A Day in a Life (laserissa IV)

Tänään oli neljäs käyntikerta Töölön sairaalassa Helsingissä. Ennen rautatieasemalle menoa kävelin keskustaan viemään serkuilleni ja sedälleni kirjoittamani kirjeet Postin kuljetettavaksi. Heille tilanteeni valkenee parin päivän sisällä.

Olin pukeutunut tammikuun alennusmyynneistä ostamiini vaatteisiin. Strecth-farkut, talvisaappaat, vaalea villakangastakki, musta kiiltokarvainen tuubihuivi, lilanvärinen myssy sekä villasormikkaat, joissa on kivat helmikoristeet, takin alla avarakaula-aukkoinen villatunika ja neulepaita. Mukana oli tietysti myös luottolaukkuni. Vaikka minulla ei ollut meikkiä laseroinnin vuoksi, ulkonäköni oli jo vaatteiden takia varsin feminiininen. Siksipä asioin postissa, rautatieasemalla, junassa ja Akateemisessa kirjakaupassa käyttäen harjoitettua ääntäni. Jouduin käyttämään ääntäni muutamassa yllättävässäkin tilanteessa. Helsingin rautatieasemalla kohdalleni sattui gallupintekijä, epätietoinen matkustaja sekä hengellisen julkaisun myyjä.

"Sama kuin viimeksi. 18, kun maksimi on 20." vastasi hoitaja kysyessäni laserin tehoa. Jaa, miksi olin kiinnostunut tehoista? Tämänpäiväinen hoitokerta oli tuskallisin tähän mennessä. Ihoni punoitti ja oli turvoksissa toimenpiteen jälkeen enemmän kuin aiemmin. Tänään epiloitiin erityisen tarkasti, koska mustia karvoja on vielä varsin paljon. Vielä on yksi kerta jäljellä huhtikuun lopussa. Voi kun näistä haivenista pääsisi jo eroon...

Päivä oli mieleenpainuva. Ei pelkästään siksi, että postitin monta tärkeää kirjettä tai, että kävin laserepilaatiossa. Eikä pelkästään sekään, että kävin Töölön sairaalassa naisten huonessa. Eikä pelkästään siksi, että hengellisen julkaisun myyjä kutsui minua rouvaksi. Luin päivän aikana Jari Tervon Laylan. Kyllä se kannatti lukea, ehdottomasti.

Epilaation jälkeen. Kuvassa näkyvät mustat karvat
ovat laserin polttamia. Ei tämä kovin naiselliselta näytä...