"Eikö se riitä että olet saanut diagnoosin ja hyväksyt itsesi transsukupuolisena ja olet pystynyt siitä kertomaan läheisillesi. Nythän voit jatkaa elämääsi kuten ennenkin. Miksi sinun pitää muuttua ulkoisesti, miksi siihen on tarvetta?" Minulle esitettiin taannoin tämä mielenkiintoinen kommentti. Niin, miksi minun pitää muuttua? Koska olen nainen, haluan myös nähdä itseni naisena. Haluan myös viestittää muille olevani nainen. Näinhän me kaikki teemme, ilmoitamme sukupuolemme toisillemme.
Kuinka sen sitten teen.
Olen päässyt matkustamaan elämäni aikana moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja nähnyt paljon ulkonäöltään erilaisia ihmisiä. Jo pelkästään New Yorkissa oleva ihmisten kirjo on mykistävä. Fyysinen ulkonäkö ei itseasiassa vielä paljasta sukupuolta, sen olen havainnut. Ei koko, hartioiden ja lantion leveys tai uuman kapeus, kasvojen muoto, rintojen koko, hiusten tai karvoituksen määrä, ei edes ääni. Ei sitä kerro myöskään vaatetus, kengät, korut tai meikki. Nykissä on vaikea olla erikoinen, ulkonäöltään poikkeava. Fyysinen julkisuuskuva ei tee minusta naista tai miestä.
Suomi ei ole kansojen sulatusuuni, mutta fyysisten ominaisuuksien variointia on täälläkin riittämiin. Jos haluan näyttää kuuluvani johonkin sukupuoleen, täällä minun täytyy käyttää erilaisia keinoja tuodakseni sen visuaalisesti esille. Kultturissamme on pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyviä konventioita, joilla korostamme sukupuoltamme. Punainen Ferrari on miehisyyden symboli, mutta aika harva mies kulkee punaisissa kävelykengissä. Pienikokoinen mies käyttää suutarin tekemiä piilokorkokenkiä, koska ei uskalla käyttää korkeakorkoisia naisille tarkoitettuja kenkiä. Aika moni nainen valitsee korkeat korot vain näyttääkseen pitemmältä. Kaikki ulkoinen on kulttuuriimme sidottua, joka ei päde muualla maailmassa. Kulttuuri muuttuu aikojen saatossa, huomenna asiat saattavat olla toisin. Miksei kuka tahansa voi pukeutua miten tahansa. Hyvänen aika, kengät ovat kenkiä ja hatut hattuja. Tunika tai pitkä paita, vaate. Pukeutuminen ei tee minusta naista (vaikka sanonnassa se tekee miehen).
Tasa-arvoisessa Skandinaviassa harrastukset ja kiinnostuksen kohteet eivät enää kerro sukupuolesta juurikaan. No, entäs teot? Naiset iskevät miehiä ja mättävät toisiansa turpaan, varsin tyypillistä toimintaa viikonloppuisin ravintoloissa. Naiset ovat ottaneet omakseen miehisiä rooleja. Entäpä ajatukset, eroavatko naisten ajatukset miesten ajatuksista? En usko että eroavat niin paljon, että pelkästään sen perusteella voitaisiin määrittää sukupuoli. On tyypillistä nykyään kehua naista sanomalla: "Hyvä jätkä!" Kokeilepas samaa miehiin sanomalla: "Tiukka mimmi!" Miehisyys on kultturissamme edelleenkin arvokkaampaa kuin naiseus. Tuo miehisyyden arvokkuus ja ylivalta maailman eri kulttureissa alistaa naista. Vaikka yhteiskuntamme on kehittynyt länsimainen demokratia, tasa-arvoinen se valitettavasti ei vielä ole. Vaikka elämäni on muuttuunut ja tulee muuttumaan, en muutu ihmisenä, olen edelleenkin se sama joksi synnyin. Ihanteeni ja arvoni eivät tule muuttumaan, eikä niillä voi todistaa naiseutta.
Nainen on keksitty, koska suvunjatkamiseksi tarvittiin Aatamille partneri. Surullista tässä on se, ettei minusta voi koskaan tulla "aitoa" naista, koska minulta puuttuu synnytyselimet. Kaikki naiset eivät synnytä, joten äitiys ei pelkästään ole naiseuden edellytys. Kuulun kuitenkin niihin onnekkaisiin, jotka ovat päässeet kokemaan vanhemmuuden.
Haluan nähdä itseni fyysisesti naisena, sen mitä on vaatteiden alla. Sen mikä ei ole tarkoitettu kaikille, vain minulle ja rakkaalleni. Haluan olla sopusoinnussa itseni kanssa, elää tavallista elämää. Pyrin edelleenkin olemaan hyvä ihminen, haluan olla hyödyksi ja tuottaa iloa ympäristöön. Haluan itse päättää ulkonäöstäni ja pukeutumisestani. Haluan ostaa kauniita vaatteita ja kenkiä. Haluan näyttää hyvältä. Haluan että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, naisena ja ihmisenä.
Miten sinä määrittelisit naisen?
Olen päässyt matkustamaan elämäni aikana moniin mielenkiintoisiin paikkoihin ja nähnyt paljon ulkonäöltään erilaisia ihmisiä. Jo pelkästään New Yorkissa oleva ihmisten kirjo on mykistävä. Fyysinen ulkonäkö ei itseasiassa vielä paljasta sukupuolta, sen olen havainnut. Ei koko, hartioiden ja lantion leveys tai uuman kapeus, kasvojen muoto, rintojen koko, hiusten tai karvoituksen määrä, ei edes ääni. Ei sitä kerro myöskään vaatetus, kengät, korut tai meikki. Nykissä on vaikea olla erikoinen, ulkonäöltään poikkeava. Fyysinen julkisuuskuva ei tee minusta naista tai miestä.
Suomi ei ole kansojen sulatusuuni, mutta fyysisten ominaisuuksien variointia on täälläkin riittämiin. Jos haluan näyttää kuuluvani johonkin sukupuoleen, täällä minun täytyy käyttää erilaisia keinoja tuodakseni sen visuaalisesti esille. Kultturissamme on pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyviä konventioita, joilla korostamme sukupuoltamme. Punainen Ferrari on miehisyyden symboli, mutta aika harva mies kulkee punaisissa kävelykengissä. Pienikokoinen mies käyttää suutarin tekemiä piilokorkokenkiä, koska ei uskalla käyttää korkeakorkoisia naisille tarkoitettuja kenkiä. Aika moni nainen valitsee korkeat korot vain näyttääkseen pitemmältä. Kaikki ulkoinen on kulttuuriimme sidottua, joka ei päde muualla maailmassa. Kulttuuri muuttuu aikojen saatossa, huomenna asiat saattavat olla toisin. Miksei kuka tahansa voi pukeutua miten tahansa. Hyvänen aika, kengät ovat kenkiä ja hatut hattuja. Tunika tai pitkä paita, vaate. Pukeutuminen ei tee minusta naista (vaikka sanonnassa se tekee miehen).
Tasa-arvoisessa Skandinaviassa harrastukset ja kiinnostuksen kohteet eivät enää kerro sukupuolesta juurikaan. No, entäs teot? Naiset iskevät miehiä ja mättävät toisiansa turpaan, varsin tyypillistä toimintaa viikonloppuisin ravintoloissa. Naiset ovat ottaneet omakseen miehisiä rooleja. Entäpä ajatukset, eroavatko naisten ajatukset miesten ajatuksista? En usko että eroavat niin paljon, että pelkästään sen perusteella voitaisiin määrittää sukupuoli. On tyypillistä nykyään kehua naista sanomalla: "Hyvä jätkä!" Kokeilepas samaa miehiin sanomalla: "Tiukka mimmi!" Miehisyys on kultturissamme edelleenkin arvokkaampaa kuin naiseus. Tuo miehisyyden arvokkuus ja ylivalta maailman eri kulttureissa alistaa naista. Vaikka yhteiskuntamme on kehittynyt länsimainen demokratia, tasa-arvoinen se valitettavasti ei vielä ole. Vaikka elämäni on muuttuunut ja tulee muuttumaan, en muutu ihmisenä, olen edelleenkin se sama joksi synnyin. Ihanteeni ja arvoni eivät tule muuttumaan, eikä niillä voi todistaa naiseutta.
Nainen on keksitty, koska suvunjatkamiseksi tarvittiin Aatamille partneri. Surullista tässä on se, ettei minusta voi koskaan tulla "aitoa" naista, koska minulta puuttuu synnytyselimet. Kaikki naiset eivät synnytä, joten äitiys ei pelkästään ole naiseuden edellytys. Kuulun kuitenkin niihin onnekkaisiin, jotka ovat päässeet kokemaan vanhemmuuden.
Haluan nähdä itseni fyysisesti naisena, sen mitä on vaatteiden alla. Sen mikä ei ole tarkoitettu kaikille, vain minulle ja rakkaalleni. Haluan olla sopusoinnussa itseni kanssa, elää tavallista elämää. Pyrin edelleenkin olemaan hyvä ihminen, haluan olla hyödyksi ja tuottaa iloa ympäristöön. Haluan itse päättää ulkonäöstäni ja pukeutumisestani. Haluan ostaa kauniita vaatteita ja kenkiä. Haluan näyttää hyvältä. Haluan että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, naisena ja ihmisenä.
Miten sinä määrittelisit naisen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti