Koko elämääni on varjostanut erilaisuuden sekä hylätyksitulemisen pelko ja niihin liittyvä häpeä. Olen pelännyt niin paljon hylätyksitulemista, että olen olettanut kaikkien olevan ennakkoluuloisia ja transukupuolisuutta vastaan. Vaikka sisimmässäni tiedän, ettei asia ole näin, sitä kuitenkin odottaa yllättävää ja suvaitsematonta suhtautumista. Kun tähän asti kohtaamani todellisuus onkin ollut toisenlainen, olen blogissani hehkuttanut kuinka läheiseni ja ystäväni ovat olleet ymmärtäväisiä ja minua tukevia. Mutta eikös sen kaltainen asenne pitäisi ollakin vallitseva? Hehkutan asioista, joiden pitäisi olla itsestäänselviä, oletusarvoisia käyttäytymismalleja. Eihän siinä ole mitään ihmeellistä.
Vaikka tiedostusvälineet ovatkin esim. Marja-Siskon tapauksen kautta keskittyneet lähinnä skandaalinomaisiin syrjintää/diskriminointia käsitteleviin juttuihin, en itse ole vielä kohdannut vastaavia tilanteita tai ilkeää panettelua. Ymmärrettävästi suvaitsevaisuus ei ole lööppiainesta. Pitäisikö minunkin kirjoittaa tänne blogiin vain skandaalinkäryiset tapahtumat? Hitsi, silloin blogini sisältö saattaisi olla aika laiha.
Mutta, nyt herää kysymys, sorrunko minä samaan ajattelutapaan kuin ne ihmiset, jotka eivät suvaitse transsukupuolisuutta? Onko tuo pitkään jatkunut pelko vaikuttanut oletusarvoiseen suhtautumiseeni muihin ihmisiin? Olenko minä ennakkoluuloinen muita ihmisiä kohtaan?
Ennakkoasenteeni on siis ollut varsin pessimistinen. No, kun on pessimisti, ei tule pettymyksiä, saattaisi joku ajatella. Totuuden nimissä on todettava, että tämä prosessi on poistanut noita pelkoja todella paljon. Ystävien ja läheisten tuki on tehnyt minusta vahvemman ja optimistisemman. Olen nyt paljon valmiimpi kohtaamaan vastoinkäymisiä kuin vuosi sitten. Itseasiassa en enää pelkää tulevaisuutta, odotan sitä innolla.
Mitä tulevaisuuden kauhuskenaarioita saattaisin kohdata?
Kyllähän me itse olemme suurimmat ennakkoluulojen luojia. Teemme itsellemme jonkilaisen suojamuurin, ettemme häpäisisi itseämme teoilla ja sanoilla.
VastaaPoistaOnhan se niin, että emme voi miellyttää kaikkia ihmisiä, sillä kun yhdelle kumarran, niin toiselle pyllistän.
Jos itse päättäisin vaihtaa sukupuolta nyt, niin uskon suurimman osan lähipiiristäni hyväksyvän sen. Lähimmille se olisi suurempi muutos, koska he näkisivät minut niin usein.
Suurin kauhuskenaario olisi itse luottamuksen katoaminen. Jos itse en olisi voinut nousta koulukiusatusta, mitä nyt oon, olisin varmaan mielisairaalassa ja kärsisin ties mistä fobioista. Mutta nyt tunnen olevani vahva. Olen mies ja haluan olla mies, mutta uskallan avata naisellisuuden ovea ja olla mikä olen. :)
Kirjoita siis siitä mikä vahvistaa itseluottamustasi. :)
Olen Pihla kanssasi samaa mieltä. Ennakkoluulot johtuvat tietämättömyydestä, tietämättömyys aiheuttaa ennakkoluuloja, ennakkoluulot ovat pelkotiloja. Tieto poistaa tietämättömyyttä ja hälventää ennakkoluuloja sekä pelkoja. Jokainen on oman ennakkoluulonsa seppä. :)
VastaaPoistaMiellyttää ei voi kaikkia, voi vain yrittää kunnioittaa ja hyväksyä.
Olettaisin, että sinullekin on tärkeä tietää mikä sisimmässäsi olet ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Minun kohdallani on hieman eri tilanne kuin sinulla. Olen nainen, enkä halua olla mies. Minunkin on oltava se mikä olen. :)
Yritän kirjoitella tänne kaikenlaisia tuntemuksia ja prosessini tilanteita. Kirjoittaminen auttaa jäsentämään ajatuksia. Itseluottamus on vahvistunut todella paljon palautteen ansiosta.
-Julia-
Sanoitkin sen mikä jäi minulta ajatuksen tasolle. Eli hyväksyä sisimmiltään mikä olen. Oma naisellisuuteni tulee esille, siinä että minulla on työkaverissa ja ystävissä naisia, joiden kanssa voi keskutella aiheista kuin aiheista ilman ennakkoluuloa nainen-mies näkökulmasta. Se onkin oikeastaan se mitä eniten naisellisuudesta kaipaan, olla ja kohdata toinen ilman, että sukupuoli astuu esiin rajoittavana tekijänä. Tehdä spontaanisesti, olla spontaanisesti siinä tilanteessa.
VastaaPoistaMutta kaikille teille, jotka ovat lähteneet tähän prosessiin sukupuolen korjaamiseksi, rohkeutta ja hyvää itseluottamusta. On ollut mukava lukea puuterista suunnitelmista, toteutuksista ja toteutuneista vaiheista. Onneksi olemme jo suvaitsevuuden aikakaudella, vaikka paljon onkin vielä tekemistä. :)
Pihla