Maaliskuun kuulumiset

Maaliskuu on sujahtanut ulkomaille suuntautuvien työmatkojen parissa. Tätäkin sepustusta kirjoittaessani istun hotellihuoneen sängyllä New Yorkissa. On sunnuntaiaamu, kello on 6.50. Vaikka olen ollut täällä jo melkein viikon, elimistö ei ole vielä täysin tottunut aikaeroon. Hotelli on erikoinen, sen huoneet ovat eri taiteilijoiden suunnittelemia (http://www.carltonarms.com/). Mitään mukavuuksia ei ole, mutta sijainti on erinomainen (25. itäisen kadun ja 3. avenuen kulmassa). Vain osassa huoneista on suihku. Pääosin huoneet ovat neljälle hengelle tarkoitettuja. Vaikka mukavuuksia ei ole, tämä on tavallisiin hotelleihin verrattuna aikamoinen elämys.

Yksinäisyys on vaivannut aika-ajoin, vaikka puuhaa on riittänyt kellon ympäri. Työmatkoilla omaa aikaa jää varsin vähän. Normaalin työpäivän lisäksi on illalla tapahtuvia neuvotteluja ja yhteistyön jatkamisen suunnitteluja sekä tietokoneen ääressä istumista, saapuvien työsähköpostien aiheuttamaa asioiden järjestelyä ja posteihin vastaamisia. Tällä nykin matkalla olen opiskelijaryhmän kanssa, käytännössä liikumme yhdessä koko ajan. Mutta sitten ne vähäiset omat hetket kuluvatkin täysin Julialle omistautuen, saan olla oma itseni. Olen pohtinut tulevaisuuttani ja sen tuomia mahdollisuuksia ja uhkia. Näkymät ovat pääosin hyvin positiiviset. Tunnen olevani riittävän vahva ja valmis kohtaamaan mahdollisia vastoinkäymisiä. Olen ehkä luonteeni mukaisesti hieman kärsimätön prosessin suhteen. Pitäiskö kuitenkin ilmoittaa tilanteestani työpaikalla jo nyt? Pitäisikö nimi vaihtaa jo nyt? Haluaisin jo päästä elämän täysipainoista minulle tarkoitettua elämää. Haluan kaikki heti tänne nyt!

Olen ollut vaate- ja kenkäostoksiini todella tyytyväinen. Päälläni onkin vain talven aikana hankkimiani vaatteita. Käytännössä vain päällys- ja pikkutakit ovat miesten mallia. Itseasiassa en ole niitäkään enää käyttänyt peittelyyn, vaan aitoon tarpeeseen. Olen huomannut tuttujen kiinnittävän huomiota rintoihini. Onhan se tietenkin hämmentävää puolin ja toisin. Jos joku kysyy asiasta, vastaan niinkuin asia on, olen prosessissa. Yksin liikkuessani olen sipaissut naamaani todella kevyen meikin ja käyttänyt harjoiteltua ääntäni. Kukaan ei ole tuijottanut, kukaan ei ole käyttäytynyt minua kohtaan epäasiallisesti, enkä ole saanut osakseni mitään asiattomia kommentteja. Tällä hetkellä tuntuukin, että joudun esittämään miehen roolia. Ne Julialle omistetut päivät ovat olleet ihanan vapauttavia.

Kirjoitin anopille kirjeen tilanteestani maaliskuun alussa. Rakkaani kävi kotikaupungissamme ja vei kirjeeni perille. Anopin reaktio oli ollut suvaitsevainen. Hän oli ihmetellyt vain sitä, miksi olin mennyt rakkaani kanssa naimisiin.