Julian ulkoiset muutokset (9 kk)

Laitan päivityksen ulkoisista muutoksistani kolmen kuukauden välein. Tässä tämänhetkinen tilanne, noin yhdeksän kuukautta hormonihoidon aloittamisesta (suluissa tilanne kuuden ja kolmen kuukauden jälkeen).

1) Rinnat alkavat kasvaa

- Kyllä, ne ovat rinnat ja ne huomaa myös vaatteet päällä. (Kasvu on hidasta, ilman vaatteita muutos on havaittavissa.) (Hyvin pientä muutosta on havaittavissa, asiasta tietämätön ei huomaa.)

2) Lihasmassa ja -voima vähenevät

- Kyllä, pienet muutokset ovat havaittavissa. Voima vähentynyt. Havaitsin sen konkreettisesti täyttä matkalaukkua (n. 23 kg) siirrellessä. (Osa laihtumisesta on varmasti myös lihasmassan vähenemistä. Muutokset ovat merkityksettömiä. Näkyy lähinnä suurta voimaa tarvitsevissa tilanteissa.) (Vähäisiä, huomaamattomia muutoksia.)

3) Kehon rasvakudos lisääntyy, kehon rasva kerääntyy lantiolle ja reisiin aiempaa enemmän

- Kyllä, kehon perusmuoto on muuttunut. Takit tuntuvat isoilta, housut ovat sopivan tiukat. (Rasvakudos on aiempaan verrattuna erilaista, "hötömpää". Tarkkasilmäinen saattaa huomata eron kehon perusmuodossa. Rasvaa on kadonnut rintakehän alueelta, ylävatsasta ja vyötäröltä. Paino on pudonnut lähes 10 kg.) (Muutoksia havaittavissa, tosin olen hieman laihtunut lisääntyneen liikunnan ja ruokailutottumusten ansiosta. Jos ei tiedä, ei huomaa eroa.)

4) Erektiot vähenevät ja jäävät vähitellen pois, kivesten koko pienenee

- Kyllä, erektioita on enää kovin harvoin. Kivesten koko on hiukan pienentynyt. (Muutosta on havaittavissa lähinnä erektioiden määrässä.) (Aika harva pääsee tätä muutosta todistamaan.)

5) Iho pehmenee

- Kyllä, pehmentyminen on jatkunut, varsinkin kasvoissa. Kosteuttavia voiteita käytän päivittäin. (Iho tuntuu pehmeältä, mutta se on myös kuivempi. Käytän kosteuttavaa voidetta päivittäin.) (Merkittävä muutos tapahtunut jo nyt. Ihon rakenne ja paksuus on muuttunut.)

6) Hiukset saattavat tuuheutua

- Kyllä, muutos on havaittavissa, muttei ole vielä täysin naisellinen. (No joo. Päälaelta tukka on edelleen varsin harva, ei kovinkaan naisellinen.) (Muutoksia on jonkin verran havaittavissa.)

7) Kehon karvoitus vähenee ja parta pehmenee

- Kyllä, vaikka vaaleat partakarvat saattavat osin vielä olla aikamoisia kankia. Tummat karvat ovat laaseroinnin ansiosta vihdoinkin poistuneet lähes kokonaan. Kehon karvoitus on entisestään hieman vähentynyt ja pehmennyt. (Tilanne oli jo varsin hyvä noin kuukausi sitten. Nyt ehkä mennyt hieman huonompaan suuntaan. Tummia karvoja ilmestyi jostain lisää myös partaan (!). Epilointia joutuu tekemään edelleenkin todella paljon. Kolmas laserointi on takana, toivottavasti tummat karvat saivat lopullisesti kyytiä!) (Muutoksia havaittavissa. Tarkkasilmäinen ja -muistinen huomaa eron. Mustien karvojen määrä on vähentynyt ja rakenne ohentunut. Parta on harventunut, kasvaa laikukkaasti, osa parrasta kadonnut.)

8) Psyykkisesti mielentilat muuttuvat vaihtelevimmiksi ja olo tunneherkemmäksi

- Tunneherkkyys on korkealla tasolla, mielentilat eivät juurikaan vaihtele. Olen onnellinen. (Tunneherkkyys on korkealla tasolla. Mielentiloissa ei muutoksia.) (Mielentilojen muutoksissa ei juurikaan muutoksia, ehkä jopa päinvastoin (kts kohta 10). Tunneherkkyys lisääntynyt jonkin verran. Minut hyvin tuntevat saattavat huomata.)

9) Seksuaalisen halukkuuden väheneminen

- Kyllä, haluja olisi, mutta ne ovat tyystin toisenlaiset. Läheisyys on kova juttu. (Läheisyyden kaipuu on kova. Halukkuus on muuttunut totaalisesti erilaiseksi. Miehisiä haluja ei enää ole.) (Todella dramaattisia muutoksia, jos katsotaan asiaa miehisestä näkökulmasta. Läheisyyden kaipuu ja koskettamisen halu on lisääntynyt. Tuskin näkyy muutoksena.)

10) Tasapainoinen ja rauhoittunut olo, kun sukupuoliristiriidan kokemus lievenee

- Kyllä, juurikin näin. Elän elämäni parasta aikaa. (Tasapainoinen ja rauhallinen olo on vallitseva tuntemus.) (Todella merkittävä muutos. Olen onnellinen olotilastani, tunnen eläväni. Toivottavasti se näkyy ja kuuluu tekemisissäni.)

Mahdollisia ei toivottuja sivuvaikutuksia: Johtuneeko talvesta vai lääkityksestä, kynnet ovat nyt tosi hauraat ja halkeavat herkästi kärjestä. "Keskivartalon" kipu on lieventynyt. Rinnat aristavat edelleen. (Kipua "keskivartalossa" tietyssä tilanteessa. Rintojen arkuus.)

Muita vaikutuksia:

Suklaa maistuu todella hyvälle. Salaatit, kalat ja äyriäiset maistuvat entistä enemmän. Alkoholi ei maistu, humalahakuinen juominen on jäänyt pois. Hymyilen aiempaa enemmän.

Kulttuuriin sidoksissa olevat ulkoiset muutokset:
Käytän pääosin vain naisten vaatteita ja kenkiä sekä asusteita. Käytän myös ääntäni mahdollisimman paljon. Arkinen habitukseni aiheuttaa ihmisissä epävarmuutta sukupuolestani. (Näkyy pukeutumisessani, hiuksissani, äänessäni ja käytöksessäni yhä enemmän ja enemmän, myös työpaikalla.)

(Olen antanut hiukseni kasvaa ja pitänyt karvoituksen näkymättömissä. Olen pikkuhiljaa hankkinut itselleni feminiinisiä tai ei maskuliinisia tavaroita ja asusteita. Korva- , ranne- ja kaulakoruja, silmälasit, käsineet, hattuja, kenkiä, laukun, huiveja, ihon- ja kynsienhoitotarvikkeita, kasvojen ja silmien ehostukseen tarkoitettuja tuotteita sekä joitain paitoja. Tuotteita valitessani pyrin tuomaan esiin persoonani. Näitä pieniä muutoksia tulee tapahtumaan yhä enemmän ja enemmän. Haluaisin päästä eroon miehille ja naisille tarkoitetuista tavaroista, pois sukupuolisidonnaisuudesta. Kenkä on kenkä, hattu on hattu jne. Haluaisin olla kaunis.)

Julia in New York

Moni teistä lukijoista on varmaankin ihmetellyt mitä se tuntemani yksinäisyys oikeastaan on, olenhan kuitenkin noilla reissuilla ollut melkoisen pyörityksen kohteena, keskellä ihmisiä. Mitä siin oikein valitan? Niin, en tietenkään ole sananmukaisesti ollut yksin, mutta Juliana olen ollut yksinäinen.

Aamiainen
3. Avenuella yksin

Haluaisin jakaa elämäni muiden kanssa sellaisena kuin olen, mutta kaikilta osin se ei vielä onnistu. Matkalla on ollut mukana ihmisiä, tai olen matkalla ollut tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät tiedä. Silloin olen yksin. Kun liikun yksin ihmisten seassa, jotka eivät tunne minua eivätkä tiedä, silloin en ole yksin. Noh, kyllähän yksin syöminen on ikävää, tiesipä ympärillä olevat sitä tahi tätä. Lauantaipäivä New Yorkissa oli pyhitetty minulle, Julialle. Se oli hieno päivä. Sain olla oma itseni ja minut otettiin omana itsenäni joka paikassa, metrossa, kaupoissa, ravintolassa, liikkuessani kadulla, kohdatessani tietä kysyviä. Vain kevyt meikki ja sopiva yhdistelmä vaatteita sekä juuri ostamani kävelykengät, lisämausteena oma ääneni.

Yksin

New Yorkissa on valtava kirjo ihmisiä, siellä on vaikeaa olla erikoisen näköinen. Kukaan ei pitänyt minua erikoisena, en herättänyt huomiota missään tilanteessa. Perushabitukseni alkaa ilmeisesti olla aika feminiininen, koska asioidessani apteekissa ja käydessäni tapaamassa mahdollisia yhteistyökumppaneita minusta käytettiin sanaa "she" tai joissain paikoissa kanssani asioivat olivat epävarmoja sukupuolestani. Asiaan tietysti vaikuttaa myös ristimänimeni, joka on sattumoisin jenkeissä myös naisen nimi.

Tapasin matkani aikana myös New Yorkissa asuvia hyviä ystäviäni. Kerroin heille tilanteestani kahvitellessamme heidän kotonaan sunnuntai-illan maittavan päivällisen jälkeen. He ovat kertakaikkisen ihastuttavia ihmisiä. Juttelimme ja filosofoimme varsin pitkälle iltaan transsukupuolisuudesta ja elämästä. Sain heiltä ennen lähtöäni lahjaksi yllätävän ja koskettavan kirjan "Becoming" (Yishay Garbasz with Vivian Sobchack, MPB 2010). Voi, olisipa maailmassa enemmän ystävieni kaltaisia ihmisiä, avarakatseisia, rehellisiä ja rakastettavia. Heidän seurassaan sain olla oma itseni.

Tutustuin matkallani uuteen ihmiseen metrossa numero 6 palatessani perjantaipäivän ostos- ja kävelyreissultani takaisin hotelliini. Lyhyen juttutuokion aikana havaitsimme yllättävän paljon meille yhteisiä asioita. Ennen erkanemistamme omille teillemme, vaihdoimme yhteystietoja, ja sen seurauksena kävimme maanantai-iltapäivällä yhdessä kahvilla ennen työhön liittyvää tapaamistani Cooper Unionissa. Koska hän on aivan uusi henkilökohtainen eikä työhön liittyvä tuttavuus, sekaannusten välttämiseksi kerroin hänelle heti tilanteeni. Sukulaissielu, mainio tyyppi. Hänen seurassaan sain olla oma itseni.

Eikös se opiskelijaryhmä sitten epäillyt mitään. Ei alkuun, mutta ehkä nyt hieman.

Ja hei, onhan se aika hieno kaupunki...

Yksin itsensä
kuvaaminen on tylsää!

Maaliskuun kuulumiset

Maaliskuu on sujahtanut ulkomaille suuntautuvien työmatkojen parissa. Tätäkin sepustusta kirjoittaessani istun hotellihuoneen sängyllä New Yorkissa. On sunnuntaiaamu, kello on 6.50. Vaikka olen ollut täällä jo melkein viikon, elimistö ei ole vielä täysin tottunut aikaeroon. Hotelli on erikoinen, sen huoneet ovat eri taiteilijoiden suunnittelemia (http://www.carltonarms.com/). Mitään mukavuuksia ei ole, mutta sijainti on erinomainen (25. itäisen kadun ja 3. avenuen kulmassa). Vain osassa huoneista on suihku. Pääosin huoneet ovat neljälle hengelle tarkoitettuja. Vaikka mukavuuksia ei ole, tämä on tavallisiin hotelleihin verrattuna aikamoinen elämys.

Yksinäisyys on vaivannut aika-ajoin, vaikka puuhaa on riittänyt kellon ympäri. Työmatkoilla omaa aikaa jää varsin vähän. Normaalin työpäivän lisäksi on illalla tapahtuvia neuvotteluja ja yhteistyön jatkamisen suunnitteluja sekä tietokoneen ääressä istumista, saapuvien työsähköpostien aiheuttamaa asioiden järjestelyä ja posteihin vastaamisia. Tällä nykin matkalla olen opiskelijaryhmän kanssa, käytännössä liikumme yhdessä koko ajan. Mutta sitten ne vähäiset omat hetket kuluvatkin täysin Julialle omistautuen, saan olla oma itseni. Olen pohtinut tulevaisuuttani ja sen tuomia mahdollisuuksia ja uhkia. Näkymät ovat pääosin hyvin positiiviset. Tunnen olevani riittävän vahva ja valmis kohtaamaan mahdollisia vastoinkäymisiä. Olen ehkä luonteeni mukaisesti hieman kärsimätön prosessin suhteen. Pitäiskö kuitenkin ilmoittaa tilanteestani työpaikalla jo nyt? Pitäisikö nimi vaihtaa jo nyt? Haluaisin jo päästä elämän täysipainoista minulle tarkoitettua elämää. Haluan kaikki heti tänne nyt!

Olen ollut vaate- ja kenkäostoksiini todella tyytyväinen. Päälläni onkin vain talven aikana hankkimiani vaatteita. Käytännössä vain päällys- ja pikkutakit ovat miesten mallia. Itseasiassa en ole niitäkään enää käyttänyt peittelyyn, vaan aitoon tarpeeseen. Olen huomannut tuttujen kiinnittävän huomiota rintoihini. Onhan se tietenkin hämmentävää puolin ja toisin. Jos joku kysyy asiasta, vastaan niinkuin asia on, olen prosessissa. Yksin liikkuessani olen sipaissut naamaani todella kevyen meikin ja käyttänyt harjoiteltua ääntäni. Kukaan ei ole tuijottanut, kukaan ei ole käyttäytynyt minua kohtaan epäasiallisesti, enkä ole saanut osakseni mitään asiattomia kommentteja. Tällä hetkellä tuntuukin, että joudun esittämään miehen roolia. Ne Julialle omistetut päivät ovat olleet ihanan vapauttavia.

Kirjoitin anopille kirjeen tilanteestani maaliskuun alussa. Rakkaani kävi kotikaupungissamme ja vei kirjeeni perille. Anopin reaktio oli ollut suvaitsevainen. Hän oli ihmetellyt vain sitä, miksi olin mennyt rakkaani kanssa naimisiin.

Epäilty

Epäilty?

Jos olet ihmetellyt blogikirjoitteluni niukkuutta viime aikoina, se on johtunut internetyhteyden puutteesta.

Olin viime viikon työmatkalla Englannissa. Hotellissani Bournemouthissa en saanut koko viikon aikana yhteyttä verkkoon. Kertakäyttöinen British Telecomin yhteyskortti, jossa on käyttäjätunnus ja salasana, olisi pitänyt ostaa hotellin respasta. Kortit olivat pääseet loppumaan, eikä uusia tullut koko viikolla. Toinen vaihtoehto oli ostaa yhteys hotellihuoneen langatonta verkkoa hyväksikäyttäen suoraan palvelun tarjoajalta. Kun olin syottänyt kaikki tarvittavat tiedot, homma tyssäsi luottokorttimaksun hyväksyntään. Tiedän, että ongelma johtuu käyttöjärjestelmien eroista ja javaskriptistä. Yliopistolla verkkoyhteys oli toki käytössäni, mutta taukojen aikana minulla oli valitettavasti muuta puuhaa kuin transblogin ylläpitäminen.

Hotellini West Cliff Roadilla

Internetyhteyden puute ei ollut ainoa harmin aiheeni matkan aikana. Kerätessäni matkaan liittyviä matskuja matkaa edeltävänä päivänä, en löytänyt hotellivoucheria s-postistani. Soitto työpaikkamme matkatoimiston 24 h -palveluun varmisti epäilyni, toimisto oli unohtanut varmistaa jo viime lokakuussa (!) varatun hotellihuoneen. Muutaman tunnin odottelun jälkeen minulle vahvistettiin uusi yöpymispaikka Bournemouthissa, Wessex Hotel. Kun sitten saavuin sunnuntai-iltapäivänä hotelliin, siellä ei tiedetty mitään mistään varauksesta. Hosumisten, touhottamisten ja kipakan puhelun jälkeen 24 h -palveluun sain huoneeni avaimen, asia olisi kunnossa. Vaan eipä ollut. Lähtöpäivänä palauttaessani avainta, minulta vaadittiin yöpymisen maksamista. Matkatoimistomme ei ollut suorittanut maksua, eikä vastannut Wessex-hotellin tekemään s-postikyselyyn. Kun sitten taas soitin em. 24 h -palveluun, virkailijalla ei ollut valtuuksia maksaa hotellilaskua. Hän kehotti minua maksamaan laskun luottokortillani. Koska koko sotku oli toimiston aiheuttama, kieltäydyin ja annoin varsin tulikivenkatkuista palautetta. Heillä oli ollut riittävästi aikaa hoitaa asia kuntoon. Palautteen jälkeen käskin 24 h -virkailijan hoitaa asian hotellin kanssa heti, ja ojensin puhelimeni vastaanottovirkailijalle. Minulla ei ollut enää aikaa selvittää asiaa, koska bussini Heathrown kentälle lähti pian. Puhelu päättyi kannaltani onnellisesti, sain luvan poistua maksamatta.

Bussikyyti Bournemothista Heathrown lentokentälle tarjosi lisäjännitystä matkaan. Noin tunnin ajomatkan jälkeen Lontooseen menevällä moottoritiellä oli jostain syystä paha ruuhka. Bussikuski kurvasi bussin valinnaiselle reitille taajamatielle pikkukaupunkien läpi. Siellä oli lähes yhtä paha ruuhka. Lopulta bussi saapui lentokentän keskusasemalle lähes tunnin myöhässä. Lentokoneen lähtöön oli aikaa vain noin tunti. Turvatarkastuksessa tärvääntyi aikaa enemmän kuin olisi ollut tarpeen, ja lähtöportti oli kolmosterminaalin kaukaisimmassa siivessä. Näin tuliaisostokset jäivät todella pikaiseksi toimenpiteeksi.

Se pesuallas.

Britit ovat hassuja. Niillä on vielä hotelleissaan käytössä järkyttävän epäkäytännölliset pesuallashanat. Toisesta hanasta tulee polttavan kuumaa ja toisesta jäätävän kylmää vettä. Yritäpäs huuhdella noiden hanojen alla jotain. Peseytymiseen menee todella paljon vettä. Jokaista huuhtelu- ja pesukertaa varten tarvitaan uusi altaallinen sopivan lämmintä vettä. Allasmalli tuskin on naisen suunnittelema... Toivottoman ahtaassa suihkukopissa oli vipuhana juuri kyynärpäiden korkeudella. Suihkureissut päättyivät aina vuolaaseen sadatteluun. Peseytyessä kädet osuivat jatkuvasti hanaan, jolloin siitä alkoi tulla tulikuumaa tai jääkylmää vettä, tai sitten vedentulo tyrehtyi kokonaan. Argh! Yleensä narisevat lautalattiat luovat kodikasta tunnelmaa. Mutta, liika on liikaa. Hotellin kaikki tilat oli peitetty kokolattiamatolla, ja sen alla oli ÄÄNEKÄS lautalattia.

Huumekuriiri?

Olin etukäteen jollain tapaa varatunut hämmentäviin hetkiin passin- sekä turvatarkastuksissa. Jouduin mennessä Helsingin kentällä erityistarkastukseen, jossa minut kopeloitiin läpikotaisin. Myös Heathrown kentällä paluumatkalla minut kopeloitiin, ja lisäksi minulle tehtiin kehon skannaus. Kopelointia avustanut henkilö tiiraili passiani ja kasvojani moneen otteeseen. Kehon skannaus tuli normaalin turvatarkastuksen jälkeen. Syytä kysyessäni minulle vastattiin: "Random routine control." Kysyessäni asiasta lisää, miksi tarkastus tehdään, se selitettiin minulle hyvin asiallisesti. Tarkastuksella etsittiin kehon sisään piilotettuja tavaroita kuten huumeita. Vai semmosista minua epäiltiin, naisparkaa. Näytänkö minä huumekuriirilta? Mennen tullen passintarkastuksissa sain osakseni tavallista tarkemman syynin. Heathrowhun saavuttaessa menin automaattiseen passintarkastukseen. Jostain syystä laite ei lukenut passiani oikein. Takanani ollut virkailija kehoitti minua menemään laitteen ohi normaaliin tarkastukseen: "Madam, madam, go through the normal control, please!" :)

Kevyt illallismeikki.

Matkustaessani minulla ei ollut meikkiä. Vaatteina farkut, t-paita, raidallinen neuletakki (kts. oheinen kuva), huivi ja matkalle ostamani Artin kengät (kertakaikkiaan mainiot popot!). Lisänä helmikorvikset ja rannekoru. Tiedän, että kokonaisuus alkaa olla hämmentävä ilman meikkiäkin. Olen menossa ensi tiistaina New Yorkiin viikoksi opiskelijaryhmän kanssa. Kennedyn kentän turvatarkastus on tiukka, pitää yrittää olla ja pukeutua kuin mies.

Niin, ja vielä yksi juttu. Näin matkan aikana häkellyttävän paljon naisia, joilla oli hyvin miehekkäitä piirteitä kasvoissa ja vartalossa. Teki muuten aika hyvää itsetunnolle!

Näkymä West Cliffiltä Bournemouthin rannalle

Näkymä laiturilta Bournemouthiin.

Juttutuulella (ääniterapiassa IX)

Käynnin tarkoituksena oli esitellä terapeutille kolmea minulle jollain tavalla merkityksellistä kuvaa käyttäen vain harjoiteltua ääntä. Kun saavuin vastaanoton odotustiloihin, laitoin käsineet ja hatun laukkuuni, koska huoneessa ei ole kunnollista naulakkoa. Samalla huomasin, etteivät kuvat olleetkaan laukussani. Voi itku ja suuri pamaus!! Minulla oli pasmat aivan sekaisin terapeutin pyytäessä minua vastaanottohuoneeseen.

Kuvat ovat minulle sen verran tuttuja, että pystyin kertomaan niistä spontaanisti minulle merkitykselliset asiat. Koska osaan kuvista liittyy enemmän sisältöä kuin voisi ehkä olettaa, ilmaisuni oli kovin vaihtelevaa. Yritin olla vain oma itseni. Terapeutti antoi minulle palautetta aina kun oli huomautettavaa. Omien "kuvieni" lisäksi kerroin tuntemuksiani terapeutin antamasta kissakuvasta sekä viimeaikojen tapahtumista ja niihin liittyvistä yksityiskohdista.

Ääni puskee ja karkailee alarekisteriin, eikä intonaatiokaan ole vielä kohdallaan. Viime viikolla podettu räkätauti yskineen painoi ja karhensi vielä ääntäni. Näistä huolimatta tunti meni hyvin. Olen todella tyytyväinen pakottomaan ulosantiin ja perusäänen korkeuteen. Terapeuttikin oli aika-ajoin silminnähden tyytyväinen.

Seuraava käynti onkin vasta kuukauden kuluttua. Sitä ennen harjoittelen kertomalla vanhojen esineiden ja valokuvien tapahtumista ja taustoista. Lapsuuden kuvat ja esineet ovat kuulemma tarkoitukseen oikein hyviä. Niin, ja tietysti kaikkia perusharjoituksia pitää edelleen tehdä. Seuraavalle käynnille vien taas muutaman uuden kuvan, joista sitten keskustelemme.

Tässä ne kotiin unohtuneet kuvat...

Sukupuolenkorjaukseen haku tuplaantunut Suomessa

Turun Sanomat kirjoitti lauantaina 3.3.2012 sukupuolenkorjaukseen hakeutuvien määrän lähes tuplaantuneen vuodesta 2010, jolloin tutkimuksiin hakeutui 120 henkilöä. Viime vuonna haketuneita on ollut parisataa.

Verkkolehden kooste on ilmeisesti lyhennelmä painetun lehden jutusta. Sisältö poukkoilee asiasta toiseen epämääräisesti. Onpa mukaan mahtunut aika paha virhekin: "Hormonihoidoin estetään parrankasvua, äänen madaltumista ja rintojen kehitystä."

Aiheeseen liittyvä keskustelu on lyhykäisyydessään todella mielenkiintoinen. Eräs kirjoittaja epäilee lukujen kasvun laukaisevaksi tekijäksi yhteiskuntaamme, toinen kirjoittaja ehdottaa kehon korjaamisen sijaan mielen korjaamista. Niin, eikös se homous ja lesbouskin ole tarttuva tauti?

Internetin avulla tiedonsaanti on helpottunut ja yksinkertaistunut. Verkon sosiaaliset yhteisöt jakavat kokemuksia ja antavat epätietoiselle arvokasta tukea. Minun kohdallani laukaisevana tekijänä olivat verkon kautta saatu tutkimustieto, kirjoitukset transsukupuolisuudesta sekä sen ilmentymistä ja muiden transukupuolisten kokemukset ennen ja jälkeen diagnoosin. Puuteri.org ja sen keskustelufoorumi olivat merkittävimmät yksittäiset tekijät. Suuri kiitos sivuston ylläpitäjille ja foorumilaisille!

Tässä linkki TS:n juttuun:
http://www.ts.fi/online/kotimaa/317980.html

Auttakaa naista mäessä!

Kevään tulon kunniaksi tekisi mieli hankkia uusia kenkiä. Toinen syy on tuleva työmatka. Olen lähdössä Englantiin reilun viikon kuluttua. Olisi mukava olla reissussa uudet kengät jalassa (ja saada rakkulat kantapäihin...). Kivannnäköisiä kenkiä on verkossa tarjolla todella paljon. Kenkäihmisiä kun olen, tekisi mieleni ostaa ne kaikki.

Alla olevaan kuvaan olen poiminut muutamia malleja, joista teen ostopäätöksen. Olen muodostanut kolme kategoriaa, ylärivissä 1–3 ovat keväiset kävelykengät, keskirivissä 4–6 ovat kevyet kävelykengät ja alarivissä 7–9 ovat vapaa-ajan kengät.

Jos joutuisit valitsemaan jokaisesta kategoriasta vain yhden mallin (tiedän, se on lähes mahdotonta), kerro minulle valintasi. Ja jos tunnet minut ja "tyylini", olisi mukava, jos valitsisit kengät juuri minulle. Haluaisin tietää mielipiteesi, auta Juliaa mäessä!