Sitä tavallaan on yksin (Terveisiä Vilnasta)

Olen ollut sunnuntaista lähtien Vilnassa, jossa vierailen työn merkeissä jo kuudetta kertaa. Ohjaan viikon ajan n. 15 hengen ryhmää englanniksi. Työhön liittyy myös runsaasti neuvotteluja paikallisten kolleegojen kanssa, joista osasta on tullut minulle varsin hyviä kavereita. Olipa tipalla etten kertonut tilanteestani kahdelle lähimmälle kaverille syödessämme päivällistä uudessa trendikkäässä Kitchen-ravintolassa Ruotsin lähetystöä vastapäätä. Kerroin olleeni tutkimuksissa, saaneeni diagnoosin ja joutuvani syömään lääkkeitä koko loppuikäni. Syyksi kerroin "bad designin", valuvirheen. Luulen, että joudun kertomaan tilanteestani ennen vuoden päästä tulevaa seuraavaa vierailua.

Hotellihuoneessa ajankuluksi kännykällä otettuja kuvia.

Olen pukeutunut viikon aikana ostamiini uusiin vaatteisiin lukuunottamatta kahta pikkutakkia, joita käytän peittämistarkoituksessa. Olen myös käyttänyt lentokentältä ostamiani uusia huiveja asukokonaisuuden täydentämiseksi (Tie Rackissä oli -70 % -ale). Tukkaa olen pitänyt sisätiloissa ponnarilla. Ulkona on ollut todella kylmä, olen joutunut pitämään säärystimiä, paksua huivia, myssyä ja korvaläppiä. Ulkonäköni selvästikin hämmentää, vaikka laserin jälkeinen kasvojen iho on ollut täynnä miehekkäitä mustia pilkkuja, palanutta karvaa, joita olen päivittäin nyppinyt pois pinseteillä. Olen muuten havainnut, että varsinkin nuoret vilnalaiset korostavat pukeutumisessaan sukupuoltaan enemmän kuin suomalaiset. Toinen ero puketumisessa löytyy vanhemmista naisista. Suomalaiset pukeutuvat reippaasti nuorekkaammin ja raikkaammin. Ehkä selitys löytyy rahankäytöllisistä ja ansiotasojen välisistä eroista.

Viikon aikana fiilikseni ovat olleet aika apeat. Olen tuntenut itseni jotenkin yksinäiseksi, vaikka ympärillä on paljon ihmisiä ja jopa kavereita. Ohjaustilanteet sekä neuvottelut ovat menneet hienosti ja luontevasti siitäkin huolimatta, että olen kokenut oman ääneni vieraaksi ja oloni ulkopuoliseksi. Niin, koti-ikäväkin on vaivannut varsinkin iltaisin ja öisin sekä ruokaillessa (!!). Olisihan se aika lailla mukavampi, jos molemmat kullannuput olisivat täällä. Olen pohtinut matkan aikana tilannetta, jossa rakkaani jättäisi minut ja joutuisin elämään yksin. Jo pelkkä ajatuskin tuntuu nyt todella ahdistavalta, mutta tilanne saattaa muuttua todeksi sitten kun olen juridisesti nainen.

Lauantaina ennen kotiinlähtöä pitää ostaa piristykseksi jotain kivaa itselle ja viemisiksi kotiin...