Kerroin taas yhdelle kollegalle. Hän on yksi niistä läheisimmistä, joille aioin kertoa tilanteestani jo talvella (Roosa nauha -päivä). Kun meillä on ollut henkilöstölle suunnattuja työmatkoja, hän on aina jakanut kanssani hotellihuoneen. Olemme aiemminkin keskustelleet elämiseen liittyvistä asioista. Kevätkiireistä johtuen emme ole nähneet pitkään aikaan, siksi halusin kertoa hänelle kuulumisia. Toki hän oli yllättynyt. Annoin hänelle blogini osoitteen, halutessaan hän saisi asiaan lisävalaistusta. Sovimme, että juttelemme tarkemmin sitten kun tulee sopiva hetki.
Tässä alkaa olla sellaisia padon murtumisen merkkejä. Haluaisin jo kertoa kaikille. Tänään olin töissä aika feminiinisesti pukeutuneena korkeakorkoisissa puusandaaleissa (oheinen kuva). Mitä sitten, ei sillä ole enää väliä kuka mitäkin ajattelee.
Oikeastaan puuttuu enää vain meikki, liivit ja äänen käyttö kaikissa tilanteissa erottamaan minut lopullisesta Julian hahmostani. Fyysisesti tulen vielä muuttumaan jonkin verran ja, joo tiedän, tukalle pitäis tehdä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti