Mitä tapahtui 2013

Kevät 2013 oli henkisesti raskasta aikaa. Avioeron (joulukuu 2012) jälkeen talomme oli edelleen myymättä. Suomeen oli iskenyt uusi lama, asuntokauppa ja varsinkin omakotitalojen kauppa oli pysähtynyt. Exä olisi halunnut muuttaa Kuopioon, mutta myymätön talo oli esteenä. Hänellä ei ollut vakituista työtä Lahdessa, saatikka Kuopiossa. Yritimme elää yhdessä toisiamme ärsyttämättä.

Helmikuussa hain Tampereen hoitoyksikön lääkärin kehotuksesta oikeutta hormonilääkkeiden erityiskorvaukseen. Hakemukseni hylättiin, koska en ollut vielä hakenut vahvistusta sukupuolen muuttumiseen ja sitä kautta uutta henkilötunnusta vastaamaan muuttunutta sukupuolta. (Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi kannattanut tehdä se tuolloin.)

Kävin keväällä kaksi kertaa New Yorkissa Annen luona. Ensin talvilomalla helmikuun lopussa ja sitten opiskelijoiden kanssa maaliskuun lopulla.

Kun talokaupat vihdoin saatiin tehtyä huhtikuussa, alkoi oman vuokrakämpän etsintä. Tarkoitukseeni sopiva kolmio löytyi kävelymatkan päästä työpaikalta Saimaankatu 60:sta.

Ystäväni Anne New Yorkista tuli käymään ensimmäistä kertaa Suomessa. Kävimme Kuopiossa tapaamassa vanhempiani sekä läheisimpiä kavereitani.

Tiistaina toukokuun 28. päivä minulle tehtiin orkidektomia (kivesten poisto) Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Leikkaus tapahtui rauhoittavien lääkkeiden vaikutuksen alaisena paikallispuudutuksessa. Olin siis koko leikkauksen ajan tajuissani, kuulin kirurgin sekä hoitohenkilökunnan keskustelut. Tunsin kuinka leikkausvälineet liikkuivat sisälläni, mutta en tuntenut kipua. Yllätyksekseni leikkausarvet molemmissa nivusissa ovat todella pitkät ja näkyvät vaikka leikkaava lääkäri omien sanojensa mukaan oli ollut yhteydessä HUS:in plastiikkakirurgiin Maija Kolehmaiseen leikkauksen suorittamisesta (tätä kirjoitettaessa 11/2017 arvet ovat edelleen selvästi nähtävissä). Olin sairausvapaalla 29.5. –11.6.

Leikkauksen jälkeen minun ei tarvinnut enää ottaa testosteroniblokkaajaa Androcuria. Mutta, ei niin hyvää, ettei jotain epämiellyttävääkin. Minulle tuli vaihdevuosioireita. Olin yhteydessä gynekologiini (joka on aivan ihana ihminen!!), joka ehdotti Androcurin ottamista alenevin annoksin lopukesän ja syksyn aikana. Näin tein ja oireet katosivat kokonaan eivätkä tulleet takaisin kuurin päätyttyä.

Välitilassa roikkuminen (olin edelleen virallisesti mies) ei tuntunut hyvältä. Päätimme kuitenkin Annen kanssa, että varmistaaksemme Green Cardin saamisen, en voinut hakea vahvistusta sukupuolen muutokselle. Syy on se, että tuolloin ei lesboparilla ollut mahdollisuutta hakea Green Cardia sukulaisuussuhteeseen vedoten, koska samaa sukupuolta olevia ei virallisesti hyväksytty perheeksi (muutosesitys meni läpi 2014! :) ). Green Card mahdollistaisi minulle vapaan oleskelun Yhdysvalloissa. Turistiviisumi on voimassa vain 90 päivää.

Kesä ja syysvapaa menivät Nykissä eläen täysipainoista Julian elämää vuorotteluvapaata suunnitellen. Kesäloman jälkeen tein siitä hakemuksen työnantajalleni. Syksy menikin sitten erilaisia dokumenttejä täytellessä. Hain amerikkalaisten ystävien kehotuksesta ESTA:n lisäksi passiin liitettävää viisumia. Heidän mielestään se helpottaisi maahantuloprosessia. Kysyessäni asiaa suurlähetystön virkailijalta, hän sanoi maahatuloviranomaisten tekevän päätöksen maahanpääsystä aina tapauskohtaisesti. Viisumi itsessänsä ei sitä vielä takaa (!).

New Yorkissa käydessäni sain paljon uusia ystäviä, heille olen aina ollut vain Julia. Suomessa painolastinani oli virallinen statukseni sekä historiani miehenä.