusta lähemmäs/edemmäs suuta.
Pehmeä aluke ja soinnikkaan äänen tuottaminen hyminä- ja perusharjoituksilla saa aikaan jo aika mukavan tuntuisia Juliamaisia ääniä. Eilisen terapiatunnin jälkeen en olisi malttanut lopettaa äänen makustelua. Ääni kuulosti ja tuntui hyvältä. Töiden jälkeen ääniharjoitukset raikuivat autossa kotimatkan ajan ja jatkuivat kotona lähes koko illan. Ja parasta tässä on se, että se hyvältä kuulostava ääni ei tule äänirekisterini ylimmästä päästä, vaan luonnollisen äänen alueelta. Olen todella innoissani!
Taisin jo aiemmin mainita kuinka perusharjoittelu on tuonut ääneen puhtautta, korkeammat äänet tulevat vaivattomammin kuin aiemmin. Ilmeikkäämmän puheen tuottaminen on luonnollisempaa kasvolihas- ja huulioharjoitusen avulla. Falsettilauluharjoituksissa olen pystynyt tuottamaan kauniita sointeja, joiden olemassaolosta en ole tiennyt.
Terapeutin antama pehmeän alukkeen harjoittelumoniste on tärkeämpi kuin uskottekaan.
Narinat pois ja harjoittelemaan!
Pehmeä aluke ja soinnikkaan äänen tuottaminen hyminä- ja perusharjoituksilla saa aikaan jo aika mukavan tuntuisia Juliamaisia ääniä. Eilisen terapiatunnin jälkeen en olisi malttanut lopettaa äänen makustelua. Ääni kuulosti ja tuntui hyvältä. Töiden jälkeen ääniharjoitukset raikuivat autossa kotimatkan ajan ja jatkuivat kotona lähes koko illan. Ja parasta tässä on se, että se hyvältä kuulostava ääni ei tule äänirekisterini ylimmästä päästä, vaan luonnollisen äänen alueelta. Olen todella innoissani!
Taisin jo aiemmin mainita kuinka perusharjoittelu on tuonut ääneen puhtautta, korkeammat äänet tulevat vaivattomammin kuin aiemmin. Ilmeikkäämmän puheen tuottaminen on luonnollisempaa kasvolihas- ja huulioharjoitusen avulla. Falsettilauluharjoituksissa olen pystynyt tuottamaan kauniita sointeja, joiden olemassaolosta en ole tiennyt.
Terapeutin antama pehmeän alukkeen harjoittelumoniste on tärkeämpi kuin uskottekaan.
Narinat pois ja harjoittelemaan!
tiistai 22. marraskuuta 2011
Marraskuun kuulumiset
Kiitos kysymästä, ihan hyvää kuuluu!
Marraskuu on ollut todella työntäyteinen, ne harvat vapaan ajattelun hetket ovat kuluneet vapaa-ajan kaipuussa ja Julian muutoksissa. Odotan innolla joulukuun kontrollikäyntiä Tampereella. Silloin pitäisi sopia lääkäreiden kanssa jatkosta, hormonihoidon jatkamisesta, estrogeenin annosmäärästä ja mahdollisista toimenpiteistä. Hoitava erikoislääkäri voi samalla analysoida henkisen tilani, joka mielestäni on oikeinkin hyvä.
Ääniharjoitusten tekemiseen on ollut vähemmän aikaa, mitä olen toivonut. Noh toisaalta, edistystäkin äänipuolella on ehkä tapahtunut. Mutta vastapainoksi on myös taantumaa. Tummia partakarvoja on huolestuttavasti ilmestynyt poistuneiden tilalle. Jospa ne loputkin saataisiin luopumaan kasvamisesta seuraavan laserepilointikäynnin tuloksena (Töölö 29.11.). En tiedä kuvittelenko vain, jotenkin tuntuu kuin karvoja olisi tullut lisää vähän joka puolelle. Tai, että estrogeeni vaikuttaisi kaikenkaikkiaan heikommin kuin aiemmin. Eräs prosessin läpikäynyt totesi estrogeeniannostukseni olevan liian vähäisen, menopaussioireita saattaa ilmetä. Kääk.
Törsäsin hieman hyvinvointiini, ostin sen lupaamani kynsilakan! Vaatekaapin sisältöä pitäisi uusia, tarvitsen pian Julialle sopivia vaatteita lisää. Julian nykyiset vetimet ovat ahkerassa käytössä. Olen käynyt jo muutamia kertoja ihmisten ilmoilla täydessä varustuksessa testailemassa omia ja vastaantulevien ihmisten tuntemuksia. En tiedä muista, minulla oli mukavaa ja olokin oli luonteva.
Marraskuu on ollut todella työntäyteinen, ne harvat vapaan ajattelun hetket ovat kuluneet vapaa-ajan kaipuussa ja Julian muutoksissa. Odotan innolla joulukuun kontrollikäyntiä Tampereella. Silloin pitäisi sopia lääkäreiden kanssa jatkosta, hormonihoidon jatkamisesta, estrogeenin annosmäärästä ja mahdollisista toimenpiteistä. Hoitava erikoislääkäri voi samalla analysoida henkisen tilani, joka mielestäni on oikeinkin hyvä.
Ääniharjoitusten tekemiseen on ollut vähemmän aikaa, mitä olen toivonut. Noh toisaalta, edistystäkin äänipuolella on ehkä tapahtunut. Mutta vastapainoksi on myös taantumaa. Tummia partakarvoja on huolestuttavasti ilmestynyt poistuneiden tilalle. Jospa ne loputkin saataisiin luopumaan kasvamisesta seuraavan laserepilointikäynnin tuloksena (Töölö 29.11.). En tiedä kuvittelenko vain, jotenkin tuntuu kuin karvoja olisi tullut lisää vähän joka puolelle. Tai, että estrogeeni vaikuttaisi kaikenkaikkiaan heikommin kuin aiemmin. Eräs prosessin läpikäynyt totesi estrogeeniannostukseni olevan liian vähäisen, menopaussioireita saattaa ilmetä. Kääk.
Törsäsin hieman hyvinvointiini, ostin sen lupaamani kynsilakan! Vaatekaapin sisältöä pitäisi uusia, tarvitsen pian Julialle sopivia vaatteita lisää. Julian nykyiset vetimet ovat ahkerassa käytössä. Olen käynyt jo muutamia kertoja ihmisten ilmoilla täydessä varustuksessa testailemassa omia ja vastaantulevien ihmisten tuntemuksia. En tiedä muista, minulla oli mukavaa ja olokin oli luonteva.
lauantai 19. marraskuuta 2011
Äiti ja isosisko
Juttelin tänään puhelimessa yhteensä yli puolitoista tuntia äitini ja isosiskoni kanssa.
Jo pelkästään se, että äitini soittaa ja haluaa tietää mitä minulle, Julialle, kuuluu, saa sydänalani lämpiämään. Muistan kuinka vielä viime kesänä pelkäsin äitini reaktiota, jos ja kun uskallan kertoa hänelle transsukupuolisuudestani. Pelkoni oli kertakaikkisen turha. Äitini on suhtaunut tilanteeseeni loistavasti! Hän on rauhallinen ja aidosti kiinnostunut tilanteestani. Sen sijaan, että hän kyselisi niitä näitä ympäripyöreästi, hän kysyy asiat suoraan ja kiertelemättä, mutta minua kunnioittavasti. Tottakai hän on huolissaan minusta, niinkuin kaikki vanhemmat lapsistaan, mutta hänen ennakkoluuloton asenteensa on ihailtava! Tuntuu kuin olisimme lähentyneet äitini kanssa tämän prosessin aikana. Olemme ehkä läheisempiä kuin koskaan. Rakastan sinua äiti!
Juttelimme tänään isosiskoni kanssa ensimmäisen kerran blogini sisällöstä. Suurin osa sisällöstä on hänelle varsin tuttua aiemmista keskusteluistamme. Mutta, kasvokuvani Tietoja Juliasta -sivulla oli hänelle yllätys. Jos kuva olisi esitetty hänelle eri yhteydessä, hän ei olisi tunnistanut minua! Olin itsekin yllättynyt. Olen ollut siinä uskossa, että minut tunnistaa kuvasta helposti. Hmmm, onko kevyellä meikillä noin suuri vaikutus? Blogikirjoitusten perusteella isosiskoni pitää minua ehkä siskoksistamme turhamaisimpana, "höpsönä". Sitähän minä rakas sisko taidan olla, tunnustan. :)
Jo pelkästään se, että äitini soittaa ja haluaa tietää mitä minulle, Julialle, kuuluu, saa sydänalani lämpiämään. Muistan kuinka vielä viime kesänä pelkäsin äitini reaktiota, jos ja kun uskallan kertoa hänelle transsukupuolisuudestani. Pelkoni oli kertakaikkisen turha. Äitini on suhtaunut tilanteeseeni loistavasti! Hän on rauhallinen ja aidosti kiinnostunut tilanteestani. Sen sijaan, että hän kyselisi niitä näitä ympäripyöreästi, hän kysyy asiat suoraan ja kiertelemättä, mutta minua kunnioittavasti. Tottakai hän on huolissaan minusta, niinkuin kaikki vanhemmat lapsistaan, mutta hänen ennakkoluuloton asenteensa on ihailtava! Tuntuu kuin olisimme lähentyneet äitini kanssa tämän prosessin aikana. Olemme ehkä läheisempiä kuin koskaan. Rakastan sinua äiti!
Juttelimme tänään isosiskoni kanssa ensimmäisen kerran blogini sisällöstä. Suurin osa sisällöstä on hänelle varsin tuttua aiemmista keskusteluistamme. Mutta, kasvokuvani Tietoja Juliasta -sivulla oli hänelle yllätys. Jos kuva olisi esitetty hänelle eri yhteydessä, hän ei olisi tunnistanut minua! Olin itsekin yllättynyt. Olen ollut siinä uskossa, että minut tunnistaa kuvasta helposti. Hmmm, onko kevyellä meikillä noin suuri vaikutus? Blogikirjoitusten perusteella isosiskoni pitää minua ehkä siskoksistamme turhamaisimpana, "höpsönä". Sitähän minä rakas sisko taidan olla, tunnustan. :)
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Mmma, mmmo, mmmu (ääniterapiassa IV)
Peruskuntoharjoittelu on mennyt laskevien hurinoiden, hyrinöiden sekä huulioharjoitusten merkeissä. Lauluharjoitukset olen tehnyt vain falsettiäänellä. Äänen muodostuksessa olen yrittänyt keskittyä sointiin ja rentouteen. Ja näillä jatketaan edelleen, lihakset vahvistuvat, liikkuvuus paranee ja äänihuulet tottuvat uuteen äänialaan.
Tuloksiakin on kuultavissa, korkeita ääniä tulee ehkä helpommin kuin aiemmin, ja ne ovat soinniltaan puhtaampia. Laulaessa tulee välillä (vahingossa?) tosi miellyttäviä ja soinnikkaita ääniä, voi kun saisin ne jotenkin siirtymään myös puheeseen. Olen sitä muutaman kerran yrittänyt, tulokset ovat kuulostaneet teennäisiltä. Pah ja harmitus.
Terapeutin mielestä hätäilen ja kiirehdin turhaan asian kanssa. Ensin sopeutetaan lihakset ja huulet soinnikkaan Juliamaisen äänen tuottamiseen peruskuntoharjoittelulla, sen jälkeen vasta aloitetaan Juliamaisen äänen soveltaminen puheeseen.
Uutena harjoituksena on laskeva hyminä mmma, mmmo, mmmu, mmmä, mmmö, mmmy, mmme ja mmmi. Äänitimme näitä hyminällä tuottamiani sointeja terapiatunnilla. Iiik, en ollut tunnistaa ääntäni! Harjoittelen noita soinnikkaita hyminöitä kotona, ja niitä minun pitäisi myös äänittää. Näin minulla on mahdollisuus myös analysoida tuottamiani ääniä. Hyminöihin pitää liittää mukaan myös käsien liikkeet.
Minulla on myös lupa siirtää soinikkaita ääniä käytäntöön. Esimerkiksi voin tervehtiä soinnikkaasti "Mmoi!". Tai käyttää muita hyminöitä osana keskustelua mm. myöntymisinä. Näin olen pikkuhiljaa tehnytkin esimerkiksi kaupan kassalla tai työpaikalla.
Harjoitus tekee Julian!
Tuloksiakin on kuultavissa, korkeita ääniä tulee ehkä helpommin kuin aiemmin, ja ne ovat soinniltaan puhtaampia. Laulaessa tulee välillä (vahingossa?) tosi miellyttäviä ja soinnikkaita ääniä, voi kun saisin ne jotenkin siirtymään myös puheeseen. Olen sitä muutaman kerran yrittänyt, tulokset ovat kuulostaneet teennäisiltä. Pah ja harmitus.
Terapeutin mielestä hätäilen ja kiirehdin turhaan asian kanssa. Ensin sopeutetaan lihakset ja huulet soinnikkaan Juliamaisen äänen tuottamiseen peruskuntoharjoittelulla, sen jälkeen vasta aloitetaan Juliamaisen äänen soveltaminen puheeseen.
Uutena harjoituksena on laskeva hyminä mmma, mmmo, mmmu, mmmä, mmmö, mmmy, mmme ja mmmi. Äänitimme näitä hyminällä tuottamiani sointeja terapiatunnilla. Iiik, en ollut tunnistaa ääntäni! Harjoittelen noita soinnikkaita hyminöitä kotona, ja niitä minun pitäisi myös äänittää. Näin minulla on mahdollisuus myös analysoida tuottamiani ääniä. Hyminöihin pitää liittää mukaan myös käsien liikkeet.
Minulla on myös lupa siirtää soinikkaita ääniä käytäntöön. Esimerkiksi voin tervehtiä soinnikkaasti "Mmoi!". Tai käyttää muita hyminöitä osana keskustelua mm. myöntymisinä. Näin olen pikkuhiljaa tehnytkin esimerkiksi kaupan kassalla tai työpaikalla.
Harjoitus tekee Julian!
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
Taas itkettää
Tänään on isänpäivä. Huomasin jo aamulla herätessäni olevani aika herkällä tuulella. Puhelu isälle herkisti tunnetilaa vielä lisää. Itkuhanat aukesivat pihalla syksyn viimeisiä lehtiä haravoidessa. Mielessäni pyöri lapsuuteni, eletty elämä, lapseni, läheiset, lemmikit, vanhemmat, parisuhteet, minulle tärkeät ihmiset ja asiat. Haravoimisesta ei meinannut tulla mitään, välttelin kontaktia vaimoni kanssa. Kun tulimme sisälle, en voinut enää peitellä pillittämistäni.
Olla oman isän lapsi, olla isä omalle lapselle ja sitten yhtenä päivänä et enää olekaan isäsi poika etkä poikasi isä. Isän suru pojan muuttuessa tytöksi, pojan hämmennys isän muuttuessa naiseksi. En halua tuottaa surua enkä pettymyksiä kenellekään. Olen poikani isä, vaikka miehuuteni häviää. Rakkauteni isään ei muutu vaikka minusta tuleekin hänelle vieras ihminen. Isän päivä.
Voimakkaat odotukseni unelmani täyttymisestä ongelmitta. Vaakakupissa pelko epäonnistumisesta rakkaassa parisuhteessa. Miehen ja naisen välisen kiihkon hiipuminen kahden naisen kiintymykseksi. Rakkaani mahdolliset ajatukset pettymyksestä ovat oikeutettuja.
Pelkään rakkaitten ihmisten kaikkoavan viereltäni. En halua elää unelmaani yksin.
Taas itkettää.
Olla oman isän lapsi, olla isä omalle lapselle ja sitten yhtenä päivänä et enää olekaan isäsi poika etkä poikasi isä. Isän suru pojan muuttuessa tytöksi, pojan hämmennys isän muuttuessa naiseksi. En halua tuottaa surua enkä pettymyksiä kenellekään. Olen poikani isä, vaikka miehuuteni häviää. Rakkauteni isään ei muutu vaikka minusta tuleekin hänelle vieras ihminen. Isän päivä.
Voimakkaat odotukseni unelmani täyttymisestä ongelmitta. Vaakakupissa pelko epäonnistumisesta rakkaassa parisuhteessa. Miehen ja naisen välisen kiihkon hiipuminen kahden naisen kiintymykseksi. Rakkaani mahdolliset ajatukset pettymyksestä ovat oikeutettuja.
Pelkään rakkaitten ihmisten kaikkoavan viereltäni. En halua elää unelmaani yksin.
Taas itkettää.
lauantai 5. marraskuuta 2011
Epämääräisiä huomioita II
Sukupuoli unissa
Sukupuolikokemukseni unissani ovat olleet tähän asti pääasiassa miehisiä. Yleensä unissani sukupuoli ei ole ollut millään lailla korostunut, noh, riippuen tietenkin unien tapahtumista. Olen toki nähnyt runsaastikin unia, joissa olen ollut epätietoinen sukupuolestani tai unien tapahtumat ovat tukeneet ristiriitaani. Eräässä voimakkaassa unikokemuksessa vuosia sitten näin naishahmon, joka näytti merkitykselliseltä ja tuntui erittäin tärkeältä. Pelkäsin unessa kadottavani hahmon, ja yritin seurata sitä epätoivoisesti. Unen hahmo olin minä. Hormonihoidon aloittamisen jälkeen olen nähnyt unia, joissa olen kokenut olevani nainen myös fyysisesti. Uniin ei ole liittynyt eroottisia elementtejä.
Tunneherkkyys on lisääntynyt
Olen aina ollut tunteellinen ihminen. Tunnepitoiset tapahtumat ja nyyhkyelokuvat ovat saaneet silmäkulmani kostumaan. Nykyään kyynelehtiminen alkaa jo hyvin pienestä tunteellisesta ärsykkeestä. Pelkästään rakkaani tai koiramme puuhien seuraaminen nostaa välillä palan kurkkuun. Hassua on se, että tunne on pääsääntöisesti iloinen eikä surullinen. En pysty katsomaan koiramme pentukuvia kyynelehtimättä! No, vastoinkäymisetkin aiheuttavat voimakkaita tunnereaktioita, joista itku ei ole kaukana.
Tulevaisuus ei huoleta niin paljon kuin aiemmin
Vielä viime keväänä pelkäsin tulevaisuuden kauhuskenaarioita. Mahdollinen avioero, pitkäaikaisen suhteen päättyminen, ystäväpiirin kutistuminen, mahdolliset ongelmat työpaikalla yms. Tiedän, että tulevaisuus saattaa tuoda mukanaan ylitsepääsemättömiä ongelmia. Mutta, jotenkin tulevaisuus ei juuri nyt pelota. Mitä muut ihmiset minusta ajattelevat ei kiinnosta minua enää lainkaan. Paitsi siinä tapauksessa jos joku näkee aiheelliseksi vahingoittaa minua. Ystäväpiirin reaktiot ovat olleet pääosin ymmärtäviä ja minua tukevia. Jos liittomme jostain syystä hajoaa, se on tietenkin surullista. Mutta jos niin tapahtuu, siihen on varmasti syynsä.
Sukupuolikokemukseni unissani ovat olleet tähän asti pääasiassa miehisiä. Yleensä unissani sukupuoli ei ole ollut millään lailla korostunut, noh, riippuen tietenkin unien tapahtumista. Olen toki nähnyt runsaastikin unia, joissa olen ollut epätietoinen sukupuolestani tai unien tapahtumat ovat tukeneet ristiriitaani. Eräässä voimakkaassa unikokemuksessa vuosia sitten näin naishahmon, joka näytti merkitykselliseltä ja tuntui erittäin tärkeältä. Pelkäsin unessa kadottavani hahmon, ja yritin seurata sitä epätoivoisesti. Unen hahmo olin minä. Hormonihoidon aloittamisen jälkeen olen nähnyt unia, joissa olen kokenut olevani nainen myös fyysisesti. Uniin ei ole liittynyt eroottisia elementtejä.
Tunneherkkyys on lisääntynyt
Olen aina ollut tunteellinen ihminen. Tunnepitoiset tapahtumat ja nyyhkyelokuvat ovat saaneet silmäkulmani kostumaan. Nykyään kyynelehtiminen alkaa jo hyvin pienestä tunteellisesta ärsykkeestä. Pelkästään rakkaani tai koiramme puuhien seuraaminen nostaa välillä palan kurkkuun. Hassua on se, että tunne on pääsääntöisesti iloinen eikä surullinen. En pysty katsomaan koiramme pentukuvia kyynelehtimättä! No, vastoinkäymisetkin aiheuttavat voimakkaita tunnereaktioita, joista itku ei ole kaukana.
Tulevaisuus ei huoleta niin paljon kuin aiemmin
Vielä viime keväänä pelkäsin tulevaisuuden kauhuskenaarioita. Mahdollinen avioero, pitkäaikaisen suhteen päättyminen, ystäväpiirin kutistuminen, mahdolliset ongelmat työpaikalla yms. Tiedän, että tulevaisuus saattaa tuoda mukanaan ylitsepääsemättömiä ongelmia. Mutta, jotenkin tulevaisuus ei juuri nyt pelota. Mitä muut ihmiset minusta ajattelevat ei kiinnosta minua enää lainkaan. Paitsi siinä tapauksessa jos joku näkee aiheelliseksi vahingoittaa minua. Ystäväpiirin reaktiot ovat olleet pääosin ymmärtäviä ja minua tukevia. Jos liittomme jostain syystä hajoaa, se on tietenkin surullista. Mutta jos niin tapahtuu, siihen on varmasti syynsä.
torstai 3. marraskuuta 2011
Ääniterapiassa III
On marraskuun alku ja 10 astetta lämmintä! Huristelin ääniterapiaan pyörälläni. Siihen oli parikin syytä. On kiva huristella, vaimo tarvitsee autoansa (perheen ainoa auto) ja parkkipaikka löytyy PHKS:sta pyörälle todella helposti, autolle sitä on näet lähes mahdotonta löytää.
Kolmannella käyntikerralla terapeutti lausui silmiään siristellen kaksi loitsua, heilautti taikasauvaansa laajassa kaaressa ja antoi kulauksellisen Simsalabim-juomaa. Jos laitan tyynylleni yön ajaksi kuivattua Provencen maustesekoitusta, ääneni on näiden poppakonstien jälkeen täysin feminiininen seuraavana aamuna.
Joo. :D
Harjoitukset jatkuvat. Vahvistan ja notkeutan äänenmuodostukseen tarvittavia lihaksia. Saan harjoituksilla huuliin ja kasvojen lihaksiin lisää liikkuvuutta. Pärinä- ja hyrinäharjoituksilla lämmitän ja sopeutan äänihuulia Juliamaiseen ääneen. Etsin sointeja ja resonointeja, pyrin muodostamaan äänet pakottomasti. Jatkan jo aloittamiani falsettilauluharjoituksia, niistä on hyötyä äänihuulille. Tarkkailen ääneni intonaatiota, pyrin laajentamaan ilmaisua. Harjoitukset ovat yksinkertaisia, ja niitä on mukava tehdä. Vain harjoitus tekee Julian. Näin se on. Poppakonsteja ei ole.
Keskustelimme runsaasti äänenmuodostuksesta ja siihen liittyvistä asioista, kansallisten kielten ja kulttuurien vaikutuksesta puheilmaisuun ja ääneen. Taisi mennä välillä filosofoinnin puolelle. Taas hyödyllinen ja mukava käynti. Hymyilin kypäräni sisällä matkalla takaisin töihin.
Kolmannella käyntikerralla terapeutti lausui silmiään siristellen kaksi loitsua, heilautti taikasauvaansa laajassa kaaressa ja antoi kulauksellisen Simsalabim-juomaa. Jos laitan tyynylleni yön ajaksi kuivattua Provencen maustesekoitusta, ääneni on näiden poppakonstien jälkeen täysin feminiininen seuraavana aamuna.
Joo. :D
Harjoitukset jatkuvat. Vahvistan ja notkeutan äänenmuodostukseen tarvittavia lihaksia. Saan harjoituksilla huuliin ja kasvojen lihaksiin lisää liikkuvuutta. Pärinä- ja hyrinäharjoituksilla lämmitän ja sopeutan äänihuulia Juliamaiseen ääneen. Etsin sointeja ja resonointeja, pyrin muodostamaan äänet pakottomasti. Jatkan jo aloittamiani falsettilauluharjoituksia, niistä on hyötyä äänihuulille. Tarkkailen ääneni intonaatiota, pyrin laajentamaan ilmaisua. Harjoitukset ovat yksinkertaisia, ja niitä on mukava tehdä. Vain harjoitus tekee Julian. Näin se on. Poppakonsteja ei ole.
Keskustelimme runsaasti äänenmuodostuksesta ja siihen liittyvistä asioista, kansallisten kielten ja kulttuurien vaikutuksesta puheilmaisuun ja ääneen. Taisi mennä välillä filosofoinnin puolelle. Taas hyödyllinen ja mukava käynti. Hymyilin kypäräni sisällä matkalla takaisin töihin.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Epämääräisiä huomioita
Koska annan itselleni luvan olla juuri sitä mitä olen, olen tehnyt itsestäni mielenkiintoisia huomioita. Osa huomioimistani asioista on toki ollut läsnä aiemminkin, ehkä kuitenkin miedompana tai eri tavalla sävyttyneenä.
Suklaa maistuu hyvälle
En ole koskaan ollut suuri makean ystävä. Suklaata on viimeaikoina tehnyt mieli yhä useammin, etenkin aterian päätteeksi kahvin kanssa nautittuna.
Tekee mieli pukeutua lämpimämmin kuin aiemmin
Pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitella, että pidän sisällä villatakkia ja kaulahuivia. Sohvalla telkkua katsellessa pitää olla tyynyjen välissä tai huovan kulman alla.
Halaaminen ja kädestä pitäminen tuntuu tärkeältä
Olen aina tykännyt olla kumppanin kainalossa, mutta nyt pienet läheisyyden osoitukset tuntuvat entistä tärkeämmiltä. Halu olla läsnä ja lähellä on voimakas. Enkä tarkoita tällä seksiä. Suhtautumiseni seksiin on muuttunut DRAMAATTISESTI.
Käsilaukusta on tullut tärkeä kapistus
Mukana kuljetettavien tavaroiden määrä on lisääntynyt, takkien taskut niiden kuljettamiseen eivät ole enää riittäneet pitkään aikaan. Niinkuin tiedätte, mukana pitää olla kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta :). Ostin loppukesästä itselleni hyvän käsilaukun, siitä on tullut minulle hyvä kaveri. Työmatkoilla kannan mukana läppärilaukkua sekä käsilaukkua. Se on hankalaa, koska kävelen töihin (n 30 min/suunta).
Itsensä helliminen ja huolenpito on lisääntynyt
Ihon hoitaminen on jokapäiväistä puuhaa aamuin illoin. Kylppärin kaapista löytyy aiempaa enemmän voiteita, tuoksuja ja hoitotuotteita sekä -laitteita. Tuoksuista olen aina tykännyt todella paljon. En ole koskaan aiemmin hoitanut hiuksiani tai kynsiäni näin huolella. Olen kiinnittänyt tuotteiden laatuun yhä enemmän huomiota. Varpaiden kynsien hoitaminen ja rasvaaminenkin on kivaa!
Syön ja juon vähemmän sekä kevyemmin
Olen aina tykännyt syödä ja juoda hyvin, ehkä enemmän kuin on tarpeen. Viimeaikoina ovat kala-, simpukka/äyriäis- ja kasvisruoat maistuneet erityisen hyvälle. Toki lihakin maistuu edelleen, mutta possunliha ja broileri ovat jääneet vähemmälle. Kivennäisveden kulutus on vähintäänkin yhtä voimakasta kuin aiemmin, mutta viiniä menee vähemmän. Humaltumisen tarvetta ei ole enää ollenkaan. Ja sehän on hyvä juttu se.
Hymyilen enemmän
Sen huomaaminen tuntuu erityisen hyvälle. Positiivistä asennetta voisi silti olla vielä lisää.
Vaatekaapin sisältö tuskastuttaa
Tekisi mieli ostaa uusia vaatteita ja heittää vanhat keräykseen tai roskiin. Perjantaipaita on hyvä idea, pitäiskö ottaa käytäntöön? Kenkätilanne on parempi, tosin kenkiä ei ole koskaan liikaa. Valitettavasti olen aina ollut kenkä- ja laukkuihminen :). Shoppailu on itse asiassa mukavaa :D.
Suklaa maistuu hyvälle
En ole koskaan ollut suuri makean ystävä. Suklaata on viimeaikoina tehnyt mieli yhä useammin, etenkin aterian päätteeksi kahvin kanssa nautittuna.
Tekee mieli pukeutua lämpimämmin kuin aiemmin
Pari vuotta sitten en olisi voinut kuvitella, että pidän sisällä villatakkia ja kaulahuivia. Sohvalla telkkua katsellessa pitää olla tyynyjen välissä tai huovan kulman alla.
Halaaminen ja kädestä pitäminen tuntuu tärkeältä
Olen aina tykännyt olla kumppanin kainalossa, mutta nyt pienet läheisyyden osoitukset tuntuvat entistä tärkeämmiltä. Halu olla läsnä ja lähellä on voimakas. Enkä tarkoita tällä seksiä. Suhtautumiseni seksiin on muuttunut DRAMAATTISESTI.
Käsilaukusta on tullut tärkeä kapistus
Mukana kuljetettavien tavaroiden määrä on lisääntynyt, takkien taskut niiden kuljettamiseen eivät ole enää riittäneet pitkään aikaan. Niinkuin tiedätte, mukana pitää olla kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta :). Ostin loppukesästä itselleni hyvän käsilaukun, siitä on tullut minulle hyvä kaveri. Työmatkoilla kannan mukana läppärilaukkua sekä käsilaukkua. Se on hankalaa, koska kävelen töihin (n 30 min/suunta).
Itsensä helliminen ja huolenpito on lisääntynyt
Ihon hoitaminen on jokapäiväistä puuhaa aamuin illoin. Kylppärin kaapista löytyy aiempaa enemmän voiteita, tuoksuja ja hoitotuotteita sekä -laitteita. Tuoksuista olen aina tykännyt todella paljon. En ole koskaan aiemmin hoitanut hiuksiani tai kynsiäni näin huolella. Olen kiinnittänyt tuotteiden laatuun yhä enemmän huomiota. Varpaiden kynsien hoitaminen ja rasvaaminenkin on kivaa!
Syön ja juon vähemmän sekä kevyemmin
Olen aina tykännyt syödä ja juoda hyvin, ehkä enemmän kuin on tarpeen. Viimeaikoina ovat kala-, simpukka/äyriäis- ja kasvisruoat maistuneet erityisen hyvälle. Toki lihakin maistuu edelleen, mutta possunliha ja broileri ovat jääneet vähemmälle. Kivennäisveden kulutus on vähintäänkin yhtä voimakasta kuin aiemmin, mutta viiniä menee vähemmän. Humaltumisen tarvetta ei ole enää ollenkaan. Ja sehän on hyvä juttu se.
Hymyilen enemmän
Sen huomaaminen tuntuu erityisen hyvälle. Positiivistä asennetta voisi silti olla vielä lisää.
Vaatekaapin sisältö tuskastuttaa
Tekisi mieli ostaa uusia vaatteita ja heittää vanhat keräykseen tai roskiin. Perjantaipaita on hyvä idea, pitäiskö ottaa käytäntöön? Kenkätilanne on parempi, tosin kenkiä ei ole koskaan liikaa. Valitettavasti olen aina ollut kenkä- ja laukkuihminen :). Shoppailu on itse asiassa mukavaa :D.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)