Transsukupuolisuuteni tuli yllätyksenä kaikille. Vaimolleni se oli varmasti sen lisäksi myös suuri pettymys. Vaimoni ei ole kiinnostunut naisista, sen vuoksi parisuhteemme joutui uuteen tilanteeseen. Vaikka olemme kantaneet yhdessä vastuuta kodistamme ja olemme eläneet tavallista arkea ystävinä, suhteestamme on puuttunut läheisyys ja intiimi yhdessäolo. En voi olettaa, että vaimoni toimisi vastoin omia tuntemuksiaan. Ja se taas tarkoittaa sitä, että yhteiset intiimit hetkemme ovat ohi. Minua kauhistuttaa ajatus, että eläisimme lopun elämämme vailla toisen ihmisen kosketusta, onhan elämämme vasta puolessa välissä. Olen aina kaivannut läheisyyttä ja kosketusta. Hormonihoidot eivät ole vaikuttaneet siihen millään tavalla. Kaipaan edelleen intiimejä hetkiä ja hellyyttä.
Minä en pysty elämään parisuhteessa, josta puuttuu intiimi yhdessäolo. Koska en voi jatkaa näin, haen meille avioeroa. Toivoisin kuitenkin ystävyytemme jatkuvan. Voimme asua yhdessä ja jakaa arjen kunnes saamme asiat järjestykseen.
Tulen vaihtamaan nimeni lähikuukausien aikana. Saan olla sen jälkeen julkisesti oma itseni. Juridinen naiseus toteutunee parin vuoden kuluessa.
Minun ei olisi pitänyt aloittaa seurustelua eikä mennä naimisiin vaimoni kanssa. Sen sijaan minun olisi pitänyt mennä transtutkimuksiin jo aikoja sitten. Tästä asiasta tunnen suurta syyllisyyttä niin vaimoani kuin ex-vaimoani kohtaan. Mikään päätös ei ole ollut minulle helppo tai yhdentekevä. Sisälläni on aina ollut suuri suru.
Tämä on uuden alku meille molemmille ja meidän molempien parhaaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti