Viimeisiä viedään

Saa hassutella!

Viimeinen käynti Tampereen tutkimusyksikössä Leena Heinosen juttusilla. Käynti oli rutiininomainen, leppoisaa keskustelua elämästä ja olemisesta. Kerroin hänelle kuinka olen tyytyväinen elämääni Juliana amerikkalaisen tyttöystäväni Annen kanssa. Leena kysyi, olenko tyytyväinen ulkoiseen olemukseeni, esimerkiksi rintoihini. Vastasin hänelle, että olen tyytyväinen siihen mitä annetaan. Onnellisuus ei ole rintojen koosta kiinni.

Viimeinen käynti myös Tampereen hormonipolilla. Taas uusi lääkäri, vissiin jo neljäs eri ihminen. Lääkitys pysyy muuten samana, mutta estrogeenipillerit muutettiin voiteeksi ja lääkitykseen lisättiin kalkkia pari tablettia päivässä. Kävin verikokeissa Tampereen käyntiä seuraavana päivänä (30.11.) kotipaikkakunnallani, jonne teen myös jatkossa vuosittaiset seurantakäynnit hormonilääkärille. Verikokeiden tulokset eivät saapuneet ennen matkaani Annen luo 20.12.

Viimeinen käynti myös ääniterapiassa. Ei uusia ohjeita eikä harjoituksia. Näillä mennään.

Vaniqa-voide tehoaa. Viimeisetkin kankeat karvat alkavat olla poissa. Nyppimistä toki vielä on, mutta vain murto-osa siitä mitä se oli ennen voiteen käytön aloittamista. Kasvojen iho tuntuu pehmeälle ja näyttää hyvälle. Eräs ystäväni oli suorastaan kateellinen siitä.

Kävin kotipaikkakuntani urologilla. Hänellä ei ole aiempaa kokemusta transsukupuolisista. Kommunikointi oli hieman hankalaa, hän ei ole äidinkieleltään suomalainen. Kivekset poistetaan tulevan kevään aikana.

Jouluiloa Annen luona

Vaikka olen vielä virallisesti mies, tilanteeni on yleisesti tiedossa niin työpaikalla kuin tuttavienkin keskuudessa. Olen saanut paljon uusia ystäviä lomaillessani Annen luona New Yorkissa. Olen tutustunut hänen ihaniin ystäviinsä, joille hän on esitellyt minut Juliana. Tapasin jouluna hänen perheensä ja sukulaisensa. Se oli aika jännittävää.

Elämäni on muuttunut täysin diagnoosin sekä Annen tapaamisen jälkeen. Anne haluaa minut juuri sellaisena kuin olen, Juliana, josta olen äärettömän onnellinen. Meillä on yhteisiä suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Aion viettää vuorotteluvapaan vuonna 2014 Annen luona. Pidempiaikaiseen oleskeluun tarvitsen luvan, Greencardin. Kun olen sen saanut, voin muuttaa sukupuoleni naiseksi.

Siihen asti olen vain oma itseni.

Lämpimät halaukset ja onnea vuodelle 2013!

Päätöksien päivä

Kävin tänään Helsingissä Töölön sairaalan kirurgian poliklinikalla tapaamassa mahdollisista operaatioista vastaavaa kirurgia Maija Kolehmaista. Keskustelutuokio oli hedelmällinen, kävimme läpi miten leikkaus suoritetaan, tapahtumat ennen leikkausta, sairaalassa sekä leikkauksen jälkeen ja mahdolliset riskitekijät. Keskustelimme myös mahdollisista vaihtoehdoista. Minun ei tarvitsisi tehdä päätöstä heti, voisin sulatella päätöstä tarvittavan ajan.

Nykyisen tilanteeni ja suunnitelmieni mukaisen tulevaisuuden sekä riskitekijät huomioiden tein päätöksen tapaamisen päätteeksi: ei vaginoplastiaa mutta kivesten poisto mahdollisimman pian. Päätös mahdollistaa myöhemmin toteutettavan vaginoplastian, jos muutan mieleni. Kivesten poisto tapahtuu PHKS:ssa.

On jotenkin kummallinen olo. Päätös oli vaikeampi kuin etukäteen kuvittelin.

Koska tulen hakemaan green cardia Yhdysvaltoihin, nimenmuutos ja sosiaaliturvatunnuksen vaihtaminen eivät ole vielä ajankohtaisia.

Tämä on nyt sitten tällaista välitilassa olemista.

Mielenkiintoinen kirja ja kirja-arvio

Mitä naiseus on? Miten se ilmenee? Miten sen pitäisi ilmentyä? Onko siihen oikeita tapoja? Miten feminismi vaikuttaa naiseuden näkemiseen ja toteamiseen? Miten juutalaisyhteisössä kasvanut opettaja kohtaa sukupuolen korjaamisen ja sitä seuraavan naiseuden.

Kannattaa lukea myös arviota seuraavat kommentit, ne ovat todella mielenkiintoisia!

http://forward.com/articles/153010/a-transsexual-at-yeshiva-university/

Olen nyt yhteiskuntakelpoinen!

Malja elämälle!

Viime vuonna maaliskussa saamani diagnoosi ei vielä riitä sosiaaliturvatunnuksen vaihtoon tai sukupuolenkorjausleikkaukseen. Eikä siihen riitä Tampereen tutkimusyksikön todistus/lausunto sukupuolestani, jonka sain kesäkuun tapaamisessamme. Yleensä tuon todistuksen saa kun on läpäissyt/suorittanut vuoden mittaisen tosielämänkokeen (RLT), ts. elänyt naisen roolissa. Päästäkseni leikkaukseen ja vaihtamaan sosiaaliturvatunnukseni, tarvitsin myös Helsingin tutkimusyksikön lausunnon.

Etukäteen jännitin Helsingin tutkimuksia, kuinka monta kertaa joutuisin siellä käymään, ilmenisikö yllättäen jotain odottamatonta. Huoleni oli täysin turha. Olin tutkittavana puoli tuntia, jonka jälkeen psykologi totesi: "Tämä on selvä tapaus, olen samaa mieltä Tampereen tutkimusyksikön kanssa."

Toki tämän sisimmässäni tiesin, mutta onhan se mukava saada ihan virallisestikin tietää, mikä olen.
Ilon päivä, totisesti!

No höh!

Sain kesällä Tampereelta lähetteen ihotautilääkärille Lahteen. Lähetteen syy on vaaleat partakarvat ja niiden poistaminen, mitä keinoja ihotautilääkäri mahdollisesti suosittelisi. Ihotautilääkärille taitaa jonottaa aikamoinen määrä ihmisiä, vastaanottoaika oli noin kolmen kuukauden päässä lähetteestä.

Käynti oli varsin tyly kokemus. Kylmän nihkeän kättelyn jälkeen ihotautien poliklinikan johtava lääkäri totesi ykskantaan: "Vaivaan on vain yksi keino, Vaniqa-voide." Sen jälkeen hän kysyi terävästi, minkä merkkisellä laserilla partaani on poistettu. Vastasin, etten tiedä. On kuulema kaksi erilaista laserlaitetta, joista Alexandriitti (?) on lasereiden Mersu.

Sitten tuli hiljainen hetki, en tiennyt mitä sanoa, kunnes kysyin, kuinka pitkään voide on ollut markkinoilla. Voide on lääkärin mukaan vanha amerikkalainen keksintö, joka on tullut uudelleen suosituksi, aluksi Yhdysvalloissa noin kymmenen vuotta sitten ja parin viime vuoden ajan myös täällä Suomessa. En ollut koskaan aiemmin kuullut moisesta tuotteesta. Puuterissakaan ei ole kukaan asiasta maininnut.

Sitten lääkäri totesi: "Näin se vaan on."ja alkoi kirjoittamaan reseptiä. Kysyin, onko tuote korvattava. Sain vastaukseksi: "Edes naiset, joilla on ongelmia karvojen kanssa, eivät saa korvausta." Kysyin lääkäriltä, jos hän kenties on tutustunut Tampereen tekemään lähetteeseen. Mainitsin myös diagnoosista. Tähän lääkäri tokaisi: "Tässähän tämä on, Aino Mattilan tekemä lähete."

Tuote on kallis n. 60 €/30 g-tuubi. Tuubi kestää n. pari kuukautta. Reseptin voi uusia myös yleislääkäri.

Elämäni yksi epämiellyttävimmistä lääkärikäynneistä. Eikä vähiten siksi, etten ollut hänen silmissään nainen.

Tässä linkki tuoteinfoon.
http://www.laakeinfo.fi/Medicine.aspx?m=25941&i=ALMIRALL_VANIQA

Meitä on moneksi

http://www.hs.fi/ulkomaat/Elinkautistuomiota+istuvalle+lupa+sukupuolenkorjaukseen+Yhdysvalloissa/a1305597303325

Christer Strömholm: Les Amies de Place Blanche | International Center of Photography

Christer Strömholm: Les Amies de Place Blanche | International Center of Photography

Mistä tytöt ja pojat on tehty

Oheinen juttu on todennettavissa kaikenikäisillä. Miksi roolitamme maailmamme sukupuolen mukaan? Miksi?

http://www.hs.fi/kulttuuri/Mistä+on+tytöt+ja+pojat+tehty/a1305588913426

Pohdintoja minuudesta (heinäkuun kuulumiset)

Oli hienoa saada ystävältä ruusu!

Pahoittelen tämän tekstin sisällön sekavuutta ja epäjohdonmukaisuutta. Olen juuri palaamassa amerikkalaisen ystäväni kanssa vietetyltä lähes kolmeviikkoiselta lomalta Italiasta. Istun Rooman lentokentällä ja odotan omaa lentoani. Ystäväni lento lähti aikaisin aamulla kohti New Yorkia, omani lähtee vasta illalla kohti Helsinkiä.

Yritän purkaa tuntemuksiani, vaikka juuri nyt se ei ole kovinkaan helppoa. Onnistuneen loman jälkeen on tyhjä olo, tunteet nousevat väkisin pintaan. Keväällä alkanut ystävyytemme syveni ja lujittui merkittävästi.

Tiedän mikä sisimmässäni olen, miten sen näyttäisin muille? Ajoittain olen ollut ulkoisesti hyvinkin naisellinen, vaatteet, meikki, korut, ääni ja käytös. Kun minuus on ollut piilotettuna lähes koko elämän ajan, se vapautuessaan yrittää todistaa olemassaoloansa voimakkaammin kuin ehkä on tarpeen. Tapahtuu ylilyöntejä.

Olen saanut olla heinäkuussa oma itseni, pukeuta mieleni mukaan, olen jopa viettänyt italialaista rantaelämää bikineissä. Jotenkin minusta tuntuu kuitenkin, etteivät ulkoiset seikat tee minusta sitä mitä olen. Naiseus, mitä tavoittelen ei ehkä sittenkään ole vaatteissa, meikeissä eikä koruissa. Kun katson peiliin tai minusta otettuja valokuvia en pidä näkemästäni.

Miten sitten teen itseni tiettäväksi? Voinko olla nainen, jos se ei näy ulospäin? Miten löydän olemisen taspainon? Voinko sittenkään olla ima itseni, joudunko kenties olemaan kulttuurin kuvajainen?

Oli lohdullista saada olemisen kunnioitusta ystävältäni. Hän hyväksyy ja haluaa minut juuri tällaisena kuin olen. Epätäydellisenä, miehekkäänä naisena tai naisellisena miehenä, minuna.

No hemmetti (perkele)

Vaikka olen epiloinut kasvojen karvoja säännöllisesti ja poistanut mustia karvoja pinseteillä, jostain tulee lisää karvaa niin maan mahottomasti. Aivan kuin en olisi käynyt laserepilaatiossa ollenkaan. Johtuneeko välimerellisestä D-vitamiinin määrästä vai mistä, mutta tämä alkaa olla kestämätöntä. Minulla menee aivan liian paljon aikaa karvojen poistoon. Haluaisin lomailla!

Lomatunnelmissa

Transsukupuolisuus on vakava asia. Aiheen ympärillä tapahtuva keskustelu on harvoin naurun ja ilon täyttämää, vaikka me prosessissa olevat saatamme elää elämämme parasta aikaa.

Tässä muutama linkki Mittymoon valloittavaan henkilökarikatyyriin keventämään kesäpäivää. Kuulemani mukaan sketsit perustuvat päähenkilön äidin tapaan puhua ja käyttäytyä.

http://www.youtube.com/watch?v=DeahDax24Dg

http://www.youtube.com/watch?v=HAxfh8ukosQ

http://www.youtube.com/watch?v=2JyfBFz9X54

Lopuksi ystäväni sanoja lainaten:

"It takes balls to get rid of the balls"

Levätkää ja kerätkää voimia talven tuiskuihin.

Lomalla Italiassa...

Ascolissa tapaamassa ystäviä

...saan olla oma itseni. Katseita olen kerännyt niin miehiltä kuin naisiltakin. On hämmentävää kun miehet tuijottavat rintojani. Naiset mittailevat pukeutumistani ja vaatteitani. Olimme hiukan huolissamme rannalle menostani pelkissä bikineissä. Huoli oli täysin turha. Italiaanot pukeutuvat juuri niinkuin lystäävät. Rannalla tunsin olevani täysin muiden kaltainen. Meitä kun on onneksi niin moneksi. Tämä on lomaa.

San Benedetto del Tronton rantaelämää

Lomalla Islannissa

Olen seuraavat kolme viikkoa tien päällä lomailemassa. Yritän ladata akkuja oikein urakalla, jotta jaksaisin syksyn tuomat haasteet kunnialla. Laitan tänne blogiin päivityksiä sen mukaan miten verkkoyhteydet toimivat.

Kaikille blogini lukijoille oikein aurinkosta ja lämmintä kesää täältä Islannista!

Taustalla Gullfoss-vesiputoukset,
hienoimmat mitä eläessäni olen nähnyt

Julia

Kesäkuun kuulumiset

Todellinen kesä on antanut odottaa itseään, on ollut viileää ja sateista. Uusien kesävaatteiden sijaan päälle on pitänyt laittaa pitkähihaista. Vaatekaappiini onkin ilmaantunut sinne aiemmin vieraita vaatekappaleita. No, loma alkoi vasta juhannusviikolla, jospa niitä hyviä kelejä olisi kuitenkin luvassa. Ainakin niitä on viimeistään Italiassa heinäkuussa.

Tampereen seurantakäynti oli iloinen yllätys, prosessi eteneekin vaudikkaammin kuin osasin toivoa. Nimen ja sosiaaliturvatunnuksen muutos tapahtuu mahdollisimman pian, heti Helsingin tutkimusyksikön lausunnon jälkeen, ellei avioerohakemus aseta muutokselle esteitä tai muutos erohakemukseen. Ja mitä parasta, korjausleikkaukset ovatkin jo ensi kesänä 2013.

En enää peittele transsukupuolisuuttani. Kerroin työpaikalla tilanteestani monelle uudelle ihmiselle. Asiasta tietoisia työpaikallani on nyt jo pitkälti toistakymmentä. Olenkin sanonut, että tilanteestani saa kertoa, vaikkei se julkinen vielä olekaan. Kollegani antoi blogini osoitteen tyttärelleen, joka on entinen opiskelijamme. Luulen, ettei opiskelijoille tarvitse pitää erillistä infoa tilanteestani. Vuoto aiheutti sen, että jouduin vaihtamaan blogini osoitteen ja infoamaan muutoksesta kavereita, sukulaisia ja transyhteisön ihmisiä. Tieto tuskin saavutti kaikkia blogini lukijoita. Vaikka annankin ihmisille vapauden kertoa tilanteestani haluamilleen ihmisille, toivon etteivät blogini lukijat jakaisi osoitetta harkitsemattomasti.

Asioita tapahtuu nyt sellaisella rytinällä, etten tahdo itsekään pysyä perässä. Avioeroon liityvien asioiden hoitaminen alkaa lomamatkan jälkeen. Toivottavasti pystymme vaimoni kanssa hoitamaan asiat niin, ettei ystävyytemme horju. Muutosvauhdissa ovat myös kaverit ja sukulaiset kovilla. Heille on vain yksikertaisesti annettava aikaa sulatella kaikkea tapahtuvaa ja tapahtunutta. Toivottavasti tapaan lomani aikana mahdollisimman monia ystäviäni.

Suhteeni amerikkalaiseen ystävääni on syventynyt. Hänestä on tullut minulle hyvin tärkeä ihminen. Odotammekin innolla yhteistä Italian matkaamme. Ja onhan meillä jo mukavia suunnitelmia tulevaisuudenkin varalle.

Elän nyt suurelta osin sitä elämää, josta haaveilin montakymmentä vuotta.

Liikaa asioita kerralla

Uuden elämän aloittaminen, ulkonäköpaineet, avioero, talon myyntirempan teko ja myynti, uusi ihmissuhde ja hänen sukulaisensa sekä ystävänsä, Italian matka, omat sukulaiset ja tuttavat, Facebook-ystävät, hyväksymiset ja hyväksymättömyydet, työkaverit, työn aloittaminen loman jälkeen, uuden asunnon hankkiminen, luopuminen, uuden alku.

Pystynkö handlaamaan kaikki kunnialla?

Soitin Tampereelle ja kysyin saanko vielä apua paikalliselta psykologilta. Sain neuvon olla yhteydessä suoraan minua hoitaneeseen psykologiin. Sain ajan huomiseksi. On hyvä päästä puhumaan asioista sellaisen henkilön kanssa, joka ei ole vaimo, tyttöystävä, sisko, poika, isä, äiti, sukulainen, työkaveri tai muu hyvä ystävä. Sellaisen, jolla ei ole mitään yhteyttä omaan elämääni.

Thank you Anne for helping me and giving me good advice, you're just wonderful!

Selvyyden vuoksi

Blogikirjoitukseni käsittelevät vain ja ainoastaan transsukupuolisuuttani ja prosessiani matkalla yhteiskuntakelpoiseksi naiseksi. Sisältö keskittyy pääasiassa tutkimuksiin, hoitoihin sekä ulkoisiin seikkoihin, ulkonäköön, vaatetukseen, asusteisiin ja ehostukseen. Blogini saattaa antaa minusta aika kummallisen ja pinnallisen kuvan. Olen todella pahoillani jos olen antanut ymmärtää, että blogiani lukemalla saat kokonaiskuvan siitä, mitä minulle kuuluu. Sen saa selville vain kehdenkeskisissä keskusteluissa ja kirjeenvaihdossa. Tämä blogini ei korvaa inhimillistä kanssakäymistä läheisten ja kavereiden kanssa. Tiedän, että tämän prosessin keskellä olisin voinut olla rohkeammin yhteydessä ystäviini ja jutella heidän kanssaan Julian kuulumisista. Onneksi tapaan heitä mahdollisimman paljon kesän aikana.

Rakkaudella Julia

Ulkoiset muutokset 12 kk

Juhannuspäivä satamassa.

Ulkoiset muutokset noin vuosi hormonihoidon aloittamisesta (suluissa tilanne yhdeksän, kuuden ja kolmen kuukauden jälkeen).

1) Rinnat alkavat kasvaa

- Kokoa on jo sen verran, että minun on käytettävä liivejä. Liivitön yli viisikymppinen nainen on harvinainen ja ei toivottu näky. (Kyllä, ne ovat rinnat ja ne huomaa myös vaatteet päällä.) (Kasvu on hidasta, ilman vaatteita muutos on havaittavissa.) (Hyvin pientä muutosta on havaittavissa, asiasta tietämätön ei huomaa.)

2) Lihasmassa ja -voima vähenevät

- Joo, voimaa ei ole niinkuin aiemmin. Lihasmassa on vähentynyt tasapuolisesti kaikkialta kehosta. (Kyllä, pienet muutokset ovat havaittavissa. Voima vähentynyt. Havaitsin sen konkreettisesti täyttä matkalaukkua (n. 23 kg) siirrellessä.) (Osa laihtumisesta on varmasti myös lihasmassan vähenemistä. Muutokset ovat merkityksettömiä. Näkyy lähinnä suurta voimaa tarvitsevissa tilanteissa.) (Vähäisiä, huomaamattomia muutoksia.)

3) Kehon rasvakudos lisääntyy, kehon rasva kerääntyy lantiolle ja reisiin aiempaa enemmän

- Vaikka paino ei ole noussut, rasvaa on tullut lisää. Kehon muoto on naisellisempi kuin aiemmin. (Kyllä, kehon perusmuoto on muuttunut. Takit tuntuvat isoilta, housut ovat sopivan tiukat.) (Rasvakudos on aiempaan verrattuna erilaista, "hötömpää". Tarkkasilmäinen saattaa huomata eron kehon perusmuodossa. Rasvaa on kadonnut rintakehän alueelta, ylävatsasta ja vyötäröltä. Paino on pudonnut lähes 10 kg.) (Muutoksia havaittavissa, tosin olen hieman laihtunut lisääntyneen liikunnan ja ruokailutottumusten ansiosta. Jos ei tiedä, ei huomaa eroa.)

4) Erektiot vähenevät ja jäävät vähitellen pois, kivesten koko pienenee

- Määrä on edelleen vähentynyt ja koko pienentynyt. Tavarat saa hyvin piiloon. (Kyllä, erektioita on enää kovin harvoin. Kivesten koko on hiukan pienentynyt.) (Muutosta on havaittavissa lähinnä erektioiden määrässä.) (Aika harva pääsee tätä muutosta todistamaan.)

5) Iho pehmenee

- Muutosta on tullut lisää kaikkialle. (Kyllä, pehmentyminen on jatkunut, varsinkin kasvoissa. Kosteuttavia voiteita käytän päivittäin.) (Iho tuntuu pehmeältä, mutta se on myös kuivempi. Käytän kosteuttavaa voidetta päivittäin.) (Merkittävä muutos tapahtunut jo nyt. Ihon rakenne ja paksuus on muuttunut.)

6) Hiukset saattavat tuuheutua

- Edelleenkin tuuhettumista havaittavissa. Sitä tarvitaan vielä paljon lisää. (Kyllä, muutos on havaittavissa, muttei ole vielä täysin naisellinen.) (No joo. Päälaelta tukka on edelleen varsin harva, ei kovinkaan naisellinen.) (Muutoksia on jonkin verran havaittavissa.)

7) Kehon karvoitus vähenee ja parta pehmenee

- Karvoitus on edelleen vähentynyt, pehmentynyt ja ohentunut. Nyppimistä on vielä päivittäin, epilointia on tehtävä vielä vähintään kerran viikosssa. (Kyllä, vaikka vaaleat partakarvat saattavat osin vielä olla aikamoisia kankia. Tummat karvat ovat laaseroinnin ansiosta vihdoinkin poistuneet lähes kokonaan. Kehon karvoitus on entisestään hieman vähentynyt ja pehmennyt.) (Tilanne oli jo varsin hyvä noin kuukausi sitten. Nyt ehkä mennyt hieman huonompaan suuntaan. Tummia karvoja ilmestyi jostain lisää myös partaan (!). Epilointia joutuu tekemään edelleenkin todella paljon. Kolmas laserointi on takana, toivottavasti tummat karvat saivat lopullisesti kyytiä!) (Muutoksia havaittavissa. Tarkkasilmäinen ja -muistinen huomaa eron. Mustien karvojen määrä on vähentynyt ja rakenne ohentunut. Parta on harventunut, kasvaa laikukkaasti, osa parrasta kadonnut.)

8) Psyykkisesti mielentilat muuttuvat vaihtelevimmiksi ja olo tunneherkemmäksi

- Ei muutosta, tilanne pysynyt samana. (Tunneherkkyys on korkealla tasolla, mielentilat eivät juurikaan vaihtele. Olen onnellinen.) (Tunneherkkyys on korkealla tasolla. Mielentiloissa ei muutoksia.) (Mielentilojen muutoksissa ei juurikaan muutoksia, ehkä jopa päinvastoin (kts kohta 10). Tunneherkkyys lisääntynyt jonkin verran. Minut hyvin tuntevat saattavat huomata.)

9) Seksuaalisen halukkuuden väheneminen

- Tilanne pysynyt ennallaan. (Kyllä, haluja olisi, mutta ne ovat tyystin toisenlaiset. Läheisyys on kova juttu.) (Läheisyyden kaipuu on kova. Halukkuus on muuttunut totaalisesti erilaiseksi. Miehisiä haluja ei enää ole.) (Todella dramaattisia muutoksia, jos katsotaan asiaa miehisestä näkökulmasta. Läheisyyden kaipuu ja koskettamisen halu on lisääntynyt. Tuskin näkyy muutoksena.)

10) Tasapainoinen ja rauhoittunut olo, kun sukupuoliristiriidan kokemus lievenee

- Olen pääosin päässyt eroon itsesyytöksistä! Asiat eivät voisi olla paremmin. (Kyllä, juurikin näin. Elän elämäni parasta aikaa.) (Tasapainoinen ja rauhallinen olo on vallitseva tuntemus.) (Todella merkittävä muutos. Olen onnellinen olotilastani, tunnen eläväni. Toivottavasti se näkyy ja kuuluu tekemisissäni.)

Mahdollisia ei toivottuja sivuvaikutuksia: Kova vatsa. Kynnet taas paremmassa kunnossa. D-vitamiinin puute? Kalkin puute? Rinnat aristavat aiempaa selvästi vähemmän. (Johtuneeko talvesta vai lääkityksestä, kynnet ovat nyt tosi hauraat ja halkeavat herkästi kärjestä. "Keskivartalon" kipu on lieventynyt. Rinnat aristavat edelleen.) (Kipua "keskivartalossa" tietyssä tilanteessa. Rintojen arkuus.)

Muita vaikutuksia:

Ei muutoksia, tilanne ennallaan. (Suklaa maistuu todella hyvälle. Salaatit, kalat ja äyriäiset maistuvat entistä enemmän. Alkoholi ei maistu, humalahakuinen juominen on jäänyt pois. Hymyilen aiempaa enemmän.)

Kulttuuriin sidoksissa olevat ulkoiset muutokset:

Aloitin loman alkaessa 20.6. 24/7 elämän naisena. (Käytän pääosin vain naisten vaatteita ja kenkiä sekä asusteita. Käytän myös ääntäni mahdollisimman paljon. Arkinen habitukseni aiheuttaa ihmisissä epävarmuutta sukupuolestani.) (Näkyy pukeutumisessani, hiuksissani, äänessäni ja käytöksessäni yhä enemmän ja enemmän, myös työpaikalla.)

(Olen antanut hiukseni kasvaa ja pitänyt karvoituksen näkymättömissä. Olen pikkuhiljaa hankkinut itselleni feminiinisiä tai ei maskuliinisia tavaroita ja asusteita. Korva- , ranne- ja kaulakoruja, silmälasit, käsineet, hattuja, kenkiä, laukun, huiveja, ihon- ja kynsienhoitotarvikkeita, kasvojen ja silmien ehostukseen tarkoitettuja tuotteita sekä joitain paitoja. Tuotteita valitessani pyrin tuomaan esiin persoonani. Näitä pieniä muutoksia tulee tapahtumaan yhä enemmän ja enemmän. Haluaisin päästä eroon miehille ja naisille tarkoitetuista tavaroista, pois sukupuolisidonnaisuudesta. Kenkä on kenkä, hattu on hattu jne. Haluaisin olla kaunis.)

STOP!

Blogini osoite on päässyt asiaankuulumattominen ihmisten haltuun. Ihmettelin kun sivulatauksia oli tullut yhden päivän aikana yli tuhat. Sitten sain kannustavan s-postin opiskelijaltamme, joka oli käynyt blogissani.
Ei tämän näin pitänyt mennä. Jouduin tekemään blogistani taas suljetun. Eikä se näin toimi.
Nyt pitääkin pohtia koko blogin ylläpitämisen järkevyyttä.

Onneksi ongelmaan on ratkaisu, vaihdoin blogini osoitteen. Osoitteen muutoksesta ilmoittaminen kaikille blogin seuraajille lienee mahdotonta, mutta tärkeimmät ihmiset ovat jo saaneet asiasta tiedon.

12. kerta toden sanoo

Ääniterapia on sitten ohi. Tai ei se nyt ihan kokonaan loppunut, sovittiin näet seuraava käynti puolen vuoden päähän joulukuulle. Aivan kuten ammattilaisgolfarit ja oopperalaulajat tarvitsevat valmentajaa, myös minä tarvitsen ohjausta ääneni käytössä tulevaisuudessa. Korjaillaan ja täsmennetään tarvittaessa, tai sitten todetaan asioiden olevan reilassa.

Eilen alkoi loma, eilen alkoi myös uusi elämäni Juliana. Koska minun tarvitsee mennä töihin vasta elokuussa, voin olla nyt juuri se mitä olen, kokopäiväisesti Julia. Paitsi tietenkin lomareissuilla passintarkastuksessa ulkomailla, silloin joudun olemaan miehekkäänä. Olen ajatellut jatkaa samalla linjalla myös loman jälkeen, joten työpaikalla on tiedossa infotilaisuus tilanteestani.

Hyvät naiset ja herrat, tästä se lähtee!

Kiukuttaa

Karvojen poistoon menee aivan liian paljon aikaa. Näin se on. Joudun päivittäin ajelemaan ja nyppimään vaaleita partajouhia, joita on paljon. Olen pari kertaa kokeillut poistaa niitä epilaattorilla. Jooo-o, kyllähän se poskista ja leuasta onnistuu kohtuu hyvin, mutta kaula onkin sitten ihan oma juttunsa. Vedet silmissä on ihmisen työnsa tehtävä.
Seurantakäynnin yhteydessä Tampereella puhuimme jäljellä olevan parran poistosta. Olen käynyt lähetteen mukaiset viisi laserepilointikertaa Töölössä. Kun seuraavan kerran menen käymään Töölössä vuoden 2013 puolella, käyn näyttämässä laserhoitajalle tummien karvojen tilanteen. Hän on luvannut tehdä hoitoja vielä tarpeen mukaan. Laserepilointi vaikuttaa vain tummiin karvoihin, joita tuntuu taas ilmestyvän jostain. Ämph! Lääkärini ehdotti käyntiä ihotautilääkärin vastaanotolla, joka tutkisi mahdolliset lisähoitotarpeet. Esille nousi valoimpulssihoito, jota voisi kokeilla. Valoimpulssihoito tehoaa myös vaaleisiin karvoihin. Joten, vuorossa on lähete PHKS:aan ihotautipoliklinikalle. Valoimpulssihoitoon on mahdollista saada maksusitoumus, toisin kuin neulaepilaatioon.
Kehon karvojen epilointi on edelleen säännöllistä. Niitäkin riittää, vaikka ne ovat vähentyneet ja ohentuneet vuoden aikana. Rantakausi alkaa olla käsillä, se tietää karvojen normaalia tarkempaa poistamista.

Mutka matkassa

Mahdollinen ennakkotapaus

Jos pääsen toiveitteni mukaisesti vaihtamaan nimeni ja henkilötunnukseni jo ensi syksynä, se saattaisi tapahtua ennen avioeropäätöksen voimaan tuloa. Harkinta-aika päättyy 1.12., joten avioeropäätöksen jatkokäsittelyn hakemuksen voi tehdä aikaisintaan 2.12.2012. Voiko avioliittomme purkautua samalla kun  henkilötunnukseni vaihtuu? Ainakin se muuttuu automaattisesti rekisteröidyksi parisuhteeksi, vai muuttuuko, kun olemme kuitenkin hakeneet eroa? Tampereen seurantakäynnin yhteydessä keskustelimme tästä. Lääkärini mielestä vastaavaa tilannetta ei aiemmin ole ollut. Olisin siis ennakkotapaus.
Luulenpa, että jos asiat alkavat mutkistua kohtuuttomasti, odotan avioeropäätöstä ennen henkilötunnuksen muuttamista.

Jippii!

Hymyilin koko matkan
Tampereelta kotiin.

Seurantakäynti Tampereella toi hyvän mielen. Asiat etenevät nyt rivakammin kuin osasin toivoa. Tutkimuksista vastaava erikoislääkäri teki lähetteen tutkimuksiin Töölöön ja lausunnon maistraatille sukupuolen vahvistamista varten sekä lausunnon sukuelinkirurgisia hoitoja varten. Töölön tutkimuksissa varmistetaan, että Tampereen tekemä diagnoosi on validi. Kun Töölö on vahvistanut diagnoosin, pääsen sukuelinkirurgisiin hoitoihin. Jotta pystyisin vahvistamaan juridisen pukupuoleni maistraatissa, tarvitsen siihen molemmat, Töölön ja Tampereen lausunnot.

Jos onni on suosiollinen, saan Töölön lausnnot syksyn aikana, joka tarkoittaa sitä, etten vaihdakaan nimeäni kesällä vaan vahvistan sukupuoleni ja vaihdan nimeni yhtäaikaa lausunnon saannin jälkeen. Alkuperäisissä suunnitelmissa olin varautunut kivesten poistoon kesällä 2013 ja kirurgisiin toimenpiteisiin aikaisintaan kesällä 2014. Nyt näyttäisi siltä, että kaikki tapahtuisi jo kesällä 2013! Voitte vaan kuvitella kuinka onnellinen olin tästä tiedosta.

Olen onnellinen!

Tähän astisten tutkimusten ja hoitojen indikaattorit näyttävät plussaa, olen hyötynyt sukupuolen korjaushoidoista. Prosessi on kohdaltani edennyt todella hyvin. Elämäni on muuttunut, elän onnellisinta aikaa juuri nyt. Seurantakäynnin keskusteluun osallistuneet totesivat onnellisuuteni näkyvän persoonassani. Minun on vaikea kuvitella kuinka asiani saattaisivat olla paremmin. Olen todella onnellinen ja iloinen.

Kaikki eivät tästä tykkää

Kun kerroin siskolleni transsukupuolisuudestani, hän ei voinut kuvitella minua kukkamekossa. Rauhoittelin häntä silloin, ettei kukkamekko ole mun juttu. Vaikka en ole kukkamekkoihmisiä (hei, sehän on täysin kiinni siitä millainen kukkamekko!), ajattelin ostaa kesäksi itselleni elämäni ensimmäisen mekon ja hameen.

Muistan kun Imatran kirkkoherraa Marja-Sisko Aaltoa varoitettiin tulemasta seurakunnan eteen sukkahousuissa. Tiedän, että monille on kova paikka nähdä minut mekossa tai hame päällä. Mutta, tässä minä kuitenkin olen. Kesän lämpimillä keleillä saatat törmätä minuun tällaisena.

Pahoittelen kuvien heikkoa laatua. Kokovartalokuvien ottaminen kännykkäkameralla peilin kautta huonossa keinovalossa on haasteellista. No, sisältö välittyy...

Toukokuun kuulumiset

Kevätkekkereissä

No huh huh, mikä kuukausi! Kunnon kevät antoi odottaa itseään, lämpimät päivät tulivat vasta kuun lopussa. Siitepölyn runsas määrä on pitänyt kurkun karheana ja silmät turvoksissa, ääni ei ole ollenkaan heleä. Julian ääntä on vaikea pitää yllä.

Toukokuu on kiireisin kuukausi työpaikalla. Valmistuvien opiskelijoiden opinnäytetöiden ohjaaminen ja arviointi, tulevan vuoden lukujärjestyksien tekeminen ja opettajien valinta sekä rekrytointi, koulutukseen hakeutuvien opiskelijoiden pääsykoetöiden arviointi ja haastattelut täyttivät työpaivät.

Kuukauden raskain aihe oli tietysti avioeropäätöksen tekeminen. Täytimme hakemuksen yhdessä vaimoni kanssa, ja vein sen käräjäoikeuteen. Vedimme sen kuitenkin pois, koska jouduimme tekemään avioehdon. Avioehdon teko onkin sitten jo ihan oma ruljanssinsa. Asianajajan tekemä paperi allekirjoitettiin todistajien läsnäollessa ennen kuin se toimitettiin maistraattiin hyväksyttäväksi. Saamme hyväksymisestä tiedon, jonka jälkeen voimme hakea avioeroa. Vaikka eroprosessi on aina ikävä, olemme pystyneet viemään asioita eteenpäin yhteisymmärryksessä. Olemme keskustelleet vaikeistakin asioista, jopa sellaisista, joista emme aiemmin ole pystyneet puhumaan.

Kevyin mahdollinen meikki

Työpaikalla tilanteestani tietää jo kahdeksan ihmistä. Puketumiseni perusteella olen saanut yhä enemmän katseita niin kollegoilta kuin opiskelijoiltakin. Kevätpirskeisiin laitoin hyvin kevyen meikin, huomasin kuinka kasvojani mittailtiin. Näytin heidän silmissään varmasti jotenkin erilaiselta. Vaan eipä se minua haittaa, olen valmis tulemaan julkisesti esiin. Ystävät ja kollegat ovat suhtautuneet tilanteeseeni todella hienosti, olen saanut heiltä tukea ja ymmärrystä. Mutta, kuinka moni heistä haluaa nähdä minut naisena? Kysyttäessä sitä tuskin kukaan kieltäisi. Minun pitää vain olla rehellisesti oma itseni.

Olen ollut tiiviisti yhteydessä Nykin ystävääni. Olemme jakaneet yhdessä viimeaikaiset ilot ja surut. Menen hänen kanssaan heinäkuussa kahdeksi viikoksi Italiaan. Hän hyväksyy ja haluaa kohdata minut juuri sellaisena kuin olen. Naisena, Juliana.

Ja vielä yksi

Kerroin taas yhdelle kollegalle. Hän on yksi niistä läheisimmistä, joille aioin kertoa tilanteestani jo talvella (Roosa nauha -päivä). Kun meillä on ollut henkilöstölle suunnattuja työmatkoja, hän on aina jakanut kanssani hotellihuoneen. Olemme aiemminkin keskustelleet elämiseen liittyvistä asioista. Kevätkiireistä johtuen emme ole nähneet pitkään aikaan, siksi halusin kertoa hänelle kuulumisia. Toki hän oli yllättynyt. Annoin hänelle blogini osoitteen, halutessaan hän saisi asiaan lisävalaistusta. Sovimme, että juttelemme tarkemmin sitten kun tulee sopiva hetki.

Tässä alkaa olla sellaisia padon murtumisen merkkejä. Haluaisin jo kertoa kaikille. Tänään olin töissä aika feminiinisesti pukeutuneena korkeakorkoisissa puusandaaleissa (oheinen kuva). Mitä sitten, ei sillä ole enää väliä kuka mitäkin ajattelee.

Oikeastaan puuttuu enää vain meikki, liivit ja äänen käyttö kaikissa tilanteissa erottamaan minut lopullisesta Julian hahmostani. Fyysisesti tulen vielä muuttumaan jonkin verran ja, joo tiedän, tukalle pitäis tehdä jotain.

PAM!

Kerroin tänään kolmelle kollegalle tilanteestani, yhdellä iskulla. Nyt asiasta tietää yhteensä seitsemän työkaveria. Kerroin prosessistani ja eropäätöksestämme. Kerroin heille suunnitelmistani muuttaa nimeni kesän aikana ja aikeestani tuoda prosessini julkiseksi työyhteisössämme kesän jälkeen. Koska olimme työntohinassa, emme keskustelleet asiasta kovinkaan pitkään. Heidän reaktionsa olivat hyvin neutraalit. Toki eropäätöksen kuuleminen ei ilahduttanut, kaksi kollegoista näet tuntee vaimoni.

Niin, ja kerroinhan minä tänään tilanteestani myös eräälle kansainväliselle vaihto-opiskelijallemme, joka on sateenkaari-ihmisiä.

Ettei kaikki olisi niin yksinkertaista

Vaimoni oli yhteydessä asianajajaansa. Hän halusi varmistaa, ettei eron tiimoilta tule mitään epämiellyttäviä yllätyksiä. Avioeromme ei olekaan niin yksinkertainen juttu kuin voisi luulla, paperit vetämään ja sillä selvä, ei. Joudumme vetämään pois erohakemuksemme käräjäoikeudesta ja tekemään sen uudestaan avioehdon solmimisen jälkeen. Miksi avioehto? Ehto takaa vaimolleni hänelle kuuluvat oikeudet, riippumatta siitä, mitä tapahtuu ennen eron vahvistamista. Ehto ei heikennä oikeuksiani. Se mitä laki sanoo, ei välttämättä ole yhdenmukainen reaaliteettien kanssa. Inhimilliset tekijät eivät aina näy lain kirjaimissa. Avioehdon allekirjoittamiselle pitää olla kaksi todistajaa, todistajat eivät saa olla sukulaisiamme. Todistamisen jälkeen ehto toimitetaan maistraattiin, vasta sitten voidaan hakea eroa. Ero ei ole koskaan helppo juttu, tällainen papereiden kanssa veivaaminen ei sitä helpota.

Eikä tässä kaikki.

Olin jo pitkään valmistautunut elämään tulevaisuuteni ilman toisen ihmisen läheisyyttä ja eromme jälkeen yksin. Mutta nyt näyttäisi siltä, että kaiken tämän myllerryksen keskellä tulevaisuuteni suunta muuttuu dramaattisesti. Ystäväni New Yorkista kutsui minut viettämään lomaa hänen kanssaan Italiaan. Hän haluaa tutustua Juliaan lähemmin.

Elämä on monimutkaista ja niin ihanan yllätyksellistä. Ei tätä oikein voi todeksi uskoa.

Kukat kukkivat, kesä tulee!

Ei tätä ole tarkoitus peitellä

Jätimme yhteisen avioerohakemuksen maanantaina 14.5. Päijät-Hämeen käräjäoikeuteen. Edessä on kuuden kuukauden harkinta-aika. Jätämme kakkosvaiheen hakemuksen marraskuussa ja sitten eromme on tuomittu/lainvoimainen.

Eropäätökseen jälkeen olemme keskustelleet tärkeistä eroon liittyvistä asioista hyvässä hengessä, vaikka välillä silmämme ovat olleet kyynelten kostuttamat. Pystyimme puhumaan sellaisista asioista, joita emme ole aiemmin kyenneet yhdessä käsittelemään. Olemme vuosien aikana rakentaneet yhteistä tulevaisuutta ja kotia, niistä luopuminen tuntuu nyt pahalta. Avioero ei ole koskaan helppo, siitä toipuminen vie vuosia. Vaikka mieli on apea, olemme molemmat helpottuneita, epävarmuutta ei enää ole.

Päätimme, että kerromme erostamme avoimesti ystävillemme ja sukulaisillemme, tätä ei ole tarkoitus peitellä. No, puhelumme äideille viime sunnuntaina ei sisältänyt viittauksia eroon. Heille voimme kertoa asian muulloinkin kuin äitienpäivänä.

Tällaisen vakavan asian yhteyteen laitetaan normaalisti vakavia kuvia. Ajattelin kuitenkin tällä hyväntuulisella kuvalla korostaa sitä, kuinka sateen jälkeen tulee aina pouta, ja toivon sydämestäni, että asiat kääntyvät meille kaikille parhain päin.

Ps Kerroin töissä tilanteestani taas uudelle henkilölle (4.!). Hänen reaktionsa olivat hyvin myönteiset. No, se ei ollut yllätys, sillä onhan hän oikein mainio tyyppi.

Raskas päätös

Transsukupuolisuuteni tuli yllätyksenä kaikille. Vaimolleni se oli varmasti sen lisäksi myös suuri pettymys. Vaimoni ei ole kiinnostunut naisista, sen vuoksi parisuhteemme joutui uuteen tilanteeseen. Vaikka olemme kantaneet yhdessä vastuuta kodistamme ja olemme eläneet tavallista arkea ystävinä, suhteestamme on puuttunut läheisyys ja intiimi yhdessäolo. En voi olettaa, että vaimoni toimisi vastoin omia tuntemuksiaan. Ja se taas tarkoittaa sitä, että yhteiset intiimit hetkemme ovat ohi. Minua kauhistuttaa ajatus, että eläisimme lopun elämämme vailla toisen ihmisen kosketusta, onhan elämämme vasta puolessa välissä. Olen aina kaivannut läheisyyttä ja kosketusta. Hormonihoidot eivät ole vaikuttaneet siihen millään tavalla. Kaipaan edelleen intiimejä hetkiä ja hellyyttä.

Minä en pysty elämään parisuhteessa, josta puuttuu intiimi yhdessäolo. Koska en voi jatkaa näin, haen meille avioeroa. Toivoisin kuitenkin ystävyytemme jatkuvan. Voimme asua yhdessä ja jakaa arjen kunnes saamme asiat järjestykseen.

Tulen vaihtamaan nimeni lähikuukausien aikana. Saan olla sen jälkeen julkisesti oma itseni. Juridinen naiseus toteutunee parin vuoden kuluessa.

Minun ei olisi pitänyt aloittaa seurustelua eikä mennä naimisiin vaimoni kanssa. Sen sijaan minun olisi pitänyt mennä transtutkimuksiin jo aikoja sitten. Tästä asiasta tunnen suurta syyllisyyttä niin vaimoani kuin ex-vaimoani kohtaan. Mikään päätös ei ole ollut minulle helppo tai yhdentekevä. Sisälläni on aina ollut suuri suru.

Tämä on uuden alku meille molemmille ja meidän molempien parhaaksi.

Tämä ei mene enää läpi

Kun se kesä vihdoin tulee, ympärillä olevien ihmisten on kohdattava minut oheisen kuvan kaltaisena. Tämä ei taida enää mennä läpi. Testasin asiaa tänään kolleegalla töissä sekä Nykin ystävälläni. Molemmat olivat sitä mieltä ettei asiasta voi enää erehtyä.

Kesähelteillä en aio pitää takkia päällä. Päinvastoin, helteillä pidetään hihatonta paitaa. Niin minäkin. Edessä onkin täysin uusia vaatehankintoja. Nykin ystäväni totesi: "Kun tulet käymään, sinulla pitää olla liivit. Ilman liivejä mä en lähde sun kanssa ihmisten ilmoille."

Oi ihana toukokuu!

Aurinko alkaa lämmittää. Viimeisetkin lumet ovat sulaneet pois. Talvitakit ja paksut neuleet joutavat pian säilytykseen. Tummien vaatteiden alta paljastuu kirkkaita värejä, sinistä, vihreää, oranssia, punaista, keltaista ja violettia. Tämän kevään muoti hellii värien ystäviä.

Pihapiirin harakkapariskunta rakentaa pesää. Aurinkoisen aamun täyttää lintujen kutsuhuudot. Orastavalla nurmikolla pupujussit nauttivat silminnähden helpommasta ravinnonsaannista.

Lisääntynyt valon määrä vaikuttaa mielialaan kohottavasti. Kilpirauhanen kutittelee esiin levottomia ajatuksia. Toukokuussa voisi vaikka rakastua.

Huhtikuun kuulumiset

Huhtikuu toi vihdoinkin kevään ja valoisat päivät. Maaliskuisen New Yorkin matkan tapahtumat ovat olleet hyvin tiiviisti mielessäni. Sain olla matkan aikana oma itseni, ihmiset kohtasivat minut naisena, jopa silloinkin kun ei olisi ollut tarpeen. Matka antoi minulle uuden ystävän, joka hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, ilman kompromisseja.

Jippii, kesä tulee!

Matkojen tuoma itsevarmuus on siirtynyt päivittäiseen elämääni. En enää pelkää julkitulemista. Voin tulla ja mennä Juliana lähes minne vain, jopa töihin. Töissä minulla on ollut päälläni vain naisten vaatteita, kynteni ovat olleet lakatut, olen käyttänyt koruja ja korviksia koko ajan, olen pitänyt uusia kenkiäni ja olen kerran ollut töissä hyvin kevyesti meikattuna. Kerroin tilanteestani kolmelle työkaverille. Sain todella hienon vastaanoton.

Ääni alkaa olla hyvässä kondiksessa, käytän sitä niin paljon kuin mahdollista. Alan käyttämään sitä myös töissä asiastani tietäville kollegoille. Karvojen kanssa on vielä taistelua. Partaa on vielä aivan liian paljon, varsinkin vaaleita. Tummiakin oli taas ilmaantunut jostain. Töölössä oli viimeinen eli viides laserointikerta. Pahoin pelkään, ettei se jäänyt viimeiseksi. Partakarvojen tilanne katsotaan seuraavan kerran aikaisintaan vasta puolen vuoden kuluttua. Ennen sitä on päästävä eroon vaaleista karvoista. Vaikka kehon karvoitus on ohentunut, epiloitavaa riittää...

Huhtikuun tapahtumien vuoksi haluan vaihtaa nimeni mahdollisimman pian kesäkuisen Tampereen kontrollikäynnin jälkeen.

Kesäparta (laserissa V)

Dodih. Nyt on sitten käytetty Tampereen lähetteen mukaiset viisi käyntikertaa Töölön sairaalan laserepilaatiossa. Tälle viimeiselle kerralle poistettavaa oli taas ilmaantunut "jonkin verran", lähinnä leuan ja nenän alle. Dna:ltako näitä karvoja tulee? Yksittäisiä tummia karvoja on joka puolella, joten sain lasertykitystä koko parrankasvualueelle toiseksi suurimmalla teholla. Kasvot olivat taas käsittelyn jälkeen kuin perunapelto. Tosin turvotus laskee aina kohtuu nopeasti. Palatessani Töölöstä ratikalla takaisin keskustaan, saivat kasvoni taas osakseen katseita. No ymmärrettävää se on, turvotus tekee aika sairaan näköiseksi.

Tämän kevään Laser-muotia

Oletettavasti näitä karvoja tulee vielä lisää. Jos niitä tulee, hoitaja kehotti ottamaan yhteyttä sitten kun tulen Töölöön tutkimuksiin (se toinen lausunto) tai muun tulevaisuudessa tapahtuvan käynnin yhteydessä. Mutta vasta keväällä 2013, koska silloin kaikki mahdolliset tummat karvat ovat aktivoituneet ja ne voidaan laseroida pois.

Mutta ennen sitä käyn neulaepilaatiossa poistattamassa kaikki vaaleat karvat, joita onkin sitten riittävästi. Se missä se tapahtuu, en osaa vielä sanoa.

XXX

Kolmas ruksi seinään! Tänään oli tiedonsaantivuorossa se toinen työhuoneemme jakava kollega. Kaikki meni odotusten mukaisesti, eli hienosti. Jeeeeee! Hänen reaktionsa oli: "Ihan oikeesti?" Ja siinä samassa huomasin olevani täysin hyväksytty.

Keskustelimme aika tovin aiheesta. Kollegallani ei ole aiempaa kokemusta kaltaisistani. Tuokio oli todella mukava ja lämminhenkinen, se päättyi halaukseen.

Toinen työhuoneemme kollega oli tänään kehityskeskusteluissa esimiehemme luona. He olivat keskusteluissa sivunneet tilannettani. Myöhemmin työhuoneeseemme hän totesi: "Koska todennäköisesti tulet kohtaamaan yhteisössämme ikäviäkin tilanteita, haluamme auttaa sinua ja antaa sinulle kaiken tarvitsemasi tuen."

Minulla on hienot työkaverit. Olen liikuttunut.

Uusi askel

Noniin (2). Tänään minulla oli kehityskeskustelut lähimmän esimieheni kanssa. Keskusteluissa keskityimme tulevien vuosien työnkuvaani, tavoitteisiin ja uusiin mahdollisiin haasteisiin. Olen jo aiemmin maininnut esimiehelleni olleeni tutkimuksissa, saaneeni diagnoosin ja olevani lääkityksessä loppuikäni. Diagnoosin sisällöstä en ole maininnut mitään. Olen myös maininnut, etten tee enää ylityötä. Haluan viettää vapaa-aikani kotona. Tänään otin nuo mainitsemani asiat uudelleen esille. Kerroin hänelle tilanteeni.

Esimieheni otti asian hyvin tyynesti. Omien sanojensa mukaan asia ei tullut hänelle yllätyksenä, vaikka kysymyksessä on "iso juttu". Hän tukee minua täysin. Kertominen oli minulle varsin helppoa. Tiesin etukäteen, että hän pystyy suhtautumaan asiaan hyvin. Hän on hyvin humaani ihminen.

Mietimme milloin ja kuinka kerromme asiasta muulle työyhteisölle. Kerromme sitten vasta kun olen vaihtanut nimeni. Mahdollisesti jo lomien jälkeen.

Pieni askel minulle, suuri askel... hmmm...ei tämä nyt tähän oikein sovi...

Anna äänesi Julian puolesta (ääniterapiassa XI)

XI ääniterapiakäynnillä keskityimme lapsuuden kuvien katsomisen ja niistä kertomisen sijaan äänen huoltoon. Valitsemani kuvat ovat käyneet PHKS:ssa turhaan jo kahdesti.

Koska prosessini tuntuu nyt etenevän nopeammin kuin oletimme, ja koska terapeuttini mielestä olen valmis käyttämään ääntäni kokopäiväisesti, käsittelimme tunnin aikana äänen muodostamiseen liittyviä ongelmatilanteita ja ratkaisuja niihin sekä äänenhuollollisia asioita.

Sovimme etten tarvitse enää ääneni matalia taajuuksia ollenkaan. Äänen rentous ja keveys astuvat keskeiseen rooliin. Siirrän harjoituksien kautta muodostuneen pakottoman ääneni jokapäiväiseen elämääni. Pyrin käyttämään ääntäni aina ja joka paikassa, missä se vaan on mahdollista. Apteekissa, postissa, kaupassa, ostoksilla, kavereiden kanssa jne. Minun on valmistauduttava hassuihin tilanteisiin. Maksu- ja etukorteissa on edelleenkin vanha nimeni, niinkuin henkilöllisyyden varmistavassa ajokortissanikin, jossa olen lisäksi aikas miehekkään näköinen verrattuna nykyiseen habitukseeni. Epäilyksiä henkiöllisyydestäni saattaa siis ilmetä.

Olen jutellut kullanmurullemme omalla äänelläni ja haluaisin keskustella sillä myös rakkaani kanssa. Mutta sepäs ei olekaan ihan helppoa. Koska ääneni on iso osa identiteettiäni, rakkaani on surullinen pois lipuvasta, hiljalleen häviävästä identiteetistäni. Tämä kävi ilmi pääsiäisenä käymissämme keskusteluissa, jonka jälkeen minulla on ollut suuria vaikeuksia puhua rakkaalleni omalla äänelläni.

Sain terapeutilta kopion artikkelista, jossa annetaan hyviä vinkkejä äänen huoltamiseksi ja vaalimiseksi. Riittävän kosteuden ylläpitäminen äänihuulissa ja kurkussa on yksi tärkeimmistä huomioitavista asioista, varsinkin talvella kun asuntoja lämmitetään paljon ja huoneilma on siitä johtuen erittäin kuivaa. Nyt mennään kesää kohti, kosteuden lisääntyessä ilman epäpuhtaudet ja siitepölyt luovat omat haasteensa limakalvojen toiminnalle.

Seuraava terapiakäynti sovittiin vasta kesäkuun 19. päiväksi. Silloin tiedämme Tampereen kontrollikäynnin kuulumiset ja mahdolliset jatkosuunnitelmat, niiden pohjalta katsomme ääniterapian tarpeen kesän jälkeiselle ajalle.

On aika saattaa Julia kuulluksi.

Kaikki mulle heti tänne nyt

Tunnen oloni kärsimättömäksi. En halua enää peitellä itseäni. Haluaisin vaihtaa nimeni heti. Haluaisin kertoa kaikille, olen Julia. Haluaisin heti leikkauksiin. Haluaisin olla minä ja vain minä nyt heti. Haluan kaikki mulle heti tänne nyt.

Miksi viivytellä? Miksi en voisi kertoa nyt? Miksi en voisi vaihtaa nimeäni nyt? Miksi en pääse leikkauksiin heti? Miksi en voisi olla juridisesti nainen nyt heti?

En ole ollut koskaan näin varma tulevaisuudestani. Minä olen valmis.

Johtuuko se auringonvalon määrän lisääntymisestä? Vai kilpirauhasen keväisestä aktivoitumisesta? Vai hormonihumalasta? Vai johtuuko se minusta?

Olen odottanut 53 vuotta. Odotan kesäkuun kontrollikäyntiä Tampereelle. Odotan lähetettä Töölöön. Odotan kutsua tutkimuksiin. Odotan tuloksia. Odotan sitä minkä jo tiedän. Odotan ja odotan ja odotan ja odotan korjausleikkaukseen liittyviä kutsuja ja lähetteitä. Odotan juridista oikeutusta. Odotan sitä mitä jo olen.

Julia tulee, oletko valmis?

Noniin

Tänään se sitten tapahtui. Kerroin tilanteestani työpaikallani. Vain yhdelle ihmiselle, samassa huoneessa työskentelevälle kollegalle. Hänestä on tullut minulle läheisin työkaveri, jaamme työmme ilot ja surut keskenämme.

Tilanne oli jotenkin vaan niin otollinen, en edes muista tarkalleen mitä edeltävät keskustelut olivat. Ehkä jotain vapaa-ajan ja työajan sekoittumiseen liittyvää. Kuitenkin niin, että asiani liittyi aika hyvin käymäämme keskusteluun. Hän on äärimmäisen mukava, humaani ja avarakatseinen ihminen, niinpä hänen reaktionsa oli aivan ihana. Halatessamme taisi olla molemmilla silmäkulmat kosteana.

Seuraavana kertomisvuorossa on kolmas työhuoneemme jakava kollega. Ja sitten...

On se vaan hienoa kun ympärillä on ihania ihmisiä.

Tulevaisuus

Pääsiäisenä oli aikaa ajatella nykyisyyden lisäksi myös tulevaisuutta. Kävin läpi tulevaisuutta käsittelevät kirjoitukseni täällä blogissa. Mitä kaikkea olen ajatellut kohtalostani prosessin aikana. Vieläkö olen samaa mieltä, vai olenko kenties vaihtanut ajatuksiani? Pääpiirteissään kaikki on ennallaan. Kas tässä visioni:

Nimenvaihdos saattaa tulla eteen nopeammin kuin olin ajatellut. Se helpottaisi päivittäistä asiointia. Olemukseni herättää jo nyt ristiriitaisia ajatuksia sukupuolestani, ilman että korostan naisellisuuttani esim. meikillä. Nimen vaihtaminen tarkoittaisi tilanteeni kertomisen työpaikalla. Ehkä jo kesäloman jälkeen? Silloin voisin keskittyä olemaan oma itseni. Ei tarvitsisi enää esittää miestä.

Kesäkuun kontrollikäynnillä päätetään kirurgisten operaatioiden aikataulu. Ensin lähete Töölöön. Töölö tekee oman arviointinsa tilanteestani. Jos he ovat tamperelaisten kanssa samaa mieltä, operaatiot nitkahtavat eteenpäin. Ensimmäisenä on vuorossa kivesten poisto, ehkä talvella–kesällä 2013. Poisto mahdollistaa testosteronin tuotantoa estävän ja maksaa rasittavan Androcur-lääkityksen lopettamisen. Lopullinen operaatio ehkä kesällä 2014. Näin tamperelaiset olettivat asioiden sujuvan viime käynnilläni joulukuussa.

Jos eduskunta ei muuta avioliittolakia, joudumme eroamaan operaation jälkeen. Olemme sitten rekisteröidyssä parisuhteessa. Koska rakkaaani ei ole lesbo, saattaa suhteemme joutua kovalle koetukselle sosiaaliturvatunnukseni vaihtumisen ja juridisesti naiseksi tunnustamisen jälkeen. Suhteemme joutuu joka tapauksessa koetukselle seksuaalisen kanssakäymisen puuttumisen vuoksi jo ennen operaatioita.

Minulla on vakituinen työ. Minun ei enää kannata vaihtaa työpaikkaa ennen eläkeikää, jos vain työpaikka on silloin olemassa. Se tarkoittaisi pysymistä tämän hetkisellä paikkakunnalla. Jos ja kun rakkaani saa toiveidensa mukaisesti työtä muualta, se saattaa tarkoittaa yhteistä asumista viikonloppuisin ja lomilla toisella paikkakunnalla. Viikot olisin yksin vuokrakämpässä aivan niinkuin olin 2005–2007. Olen nyt 53, eläkeikään on siis reilu 10 vuotta.

Jaksaisimmeko jakaa elämämme kaikkien näiden tilanteiden keskellä? Vai joudummeko elämään lopun elämämme erillään. Ja jos emme jaksa, missä vaiheessa tiemme eroavat? Jos eroamme, mihin muuttaisin eläkeiän alkaessa?

Olen toitottanut onnellisuuttani täällä blogissani. Mutta onnellisuus kohdistuu vain omaan itseeni. Se mitä ympärilläni tapahtuu tai tulee tapahtumaan voi olla hyvinkin surullista.

Ääniterapiassa X

"Do not forget to tell your voice therapist that your recording on your blog sounds like a sexy Scandanavian film star. He or she is coaching you well!" Näiden amerikkalaisen ystäväni s-postiin kirjoittamien sanojen siivittämänä menin kymmenennen kerran ääniterapiaan PHKS:aan.

Meidän piti jutella mukanani olleista lapsuuden ja nuoruuden kuvistani. Mutta toisin kävi. Terapiatunti vierähti nykyistä tilannetta analysoidessa ja mahdollisia ongelmakohtia ratkoessa. Ääneni tuntuu toimivan paremmin kuin itse uskon, sen ovat todistaneet lukuisat käytännön tilanteet niin kotimaassa kuin erityisesti ulkomailla. 

Miksi ääneni tuntuu luontevammalta englanninkieltä puhuessa? Yksi syy lienee opitussa intonaatiossa ja tavassa puhua, joka on ilmeisesti feminiinisempi kuin tapani puhua suomenkieltä. Toinen syy lienee jännittämisessä. Kun puhun Juliana tuntemattomille ihmisille, minulla ei ole ramppikuumetta. En jännitä ääntäni, koska vastaanottaja ei tiedä millainen ääni minulla on. Tutuille puhuessani jännitän omaa esitystäni, se vaikuttaa heti äänenmuodostukseen. Alan narista ja minulla on vaikeuksia pitää ääneni riiittävän korkealla ja soinnikkaana. Sitten kun huomaan näin tapahtuvan, se vaikuttaa välittömästi myös intonaatioon. Tämä sama reaktio on havaittavissa monella tottumattomalla esiintyjällä.

Mahdollisia ratkaisuja ääneni ongelmiin ovat jo tekemäni perusharjoitukset, oikeanlainen hengittäminen ja äänen paineen muodostus vatsalihaksilla, oman äänialan tarkkailu, toistot, toistot, toistot ja harjoittelu. Ja tietenkin harjoittelu. Mutta nämähän te jo tiesittekin...

Love & peace

Julia

Oooops! :D

Sain tänään s-postin hyvältä ystävältäni New Yorkista. Hän kertoi kirjeessään viikko sitten tapahtuneesta tilanteesta eräässä tapaamisessamme. Hänen mielestään minun olisi hyvä tietää siitä.

Menimme yhdessä ystäväni ja hänen miehensä kanssa tapaamiseen, missä oli läsnä heille tuttuja sekä tuntemattomia ihmisiä. Toinen tapaamistamme naisista, joka oli ystävilleni entuudestaan tuttu, luuli minua naiseksi. Ihan ok juttu, mutta ystävälläni oli neuvottelupuhelu kesken kun saavuimme paikalle. Hän kävi keskustelun tapaamistilan ulkopuolella ja tullessaan paikalle huomasi, että tämä nainen kutsui minua sanalla "she". Silloin ystäväni oli epävarma, olinko mahdollisesti esitellyt itseni Juliana vai virallisella nimelläni. Miten hän esittelisi minut muille jatkossa tapaamillemme ihmisille? Niinpä hän antoi minun esitellä itseni, jotta välttyisimme nöyryyttäviltä hetkiltä. Koska en ole virallisesti Julia, esittelin itseni sen mukaisesti.

Mutta, tämän ystäväni tunteman naisen kertoman mukaan, kun saavuimme tilaan ystäväni miehen kanssa, toinen tapaamistamme naisista (ystävilleni entuudestaan vieras) luuli meitä aviopariksi. Tilanne selvisi varsin sekavalla tavalla kun ystäväni saapui puhelun jälkeen tilaan, ja minä olin juuri puhunut tälle naiselle jotain vaimostani. Tämä vieras nainen oli ollut varsin ymmällä. Keskustelu asettui kuitenkin pikkuhiljaa uomiinsa ja minullekin tuli oikeanlainen rooli.

Ystäväni on sitä mieltä, että olen tuntemattomille ihmisille nainen, vaikka minulla ei ollut mitään erityisiä naisellisia asusteita tai meikkiä, enkä käyttänyt omaa ääntänikään. Tämä pisti kuitenkin ajattelemaan, miten voin jatkossa välttää tällaiset muille ihmisille tapahtuvat nolot tilanteet.

Nolo, hassu, riemastuttava ja nöyryyttävä tilanne, mutta niin elämälle maistuva!

Taitaa olla jo aika epäselvää, mikä minä olen.

Onko tämä tasa-arvoa?

CNN uutisoi transukupuolisesta Miss Universumi -kilpailijasta Jenna Talackovasta. Häneltä kertaalleen evättiin pääsy Kanadan Miss Universumi -kilpailluun, jossa hän oli 65 valitun joukossa. Mutta, organisaatio onkin pyörtänyt päätöksensä, vaikka kilpailusäännöissä on maininta, että kilpailijan täytyy olla "naturally born female", syntymästään nainen.

Tässä linkki juttuun:

http://www.cnn.com/2012/04/03/world/americas/miss-universe-transgender-contestant/index.html?hpt=hp_t3

Myös Hesari ja Nelosen uutiset tarttuivat aiheiseen (4.4.2012):
http://www.hs.fi/videot/Sukupuoltaan+korjannut+haluaa+missikisoihin/v1305559272885

Julian ulkoiset muutokset (9 kk)

Laitan päivityksen ulkoisista muutoksistani kolmen kuukauden välein. Tässä tämänhetkinen tilanne, noin yhdeksän kuukautta hormonihoidon aloittamisesta (suluissa tilanne kuuden ja kolmen kuukauden jälkeen).

1) Rinnat alkavat kasvaa

- Kyllä, ne ovat rinnat ja ne huomaa myös vaatteet päällä. (Kasvu on hidasta, ilman vaatteita muutos on havaittavissa.) (Hyvin pientä muutosta on havaittavissa, asiasta tietämätön ei huomaa.)

2) Lihasmassa ja -voima vähenevät

- Kyllä, pienet muutokset ovat havaittavissa. Voima vähentynyt. Havaitsin sen konkreettisesti täyttä matkalaukkua (n. 23 kg) siirrellessä. (Osa laihtumisesta on varmasti myös lihasmassan vähenemistä. Muutokset ovat merkityksettömiä. Näkyy lähinnä suurta voimaa tarvitsevissa tilanteissa.) (Vähäisiä, huomaamattomia muutoksia.)

3) Kehon rasvakudos lisääntyy, kehon rasva kerääntyy lantiolle ja reisiin aiempaa enemmän

- Kyllä, kehon perusmuoto on muuttunut. Takit tuntuvat isoilta, housut ovat sopivan tiukat. (Rasvakudos on aiempaan verrattuna erilaista, "hötömpää". Tarkkasilmäinen saattaa huomata eron kehon perusmuodossa. Rasvaa on kadonnut rintakehän alueelta, ylävatsasta ja vyötäröltä. Paino on pudonnut lähes 10 kg.) (Muutoksia havaittavissa, tosin olen hieman laihtunut lisääntyneen liikunnan ja ruokailutottumusten ansiosta. Jos ei tiedä, ei huomaa eroa.)

4) Erektiot vähenevät ja jäävät vähitellen pois, kivesten koko pienenee

- Kyllä, erektioita on enää kovin harvoin. Kivesten koko on hiukan pienentynyt. (Muutosta on havaittavissa lähinnä erektioiden määrässä.) (Aika harva pääsee tätä muutosta todistamaan.)

5) Iho pehmenee

- Kyllä, pehmentyminen on jatkunut, varsinkin kasvoissa. Kosteuttavia voiteita käytän päivittäin. (Iho tuntuu pehmeältä, mutta se on myös kuivempi. Käytän kosteuttavaa voidetta päivittäin.) (Merkittävä muutos tapahtunut jo nyt. Ihon rakenne ja paksuus on muuttunut.)

6) Hiukset saattavat tuuheutua

- Kyllä, muutos on havaittavissa, muttei ole vielä täysin naisellinen. (No joo. Päälaelta tukka on edelleen varsin harva, ei kovinkaan naisellinen.) (Muutoksia on jonkin verran havaittavissa.)

7) Kehon karvoitus vähenee ja parta pehmenee

- Kyllä, vaikka vaaleat partakarvat saattavat osin vielä olla aikamoisia kankia. Tummat karvat ovat laaseroinnin ansiosta vihdoinkin poistuneet lähes kokonaan. Kehon karvoitus on entisestään hieman vähentynyt ja pehmennyt. (Tilanne oli jo varsin hyvä noin kuukausi sitten. Nyt ehkä mennyt hieman huonompaan suuntaan. Tummia karvoja ilmestyi jostain lisää myös partaan (!). Epilointia joutuu tekemään edelleenkin todella paljon. Kolmas laserointi on takana, toivottavasti tummat karvat saivat lopullisesti kyytiä!) (Muutoksia havaittavissa. Tarkkasilmäinen ja -muistinen huomaa eron. Mustien karvojen määrä on vähentynyt ja rakenne ohentunut. Parta on harventunut, kasvaa laikukkaasti, osa parrasta kadonnut.)

8) Psyykkisesti mielentilat muuttuvat vaihtelevimmiksi ja olo tunneherkemmäksi

- Tunneherkkyys on korkealla tasolla, mielentilat eivät juurikaan vaihtele. Olen onnellinen. (Tunneherkkyys on korkealla tasolla. Mielentiloissa ei muutoksia.) (Mielentilojen muutoksissa ei juurikaan muutoksia, ehkä jopa päinvastoin (kts kohta 10). Tunneherkkyys lisääntynyt jonkin verran. Minut hyvin tuntevat saattavat huomata.)

9) Seksuaalisen halukkuuden väheneminen

- Kyllä, haluja olisi, mutta ne ovat tyystin toisenlaiset. Läheisyys on kova juttu. (Läheisyyden kaipuu on kova. Halukkuus on muuttunut totaalisesti erilaiseksi. Miehisiä haluja ei enää ole.) (Todella dramaattisia muutoksia, jos katsotaan asiaa miehisestä näkökulmasta. Läheisyyden kaipuu ja koskettamisen halu on lisääntynyt. Tuskin näkyy muutoksena.)

10) Tasapainoinen ja rauhoittunut olo, kun sukupuoliristiriidan kokemus lievenee

- Kyllä, juurikin näin. Elän elämäni parasta aikaa. (Tasapainoinen ja rauhallinen olo on vallitseva tuntemus.) (Todella merkittävä muutos. Olen onnellinen olotilastani, tunnen eläväni. Toivottavasti se näkyy ja kuuluu tekemisissäni.)

Mahdollisia ei toivottuja sivuvaikutuksia: Johtuneeko talvesta vai lääkityksestä, kynnet ovat nyt tosi hauraat ja halkeavat herkästi kärjestä. "Keskivartalon" kipu on lieventynyt. Rinnat aristavat edelleen. (Kipua "keskivartalossa" tietyssä tilanteessa. Rintojen arkuus.)

Muita vaikutuksia:

Suklaa maistuu todella hyvälle. Salaatit, kalat ja äyriäiset maistuvat entistä enemmän. Alkoholi ei maistu, humalahakuinen juominen on jäänyt pois. Hymyilen aiempaa enemmän.

Kulttuuriin sidoksissa olevat ulkoiset muutokset:
Käytän pääosin vain naisten vaatteita ja kenkiä sekä asusteita. Käytän myös ääntäni mahdollisimman paljon. Arkinen habitukseni aiheuttaa ihmisissä epävarmuutta sukupuolestani. (Näkyy pukeutumisessani, hiuksissani, äänessäni ja käytöksessäni yhä enemmän ja enemmän, myös työpaikalla.)

(Olen antanut hiukseni kasvaa ja pitänyt karvoituksen näkymättömissä. Olen pikkuhiljaa hankkinut itselleni feminiinisiä tai ei maskuliinisia tavaroita ja asusteita. Korva- , ranne- ja kaulakoruja, silmälasit, käsineet, hattuja, kenkiä, laukun, huiveja, ihon- ja kynsienhoitotarvikkeita, kasvojen ja silmien ehostukseen tarkoitettuja tuotteita sekä joitain paitoja. Tuotteita valitessani pyrin tuomaan esiin persoonani. Näitä pieniä muutoksia tulee tapahtumaan yhä enemmän ja enemmän. Haluaisin päästä eroon miehille ja naisille tarkoitetuista tavaroista, pois sukupuolisidonnaisuudesta. Kenkä on kenkä, hattu on hattu jne. Haluaisin olla kaunis.)

Julia in New York

Moni teistä lukijoista on varmaankin ihmetellyt mitä se tuntemani yksinäisyys oikeastaan on, olenhan kuitenkin noilla reissuilla ollut melkoisen pyörityksen kohteena, keskellä ihmisiä. Mitä siin oikein valitan? Niin, en tietenkään ole sananmukaisesti ollut yksin, mutta Juliana olen ollut yksinäinen.

Aamiainen
3. Avenuella yksin

Haluaisin jakaa elämäni muiden kanssa sellaisena kuin olen, mutta kaikilta osin se ei vielä onnistu. Matkalla on ollut mukana ihmisiä, tai olen matkalla ollut tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä. Silloin olen yksin. Kun liikun yksin ihmisten seassa, jotka eivät tunne minua eivätkä tiedä, silloin en ole yksin. Noh, kyllähän yksin syöminen on ikävää, tiesipä ympärillä olevat sitä tahi tätä. Lauantaipäivä New Yorkissa oli pyhitetty minulle, Julialle. Se oli hieno päivä. Sain olla oma itseni ja minut otettiin omana itsenäni joka paikassa, metrossa, kaupoissa, ravintolassa, liikkuessani kadulla, kohdatessani tietä kysyviä. Vain kevyt meikki ja sopiva yhdistelmä vaatteita sekä juuri ostamani kävelykengät, lisämausteena oma ääneni.

Yksin

New Yorkissa on valtava kirjo ihmisiä, siellä on vaikeaa olla erikoisen näköinen. Kukaan ei pitänyt minua erikoisena, en herättänyt huomiota missään tilanteessa. Perushabitukseni alkaa ilmeisesti olla aika feminiininen, koska asioidessani apteekissa ja käydessäni tapaamassa mahdollisia yhteistyökumppaneita minusta käytettiin sanaa "she" tai joissain paikoissa kanssani asioivat olivat epävarmoja sukupuolestani. Asiaan tietysti vaikuttaa myös ristimänimeni, joka on sattumoisin jenkeissä myös naisen nimi.

Tapasin matkani aikana myös New Yorkissa asuvia hyviä ystäviäni. Kerroin heille tilanteestani kahvitellessamme heidän kotonaan sunnuntai-illan maittavan päivällisen jälkeen. He ovat kertakaikkisen ihastuttavia ihmisiä. Juttelimme ja filosofoimme varsin pitkälle iltaan transsukupuolisuudesta ja elämästä. Sain heiltä ennen lähtöäni lahjaksi yllätävän ja koskettavan kirjan "Becoming" (Yishay Garbasz with Vivian Sobchack, MPB 2010). Voi, olisipa maailmassa enemmän ystävieni kaltaisia ihmisiä, avarakatseisia, rehellisiä ja rakastettavia. Heidän seurassaan sain olla oma itseni.

Tutustuin matkallani uuteen ihmiseen metrossa numero 6 palatessani perjantaipäivän ostos- ja kävelyreissultani takaisin hotelliini. Lyhyen juttutuokion aikana havaitsimme yllättävän paljon meille yhteisiä asioita. Ennen erkanemistamme omille teillemme, vaihdoimme yhteystietoja, ja sen seurauksena kävimme maanantai-iltapäivällä yhdessä kahvilla ennen työhön liittyvää tapaamistani Cooper Unionissa. Koska hän on aivan uusi henkilökohtainen eikä työhön liittyvä tuttavuus, sekaannusten välttämiseksi kerroin hänelle heti tilanteeni. Sukulaissielu, mainio tyyppi. Hänen seurassaan sain olla oma itseni.

Eikös se opiskelijaryhmä sitten epäillyt mitään. Ei alkuun, mutta ehkä nyt hieman.

Ja hei, onhan se aika hieno kaupunki...

Yksin itsensä
kuvaaminen on tylsää!