lauantai 17. syyskuuta 2011

Uhkakuvia

Prosessiin lähteminen ja tähänastiset tulokset ovat muuttaneet elämäni täysin. Tunnen olevani elossa ja ehjä, tasapainossa itseni kanssa. Hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. En häpeä enkä halua unohtaa elettyä elämää, olenhan kuitenkin yrittänyt tehdä siitä mahdollismman hyvän läheisille ja itselleni. Sisimmässäni olen niin onnellinen kuin ihminen vaan voi olla.

Elämä saattaa kuitenkin vielä muuttua. Tulevaisuudenkuvat eivät kaikilta osin ole ruusuisia.

Voihan käydä niin, että hoidot osoittautuvatkin minulle hengenvaarallisiksi ja siitä johtuen niitä ei voida jatkaa. En missään tapauksessa halua riskeerata omaa henkeäni. Sitten palataan lähtöruutuun musta pekka kädessä.

Sitten kun sosiaaliturvatunnukseni vaihtuu, muuttuu avioliittomme rekisteröidyksi parisuhteeksi. Meillä ei ole sen jälkeen adoptio-oikeutta. Meistä tulee toisen luokan kansalaisia, lesboja. Vaimoni ei ole lesbo. Onko suhteellamme tulevaisuutta, vaikka olemme toisillemme läheisiä?

Jos suhteemme ei jatku, on edessä yksineläminen.

Kuka haluaa elämänkumppanikseen transsukupuolisen?

Olen saanut arvokasta tukea sekä ymmärrystä läheisiltä ystäviltä. Olen heistä onnellinen, he ovat minulle tärkeitä ihmisiä. Jollekin ystäville transsukupuolisuus voi kuitenkin olla liian iso asia. Ennakkoluulot ja häpeä saattavat estää luontevan ystävyyden.

Kuka haluaa kaveripiiriinsä transsukupuolisen?

Sosiaaliturvatunnuksen vaihtumisen myötä yhteisöllinen statukseni muuttuu. Minusta tulee juridisesti nainen. Jos minulla on uskottava ulkonäkö, käyttäytyminen ja ääni, minut hyväksytään. Vaikka menisinkin "läpi", sana transsukupuolisuudestani lähtee kiertämään. Kaikki ihmiset eivät ole suvaitsevaisia, eivätkä tule hyväksymään minua. Tulen kohtaamaan vastustusta ja syrjintää.

Kuka haluaa työkaverikseen tai yhteistyökumppanikseen transsukupuolisen?

Muuttuuko yhteiskuntamme suvaitsevaisuus. Tuleeko vielä aika kun transsukupuolisia mennään katsomaan sirkukseen, vai kantaako vähemmistöjärjestöjen tekemä arvokas työ hedelmää ja Transasetuksen lisäksi transsukupuoliset saavat yhteiskunnaltamme yhtäläiset oikeudet elämään ja meidät hyväksytään ehdoitta ihmisiksi?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti