Eilen perjantaina oli Roosa nauha -päivä. Halusin tukea päivän teemaa ja laittaa päälleni jotain vaaleanpunaista. Löysin kaapistani vain yhden vaaleanpunaisen vaatteen, noin 15 vuotta vanhan kesäpaidan. Laitoin sen ja punaisen slipoverin päälleni töihin. Vaimoltani sain iskemättömän parin pinkkejä sukkia, koska ne ovat hänelle liian isot. Sitten sukat jalkaan ja menoksi.
Roosa nauha -päivästä tietämättömät mieskollegat vinoilivat ja koukistelivat pikkusormiaan nähdessään asuvalintani. Tervetuloa 2010-luvulle!
Työpäivän päätteeksi meillä oli työhuoneemme tupaantulijaiset. Sinne oli kutsuttu koko henkilökunta. Paikalle saapui vain parikymmentä ennalta-arvattavaa työkaveria, mukana myös kaikki läheisimmät. Mietiskelin illan aikana, milloin kertoisin näille ystäville tilanteestani. Kaikki ovat niin onnellisen tietämättömiä asiasta. Pohdin myös mahdollista reaktiota, millaisen kohun asian paljastaminen saisi aikaan. Vai saisiko sittenkään? Oli jotenkin ulkopuolinen olo.
Kävimme illan päätteeksi parin läheisen työkaverin kanssa hyvin mielenkiintoisen keskustelun naisen asemasta ja naiseudesta. En muista mistä keskustelu lähti, kenties Roosa nauha -päivästä. Olin pariin otteeseen jo lipsauttamassa oman tilanteeni. Mieleni tekisi kertoa asiasta ja päästä tilanteessa eteenpäin. Mutta toisaalta on ehkä järkevää odottaa vielä. Tai en oikein tiedä.
Mitä mieltä olet, pitäisikö minun kertoa asiasta työpaikalla nyt, vai kenties myöhemmmin?
mietin seuraavaa: oletko mitä olet? muuttuminen vie aikaa - oletko mielessäsi sen takana? Ulkoiset jutut --> vaatteet etc. ovat minun mielestä vähäistä naiseutta - ydin on mieli. Minäkin naisena olen tällainen "rikkoja" - nainen mutta en naisellinen.
VastaaPoistavoi ei, pitääkö ajatukset/pohdinnat mennä hyväksynnän läpi???? en kommentoi enää, jos näin on!
VastaaPoistaMella, yritän olla rehellisesti sitä mitä olen. Minulla ei ole mitään peiteltävää (tai on siinä mielessä, ettei esim. työpaikalla tästä vielä tiedetä). Tie tulee olemaan pitkä, olen täysin kaiken takana. Olen päivä päivältä yhä varmempi valitsemastani tiestä. Vaatetus ja ulkonäkö ovat kulttuuriin sidottuja signaaleja, joilla kerrotaan muille oma sukupuoli. Haluan päästä elämään normaalia elämää naisena, haluan sen myös näyttää muille.
VastaaPoistaOlen vielä noviisi blogin pitämisessä. Tutkittuani asetuksia, siellä on näköjään oletusarvona kommenttien hyväksyminen. Olen muuttanut asetuksen niin, ettei minun tarvitse hyväksyä kommentteja ennen niiden julkaisua. Pahoittelen syvästi, jos tämä on estänyt kommentointia.
Olen hetkittäin miettinyt työyhteisösi ihmisiä ja sitä, miten he reagoivat kun kerrot asiasta. Enkä kyllä osaa yhtään arvata kuka vain kohauttaa harteitaan ja kuka joutuu sokkiin. En olisi osannut ennustaa omaakaan suhtautumistani. :)
VastaaPoistaToivon kuitenkin, että työpaikalta löytyy mahdollisimman paljon ymmärtäväisiä ihmisiä!
Niin ja mä en osannut vastata tuohon sivupalkin kyselyyn. Tavallaanhan asia on virallinen vasta kun sotu muuttuu. Mutta ulkoisista muutoksista johtuen sen huomaa aikaisemminkin. Jos kertoisit heti, et joutuisi enää salailemaan. Äh, minä en osaa tässä valitettavasti auttaa. :\
VastaaPoistaLuulen, että työpaikallasi osa on tosi äijiä, jotka menevät totaaliseen shokkiin, mutta varmasti löytyy ymmärtäjiäkin, ainakin naisista.
VastaaPoistaÄlä anna sen lannistaa, kulje vain pää pystyssä kohti tavoitettasi ja onneasi!
Tarzan, miesten on helpompi hyväksyä muuttuminen mieheksi kuin naiseksi. Sen todisti taannoinen dokumentti "Poika vai tyttö". Tässä onkin mielenkiintoisen arvokeskustelun paikka. Onko mies arvokkaampi kuin nainen? Onko mieheys tavoiteltavampaa kuin naiseus?
VastaaPoista