Huhtikuu toi vihdoinkin kevään ja valoisat päivät. Maaliskuisen New Yorkin matkan tapahtumat ovat olleet hyvin tiiviisti mielessäni. Sain olla matkan aikana oma itseni, ihmiset kohtasivat minut naisena, jopa silloinkin kun ei olisi ollut tarpeen. Matka antoi minulle uuden ystävän, joka hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, ilman kompromisseja.
 |
| Jippii, kesä tulee! |
Matkojen tuoma itsevarmuus on siirtynyt päivittäiseen elämääni. En enää pelkää julkitulemista. Voin tulla ja mennä Juliana lähes minne vain, jopa töihin. Töissä minulla on ollut päälläni vain naisten vaatteita, kynteni ovat olleet lakatut, olen käyttänyt koruja ja korviksia koko ajan, olen pitänyt uusia kenkiäni ja olen kerran ollut töissä hyvin kevyesti meikattuna. Kerroin tilanteestani kolmelle työkaverille. Sain todella hienon vastaanoton.
Ääni alkaa olla hyvässä kondiksessa, käytän sitä niin paljon kuin mahdollista. Alan käyttämään sitä myös töissä asiastani tietäville kollegoille. Karvojen kanssa on vielä taistelua. Partaa on vielä aivan liian paljon, varsinkin vaaleita. Tummiakin oli taas ilmaantunut jostain. Töölössä oli viimeinen eli viides laserointikerta. Pahoin pelkään, ettei se jäänyt viimeiseksi. Partakarvojen tilanne katsotaan seuraavan kerran aikaisintaan vasta puolen vuoden kuluttua. Ennen sitä on päästävä eroon vaaleista karvoista. Vaikka kehon karvoitus on ohentunut, epiloitavaa riittää...
Huhtikuun tapahtumien vuoksi haluan vaihtaa nimeni mahdollisimman pian kesäkuisen Tampereen kontrollikäynnin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti