Huhtikuun kuulumiset

Huhtikuu toi vihdoinkin kevään ja valoisat päivät. Maaliskuisen New Yorkin matkan tapahtumat ovat olleet hyvin tiiviisti mielessäni. Sain olla matkan aikana oma itseni, ihmiset kohtasivat minut naisena, jopa silloinkin kun ei olisi ollut tarpeen. Matka antoi minulle uuden ystävän, joka hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, ilman kompromisseja.

Jippii, kesä tulee!

Matkojen tuoma itsevarmuus on siirtynyt päivittäiseen elämääni. En enää pelkää julkitulemista. Voin tulla ja mennä Juliana lähes minne vain, jopa töihin. Töissä minulla on ollut päälläni vain naisten vaatteita, kynteni ovat olleet lakatut, olen käyttänyt koruja ja korviksia koko ajan, olen pitänyt uusia kenkiäni ja olen kerran ollut töissä hyvin kevyesti meikattuna. Kerroin tilanteestani kolmelle työkaverille. Sain todella hienon vastaanoton.

Ääni alkaa olla hyvässä kondiksessa, käytän sitä niin paljon kuin mahdollista. Alan käyttämään sitä myös töissä asiastani tietäville kollegoille. Karvojen kanssa on vielä taistelua. Partaa on vielä aivan liian paljon, varsinkin vaaleita. Tummiakin oli taas ilmaantunut jostain. Töölössä oli viimeinen eli viides laserointikerta. Pahoin pelkään, ettei se jäänyt viimeiseksi. Partakarvojen tilanne katsotaan seuraavan kerran aikaisintaan vasta puolen vuoden kuluttua. Ennen sitä on päästävä eroon vaaleista karvoista. Vaikka kehon karvoitus on ohentunut, epiloitavaa riittää...

Huhtikuun tapahtumien vuoksi haluan vaihtaa nimeni mahdollisimman pian kesäkuisen Tampereen kontrollikäynnin jälkeen.

Kesäparta (laserissa V)

Dodih. Nyt on sitten käytetty Tampereen lähetteen mukaiset viisi käyntikertaa Töölön sairaalan laserepilaatiossa. Tälle viimeiselle kerralle poistettavaa oli taas ilmaantunut "jonkin verran", lähinnä leuan ja nenän alle. Dna:ltako näitä karvoja tulee? Yksittäisiä tummia karvoja on joka puolella, joten sain lasertykitystä koko parrankasvualueelle toiseksi suurimmalla teholla. Kasvot olivat taas käsittelyn jälkeen kuin perunapelto. Tosin turvotus laskee aina kohtuu nopeasti. Palatessani Töölöstä ratikalla takaisin keskustaan, saivat kasvoni taas osakseen katseita. No ymmärrettävää se on, turvotus tekee aika sairaan näköiseksi.

Tämän kevään Laser-muotia

Oletettavasti näitä karvoja tulee vielä lisää. Jos niitä tulee, hoitaja kehotti ottamaan yhteyttä sitten kun tulen Töölöön tutkimuksiin (se toinen lausunto) tai muun tulevaisuudessa tapahtuvan käynnin yhteydessä. Mutta vasta keväällä 2013, koska silloin kaikki mahdolliset tummat karvat ovat aktivoituneet ja ne voidaan laseroida pois.

Mutta ennen sitä käyn neulaepilaatiossa poistattamassa kaikki vaaleat karvat, joita onkin sitten riittävästi. Se missä se tapahtuu, en osaa vielä sanoa.

XXX

Kolmas ruksi seinään! Tänään oli tiedonsaantivuorossa se toinen työhuoneemme jakava kollega. Kaikki meni odotusten mukaisesti, eli hienosti. Jeeeeee! Hänen reaktionsa oli: "Ihan oikeesti?" Ja siinä samassa huomasin olevani täysin hyväksytty.

Keskustelimme aika tovin aiheesta. Kollegallani ei ole aiempaa kokemusta kaltaisistani. Tuokio oli todella mukava ja lämminhenkinen, se päättyi halaukseen.

Toinen työhuoneemme kollega oli tänään kehityskeskusteluissa esimiehemme luona. He olivat keskusteluissa sivunneet tilannettani. Myöhemmin työhuoneeseemme hän totesi: "Koska todennäköisesti tulet kohtaamaan yhteisössämme ikäviäkin tilanteita, haluamme auttaa sinua ja antaa sinulle kaiken tarvitsemasi tuen."

Minulla on hienot työkaverit. Olen liikuttunut.

Uusi askel

Noniin (2). Tänään minulla oli kehityskeskustelut lähimmän esimieheni kanssa. Keskusteluissa keskityimme tulevien vuosien työnkuvaani, tavoitteisiin ja uusiin mahdollisiin haasteisiin. Olen jo aiemmin maininnut esimiehelleni olleeni tutkimuksissa, saaneeni diagnoosin ja olevani lääkityksessä loppuikäni. Diagnoosin sisällöstä en ole maininnut mitään. Olen myös maininnut, etten tee enää ylityötä. Haluan viettää vapaa-aikani kotona. Tänään otin nuo mainitsemani asiat uudelleen esille. Kerroin hänelle tilanteeni.

Esimieheni otti asian hyvin tyynesti. Omien sanojensa mukaan asia ei tullut hänelle yllätyksenä, vaikka kysymyksessä on "iso juttu". Hän tukee minua täysin. Kertominen oli minulle varsin helppoa. Tiesin etukäteen, että hän pystyy suhtautumaan asiaan hyvin. Hän on hyvin humaani ihminen.

Mietimme milloin ja kuinka kerromme asiasta muulle työyhteisölle. Kerromme sitten vasta kun olen vaihtanut nimeni. Mahdollisesti jo lomien jälkeen.

Pieni askel minulle, suuri askel... hmmm...ei tämä nyt tähän oikein sovi...

Anna äänesi Julian puolesta (ääniterapiassa XI)

XI ääniterapiakäynnillä keskityimme lapsuuden kuvien katsomisen ja niistä kertomisen sijaan äänen huoltoon. Valitsemani kuvat ovat käyneet PHKS:ssa turhaan jo kahdesti.

Koska prosessini tuntuu nyt etenevän nopeammin kuin oletimme, ja koska terapeuttini mielestä olen valmis käyttämään ääntäni kokopäiväisesti, käsittelimme tunnin aikana äänen muodostamiseen liittyviä ongelmatilanteita ja ratkaisuja niihin sekä äänenhuollollisia asioita.

Sovimme etten tarvitse enää ääneni matalia taajuuksia ollenkaan. Äänen rentous ja keveys astuvat keskeiseen rooliin. Siirrän harjoituksien kautta muodostuneen pakottoman ääneni jokapäiväiseen elämääni. Pyrin käyttämään ääntäni aina ja joka paikassa, missä se vaan on mahdollista. Apteekissa, postissa, kaupassa, ostoksilla, kavereiden kanssa jne. Minun on valmistauduttava hassuihin tilanteisiin. Maksu- ja etukorteissa on edelleenkin vanha nimeni, niinkuin henkilöllisyyden varmistavassa ajokortissanikin, jossa olen lisäksi aikas miehekkään näköinen verrattuna nykyiseen habitukseeni. Epäilyksiä henkiöllisyydestäni saattaa siis ilmetä.

Olen jutellut kullanmurullemme omalla äänelläni ja haluaisin keskustella sillä myös rakkaani kanssa. Mutta sepäs ei olekaan ihan helppoa. Koska ääneni on iso osa identiteettiäni, rakkaani on surullinen pois lipuvasta, hiljalleen häviävästä identiteetistäni. Tämä kävi ilmi pääsiäisenä käymissämme keskusteluissa, jonka jälkeen minulla on ollut suuria vaikeuksia puhua rakkaalleni omalla äänelläni.

Sain terapeutilta kopion artikkelista, jossa annetaan hyviä vinkkejä äänen huoltamiseksi ja vaalimiseksi. Riittävän kosteuden ylläpitäminen äänihuulissa ja kurkussa on yksi tärkeimmistä huomioitavista asioista, varsinkin talvella kun asuntoja lämmitetään paljon ja huoneilma on siitä johtuen erittäin kuivaa. Nyt mennään kesää kohti, kosteuden lisääntyessä ilman epäpuhtaudet ja siitepölyt luovat omat haasteensa limakalvojen toiminnalle.

Seuraava terapiakäynti sovittiin vasta kesäkuun 19. päiväksi. Silloin tiedämme Tampereen kontrollikäynnin kuulumiset ja mahdolliset jatkosuunnitelmat, niiden pohjalta katsomme ääniterapian tarpeen kesän jälkeiselle ajalle.

On aika saattaa Julia kuulluksi.

Kaikki mulle heti tänne nyt

Tunnen oloni kärsimättömäksi. En halua enää peitellä itseäni. Haluaisin vaihtaa nimeni heti. Haluaisin kertoa kaikille, olen Julia. Haluaisin heti leikkauksiin. Haluaisin olla minä ja vain minä nyt heti. Haluan kaikki mulle heti tänne nyt.

Miksi viivytellä? Miksi en voisi kertoa nyt? Miksi en voisi vaihtaa nimeäni nyt? Miksi en pääse leikkauksiin heti? Miksi en voisi olla juridisesti nainen nyt heti?

En ole ollut koskaan näin varma tulevaisuudestani. Minä olen valmis.

Johtuuko se auringonvalon määrän lisääntymisestä? Vai kilpirauhasen keväisestä aktivoitumisesta? Vai hormonihumalasta? Vai johtuuko se minusta?

Olen odottanut 53 vuotta. Odotan kesäkuun kontrollikäyntiä Tampereelle. Odotan lähetettä Töölöön. Odotan kutsua tutkimuksiin. Odotan tuloksia. Odotan sitä minkä jo tiedän. Odotan ja odotan ja odotan ja odotan korjausleikkaukseen liittyviä kutsuja ja lähetteitä. Odotan juridista oikeutusta. Odotan sitä mitä jo olen.

Julia tulee, oletko valmis?

Noniin

Tänään se sitten tapahtui. Kerroin tilanteestani työpaikallani. Vain yhdelle ihmiselle, samassa huoneessa työskentelevälle kollegalle. Hänestä on tullut minulle läheisin työkaveri, jaamme työmme ilot ja surut keskenämme.

Tilanne oli jotenkin vaan niin otollinen, en edes muista tarkalleen mitä edeltävät keskustelut olivat. Ehkä jotain vapaa-ajan ja työajan sekoittumiseen liittyvää. Kuitenkin niin, että asiani liittyi aika hyvin käymäämme keskusteluun. Hän on äärimmäisen mukava, humaani ja avarakatseinen ihminen, niinpä hänen reaktionsa oli aivan ihana. Halatessamme taisi olla molemmilla silmäkulmat kosteana.

Seuraavana kertomisvuorossa on kolmas työhuoneemme jakava kollega. Ja sitten...

On se vaan hienoa kun ympärillä on ihania ihmisiä.

Tulevaisuus

Pääsiäisenä oli aikaa ajatella nykyisyyden lisäksi myös tulevaisuutta. Kävin läpi tulevaisuutta käsittelevät kirjoitukseni täällä blogissa. Mitä kaikkea olen ajatellut kohtalostani prosessin aikana. Vieläkö olen samaa mieltä, vai olenko kenties vaihtanut ajatuksiani? Pääpiirteissään kaikki on ennallaan. Kas tässä visioni:

Nimenvaihdos saattaa tulla eteen nopeammin kuin olin ajatellut. Se helpottaisi päivittäistä asiointia. Olemukseni herättää jo nyt ristiriitaisia ajatuksia sukupuolestani, ilman että korostan naisellisuuttani esim. meikillä. Nimen vaihtaminen tarkoittaisi tilanteeni kertomisen työpaikalla. Ehkä jo kesäloman jälkeen? Silloin voisin keskittyä olemaan oma itseni. Ei tarvitsisi enää esittää miestä.

Kesäkuun kontrollikäynnillä päätetään kirurgisten operaatioiden aikataulu. Ensin lähete Töölöön. Töölö tekee oman arviointinsa tilanteestani. Jos he ovat tamperelaisten kanssa samaa mieltä, operaatiot nitkahtavat eteenpäin. Ensimmäisenä on vuorossa kivesten poisto, ehkä talvella–kesällä 2013. Poisto mahdollistaa testosteronin tuotantoa estävän ja maksaa rasittavan Androcur-lääkityksen lopettamisen. Lopullinen operaatio ehkä kesällä 2014. Näin tamperelaiset olettivat asioiden sujuvan viime käynnilläni joulukuussa.

Jos eduskunta ei muuta avioliittolakia, joudumme eroamaan operaation jälkeen. Olemme sitten rekisteröidyssä parisuhteessa. Koska rakkaaani ei ole lesbo, saattaa suhteemme joutua kovalle koetukselle sosiaaliturvatunnukseni vaihtumisen ja juridisesti naiseksi tunnustamisen jälkeen. Suhteemme joutuu joka tapauksessa koetukselle seksuaalisen kanssakäymisen puuttumisen vuoksi jo ennen operaatioita.

Minulla on vakituinen työ. Minun ei enää kannata vaihtaa työpaikkaa ennen eläkeikää, jos vain työpaikka on silloin olemassa. Se tarkoittaisi pysymistä tämän hetkisellä paikkakunnalla. Jos ja kun rakkaani saa toiveidensa mukaisesti työtä muualta, se saattaa tarkoittaa yhteistä asumista viikonloppuisin ja lomilla toisella paikkakunnalla. Viikot olisin yksin vuokrakämpässä aivan niinkuin olin 2005–2007. Olen nyt 53, eläkeikään on siis reilu 10 vuotta.

Jaksaisimmeko jakaa elämämme kaikkien näiden tilanteiden keskellä? Vai joudummeko elämään lopun elämämme erillään. Ja jos emme jaksa, missä vaiheessa tiemme eroavat? Jos eroamme, mihin muuttaisin eläkeiän alkaessa?

Olen toitottanut onnellisuuttani täällä blogissani. Mutta onnellisuus kohdistuu vain omaan itseeni. Se mitä ympärilläni tapahtuu tai tulee tapahtumaan voi olla hyvinkin surullista.

Ääniterapiassa X

"Do not forget to tell your voice therapist that your recording on your blog sounds like a sexy Scandanavian film star. He or she is coaching you well!" Näiden amerikkalaisen ystäväni s-postiin kirjoittamien sanojen siivittämänä menin kymmenennen kerran ääniterapiaan PHKS:aan.

Meidän piti jutella mukanani olleista lapsuuden ja nuoruuden kuvistani. Mutta toisin kävi. Terapiatunti vierähti nykyistä tilannetta analysoidessa ja mahdollisia ongelmakohtia ratkoessa. Ääneni tuntuu toimivan paremmin kuin itse uskon, sen ovat todistaneet lukuisat käytännön tilanteet niin kotimaassa kuin erityisesti ulkomailla. 

Miksi ääneni tuntuu luontevammalta englanninkieltä puhuessa? Yksi syy lienee opitussa intonaatiossa ja tavassa puhua, joka on ilmeisesti feminiinisempi kuin tapani puhua suomenkieltä. Toinen syy lienee jännittämisessä. Kun puhun Juliana tuntemattomille ihmisille, minulla ei ole ramppikuumetta. En jännitä ääntäni, koska vastaanottaja ei tiedä millainen ääni minulla on. Tutuille puhuessani jännitän omaa esitystäni, se vaikuttaa heti äänenmuodostukseen. Alan narista ja minulla on vaikeuksia pitää ääneni riiittävän korkealla ja soinnikkaana. Sitten kun huomaan näin tapahtuvan, se vaikuttaa välittömästi myös intonaatioon. Tämä sama reaktio on havaittavissa monella tottumattomalla esiintyjällä.

Mahdollisia ratkaisuja ääneni ongelmiin ovat jo tekemäni perusharjoitukset, oikeanlainen hengittäminen ja äänen paineen muodostus vatsalihaksilla, oman äänialan tarkkailu, toistot, toistot, toistot ja harjoittelu. Ja tietenkin harjoittelu. Mutta nämähän te jo tiesittekin...

Love & peace

Julia

Oooops! :D

Sain tänään s-postin hyvältä ystävältäni New Yorkista. Hän kertoi kirjeessään viikko sitten tapahtuneesta tilanteesta eräässä tapaamisessamme. Hänen mielestään minun olisi hyvä tietää siitä.

Menimme yhdessä ystäväni ja hänen miehensä kanssa tapaamiseen, missä oli läsnä heille tuttuja sekä tuntemattomia ihmisiä. Toinen tapaamistamme naisista, joka oli ystävilleni entuudestaan tuttu, luuli minua naiseksi. Ihan ok juttu, mutta ystävälläni oli neuvottelupuhelu kesken kun saavuimme paikalle. Hän kävi keskustelun tapaamistilan ulkopuolella ja tullessaan paikalle huomasi, että tämä nainen kutsui minua sanalla "she". Silloin ystäväni oli epävarma, olinko mahdollisesti esitellyt itseni Juliana vai virallisella nimelläni. Miten hän esittelisi minut muille jatkossa tapaamillemme ihmisille? Niinpä hän antoi minun esitellä itseni, jotta välttyisimme nöyryyttäviltä hetkiltä. Koska en ole virallisesti Julia, esittelin itseni sen mukaisesti.

Mutta, tämän ystäväni tunteman naisen kertoman mukaan, kun saavuimme tilaan ystäväni miehen kanssa, toinen tapaamistamme naisista (ystävilleni entuudestaan vieras) luuli meitä aviopariksi. Tilanne selvisi varsin sekavalla tavalla kun ystäväni saapui puhelun jälkeen tilaan, ja minä olin juuri puhunut tälle naiselle jotain vaimostani. Tämä vieras nainen oli ollut varsin ymmällä. Keskustelu asettui kuitenkin pikkuhiljaa uomiinsa ja minullekin tuli oikeanlainen rooli.

Ystäväni on sitä mieltä, että olen tuntemattomille ihmisille nainen, vaikka minulla ei ollut mitään erityisiä naisellisia asusteita tai meikkiä, enkä käyttänyt omaa ääntänikään. Tämä pisti kuitenkin ajattelemaan, miten voin jatkossa välttää tällaiset muille ihmisille tapahtuvat nolot tilanteet.

Nolo, hassu, riemastuttava ja nöyryyttävä tilanne, mutta niin elämälle maistuva!

Taitaa olla jo aika epäselvää, mikä minä olen.

Onko tämä tasa-arvoa?

CNN uutisoi transukupuolisesta Miss Universumi -kilpailijasta Jenna Talackovasta. Häneltä kertaalleen evättiin pääsy Kanadan Miss Universumi -kilpailluun, jossa hän oli 65 valitun joukossa. Mutta, organisaatio onkin pyörtänyt päätöksensä, vaikka kilpailusäännöissä on maininta, että kilpailijan täytyy olla "naturally born female", syntymästään nainen.

Tässä linkki juttuun:

http://www.cnn.com/2012/04/03/world/americas/miss-universe-transgender-contestant/index.html?hpt=hp_t3

Myös Hesari ja Nelosen uutiset tarttuivat aiheiseen (4.4.2012):
http://www.hs.fi/videot/Sukupuoltaan+korjannut+haluaa+missikisoihin/v1305559272885