perjantai 10. helmikuuta 2012

Jalat maanpinnalle (ääniterapiassa VIII)

Olen todella hyvilläni, että voin olla ja mennä omana itsenäni käyttäen harjoitusten avulla tuottamaani luonnollista ääntäni ilman että aiheutan ympärilläni hämmennystä. Vaikka viimeaikaiset tapahtumat ja palautteet ovat kasvattaneet itsetuntoani erittäin paljon, en ole ääneeni vielä ollenkaan tyytyväinen.

Terapeutin mielestä asiat ovat edenneet hyvään suuntaan, mutta vielä olisi paljon hiottavaa intonaatiossa, soinnissa, huulten liikkuvuudessa, äänen kepeydessä ja sen pehmeydessä. Ja mikä tärkeintä, äänen pitää tulla liikoja yrittämättä ja luonnolliseti. Faktahan on se, että haluamaani lopputulokseen voin päästä vain runsaalla ja monipuolisella harjoittelulla. Piste.

Seuraavalle terapiakerralle 6.3. menen Juliana. Vien mukanani muutamia kuvia, jotka ovat minulle tärkeitä. Kerron kuvista ja kommunikoin terapiatunnin aikana vain Juliana. Nasta juttu, se tulee olemaan parasta mahdollista harjoitusta! Tähän mennessä minulta onkin puuttunut "harjoitusvastustaja". Lyhyet kommentit ostoksilla ja asioita hoitaessa ovat yleensä fraaseja, eivät älyllistä vuorovaikutteista keskustelua.

Eräs läheisistä kavereista uskaltautui kuuntelemaan blogini "Kohti omaa ääntä" -ääninäytteet vasta muutama päivä sitten. Hän oli vaikuttunut: "...ja uskomatonta... Melkein itkin. Äänesi on todella naisellinen ja hieno, ja mietinkin, onko se todella sinun tuottamaa ääntä.. Hienoa!"

Kyllä se on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti