Tulevaisuus

Pääsiäisenä oli aikaa ajatella nykyisyyden lisäksi myös tulevaisuutta. Kävin läpi tulevaisuutta käsittelevät kirjoitukseni täällä blogissa. Mitä kaikkea olen ajatellut kohtalostani prosessin aikana. Vieläkö olen samaa mieltä, vai olenko kenties vaihtanut ajatuksiani? Pääpiirteissään kaikki on ennallaan. Kas tässä visioni:

Nimenvaihdos saattaa tulla eteen nopeammin kuin olin ajatellut. Se helpottaisi päivittäistä asiointia. Olemukseni herättää jo nyt ristiriitaisia ajatuksia sukupuolestani, ilman että korostan naisellisuuttani esim. meikillä. Nimen vaihtaminen tarkoittaisi tilanteeni kertomisen työpaikalla. Ehkä jo kesäloman jälkeen? Silloin voisin keskittyä olemaan oma itseni. Ei tarvitsisi enää esittää miestä.

Kesäkuun kontrollikäynnillä päätetään kirurgisten operaatioiden aikataulu. Ensin lähete Töölöön. Töölö tekee oman arviointinsa tilanteestani. Jos he ovat tamperelaisten kanssa samaa mieltä, operaatiot nitkahtavat eteenpäin. Ensimmäisenä on vuorossa kivesten poisto, ehkä talvella–kesällä 2013. Poisto mahdollistaa testosteronin tuotantoa estävän ja maksaa rasittavan Androcur-lääkityksen lopettamisen. Lopullinen operaatio ehkä kesällä 2014. Näin tamperelaiset olettivat asioiden sujuvan viime käynnilläni joulukuussa.

Jos eduskunta ei muuta avioliittolakia, joudumme eroamaan operaation jälkeen. Olemme sitten rekisteröidyssä parisuhteessa. Koska rakkaaani ei ole lesbo, saattaa suhteemme joutua kovalle koetukselle sosiaaliturvatunnukseni vaihtumisen ja juridisesti naiseksi tunnustamisen jälkeen. Suhteemme joutuu joka tapauksessa koetukselle seksuaalisen kanssakäymisen puuttumisen vuoksi jo ennen operaatioita.

Minulla on vakituinen työ. Minun ei enää kannata vaihtaa työpaikkaa ennen eläkeikää, jos vain työpaikka on silloin olemassa. Se tarkoittaisi pysymistä tämän hetkisellä paikkakunnalla. Jos ja kun rakkaani saa toiveidensa mukaisesti työtä muualta, se saattaa tarkoittaa yhteistä asumista viikonloppuisin ja lomilla toisella paikkakunnalla. Viikot olisin yksin vuokrakämpässä aivan niinkuin olin 2005–2007. Olen nyt 53, eläkeikään on siis reilu 10 vuotta.

Jaksaisimmeko jakaa elämämme kaikkien näiden tilanteiden keskellä? Vai joudummeko elämään lopun elämämme erillään. Ja jos emme jaksa, missä vaiheessa tiemme eroavat? Jos eroamme, mihin muuttaisin eläkeiän alkaessa?

Olen toitottanut onnellisuuttani täällä blogissani. Mutta onnellisuus kohdistuu vain omaan itseeni. Se mitä ympärilläni tapahtuu tai tulee tapahtumaan voi olla hyvinkin surullista.