Juttelin tänään puhelimessa yhteensä yli puolitoista tuntia äitini ja isosiskoni kanssa.
Jo pelkästään se, että äitini soittaa ja haluaa tietää mitä minulle, Julialle, kuuluu, saa sydänalani lämpiämään. Muistan kuinka vielä viime kesänä pelkäsin äitini reaktiota, jos ja kun uskallan kertoa hänelle transsukupuolisuudestani. Pelkoni oli kertakaikkisen turha. Äitini on suhtaunut tilanteeseeni loistavasti! Hän on rauhallinen ja aidosti kiinnostunut tilanteestani. Sen sijaan, että hän kyselisi niitä näitä ympäripyöreästi, hän kysyy asiat suoraan ja kiertelemättä, mutta minua kunnioittavasti. Tottakai hän on huolissaan minusta, niinkuin kaikki vanhemmat lapsistaan, mutta hänen ennakkoluuloton asenteensa on ihailtava! Tuntuu kuin olisimme lähentyneet äitini kanssa tämän prosessin aikana. Olemme ehkä läheisempiä kuin koskaan. Rakastan sinua äiti!
Juttelimme tänään isosiskoni kanssa ensimmäisen kerran blogini sisällöstä. Suurin osa sisällöstä on hänelle varsin tuttua aiemmista keskusteluistamme. Mutta, kasvokuvani Tietoja Juliasta -sivulla oli hänelle yllätys. Jos kuva olisi esitetty hänelle eri yhteydessä, hän ei olisi tunnistanut minua! Olin itsekin yllättynyt. Olen ollut siinä uskossa, että minut tunnistaa kuvasta helposti. Hmmm, onko kevyellä meikillä noin suuri vaikutus? Blogikirjoitusten perusteella isosiskoni pitää minua ehkä siskoksistamme turhamaisimpana, "höpsönä". Sitähän minä rakas sisko taidan olla, tunnustan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti