Poika vai tyttö?

Ylen TV2 esitti keskiviikkona 28.9. klo 22.05 Silminnäkijä-dokumenttiohjelmassa jakson Poika vai tyttö? Ohjelma on katsottavissa Yle Areenassa.

Tässä jakson esittelyteksti Ylen verkkosivuilta:

"Pieni osa lapsista syntyy väärään sukupuoleen. Mitä silloin pitäisi tehdä?

Silminnäkijä kertoo 28.9. pysäyttäviä esimerkkejä perheistä, joilla on transsukupuolinen lapsi. Väärässä kehossa kasvava lapsi kokee pahimmillaan suurta itseinhoa.
Asia koskee pientä vähemmistöä, mutta se paljastaa samalla enemmistön asenteet erilaisuutta kohtaan. Esimerkiksi jätkämäisiä tyttöjä ei oudoksuta ollenkaan niin paljon kuin mekkoon pukeutuvia poikia.
Suomessa alaikäisten sukupuolenkorjaushoidot jakavat asiantuntijoiden mielipiteitä. Milloin hoidot pitäisi aloittaa? Kuka päätöksen tekee? Onko käsitys sukupuolesta liian kaavamainen ylipäätään?"

Jaksossa esiteltiin neljä amerikkalaista transukupuolista lasta, kaksi 8-vuotiasta poikaa, 14- ja 16-vuotiaat tytöt, jotka ovat mielestään syntyneet väärään sukupuoleen (käytän selvyyden vuoksi tekstissä transtytöstä sanaa poika ja transpojasta tyttö). Ohjelma jätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia, se oli koskettava ja aiheuttaa varmasti keskustelua.

Molemmat 8-vuotiaat olivat kokeneet olevansa tyttöjä koko ikänsä. Heidän hellyttävät kommentit omasta sukupuolesta, puhumattakaan heidän innosta pukeutua ja laittautua korostetun tyttömäisesti, eivät ennakkoluuloisia varmastikaan vakuuta. Ohjelmassa tivattiin toiselta pojista moneen kertaa, onko hän varmasti tyttö. Vastaukseksi ei riittänyt "olen" tai "100 prosenttisesti", tivaaminen loppui vasta "102 prosenttisesti" -vastauksen jälkeen. Poikien jäsentelemättömät ajatukset omasta tyttöydestä/naisellisuudesta johtuvat varmasti heidän iästään. Poikien vanhemmat, varsinkin äidit, suhtautuivat tilanteeseen ymmärtäväisesti ja tukien, vaikka välillä tunteet nousivatkin pintaan. Isät surivat poikiensa menettämistä, asian hyväksyminen on selvästi ollut tuskallista. Molemmat pojat valmistautuivat lääkärin opastuksella murrosikään ja hormonihoitoihin. Toiselle pojista lääkäri selitti tulevaisuutta ja oman lapsen saamisen mahdottomuutta.

Tyttöjen kommenteissa näkyi selvästi heidän ikänsä. Hyvin jäsenneltyjä ja analyyttisiä vastauksia sukupuolisuuden kysymyksiin. 16-vuotiaan tytön vanhemmat olivat eronneet, joten miehen malli tuli transmieheltä, johon tyttö oli tutustunut tukiryhmässä. Tämä tyttö oli aloittanut hormonihoidot 14 vuoden iässä. Ulkoiset miehiset muutokset olivat selkeästi nähtävissä. Hän seurusteli tytön kanssa. Kumppani on tietoinen tilanteesta ja hyväksyy sen täysin. Nuorempi tytöistä on saanut murrosiän alkamisen siirtävää hoitoa. Dokumentissa oli selkeästi nähtävissä, että tytöt muuttuessaan pojiksi hyväksytään helpommin kuin pojat muuttuessaan tytöksi. Tosin 14-vuotiaan perhe oli joutunut muuttamaan muualle kiusaamisen vuoksi.

Tunsin myötätuntoa kaikkia neljää lasta kohtaan, toivon heille ongelmatonta tulevaisuutta. Siihen heillä on kaikki edellytykset. Tunsin myös surua. Olisinpa syntynyt tytöksi. Olisipa ajat 40 vuotta sitten olleet niinkuin nyt. On toisarvoista miten nuo lapset pukeutuvat tai mitä he harrastavat tai tekevät. Pääasia on, että he ovat onnellisia omassa kehossaan ja tulevat sellaisinaan hyväksytyiksi ihmisinä.

Ohjelma oli asian laajuuten nähden liian lyhyt (30 min). Nyt käsittely keskittyi hyvin paljon kultuuriin sidottuihin asioihin, ulkonäköön, harrastuksiin ja pukeutumiseen. Vanhempien tunteiden käsittely jäi myös hyvin pintapuoliseksi. Ehkä jo prosessin läpikäyneiden kommentit olisivat antaneet dokumentille syvyyttä. Olisi myös ollut hyvä saada mukaan suomalaisia asiantuntijoita kommentoimaan ja analysoimaan, antamaan asiaan suomalainen näkökulma.

Miten sinä koet tämän asian? Mitä teet/pitäisi tehdä, jos lapsesi osoittautuu transsukupuoliseksi? Milloin hoidot pitäisi aloittaa? Kuka tekee päätöksen hoitoprosessiin hakeutumiseksi? Onko käsityksemme sukupuolesta liian kaavamainen?