Tänään on isänpäivä. Huomasin jo aamulla herätessäni olevani aika herkällä tuulella. Puhelu isälle herkisti tunnetilaa vielä lisää. Itkuhanat aukesivat pihalla syksyn viimeisiä lehtiä haravoidessa. Mielessäni pyöri lapsuuteni, eletty elämä, lapseni, läheiset, lemmikit, vanhemmat, parisuhteet, minulle tärkeät ihmiset ja asiat. Haravoimisesta ei meinannut tulla mitään, välttelin kontaktia vaimoni kanssa. Kun tulimme sisälle, en voinut enää peitellä pillittämistäni.
Olla oman isän lapsi, olla isä omalle lapselle ja sitten yhtenä päivänä et enää olekaan isäsi poika etkä poikasi isä. Isän suru pojan muuttuessa tytöksi, pojan hämmennys isän muuttuessa naiseksi. En halua tuottaa surua enkä pettymyksiä kenellekään. Olen poikani isä, vaikka miehuuteni häviää. Rakkauteni isään ei muutu vaikka minusta tuleekin hänelle vieras ihminen. Isän päivä.
Voimakkaat odotukseni unelmani täyttymisestä ongelmitta. Vaakakupissa pelko epäonnistumisesta rakkaassa parisuhteessa. Miehen ja naisen välisen kiihkon hiipuminen kahden naisen kiintymykseksi. Rakkaani mahdolliset ajatukset pettymyksestä ovat oikeutettuja.
Pelkään rakkaitten ihmisten kaikkoavan viereltäni. En halua elää unelmaani yksin.
Taas itkettää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti