Toinen elämä: Epäilty

Epäilty?

Jos olet ihmetellyt blogikirjoitteluni niukkuutta viime aikoina, se on johtunut internetyhteyden puutteesta.

Olin viime viikon työmatkalla Englannissa. Hotellissani Bournemouthissa en saanut koko viikon aikana yhteyttä verkkoon. Kertakäyttöinen British Telecomin yhteyskortti, jossa on käyttäjätunnus ja salasana, olisi pitänyt ostaa hotellin respasta. Kortit olivat pääseet loppumaan, eikä uusia tullut koko viikolla. Toinen vaihtoehto oli ostaa yhteys hotellihuoneen langatonta verkkoa hyväksikäyttäen suoraan palvelun tarjoajalta. Kun olin syottänyt kaikki tarvittavat tiedot, homma tyssäsi luottokorttimaksun hyväksyntään. Tiedän, että ongelma johtuu käyttöjärjestelmien eroista ja javaskriptistä. Yliopistolla verkkoyhteys oli toki käytössäni, mutta taukojen aikana minulla oli valitettavasti muuta puuhaa kuin transblogin ylläpitäminen.

Hotellini West Cliff Roadilla

Internetyhteyden puute ei ollut ainoa harmin aiheeni matkan aikana. Kerätessäni matkaan liittyviä matskuja matkaa edeltävänä päivänä, en löytänyt hotellivoucheria s-postistani. Soitto työpaikkamme matkatoimiston 24 h -palveluun varmisti epäilyni, toimisto oli unohtanut varmistaa jo viime lokakuussa (!) varatun hotellihuoneen. Muutaman tunnin odottelun jälkeen minulle vahvistettiin uusi yöpymispaikka Bournemouthissa, Wessex Hotel. Kun sitten saavuin sunnuntai-iltapäivänä hotelliin, siellä ei tiedetty mitään mistään varauksesta. Hosumisten, touhottamisten ja kipakan puhelun jälkeen 24 h -palveluun sain huoneeni avaimen, asia olisi kunnossa. Vaan eipä ollut. Lähtöpäivänä palauttaessani avainta, minulta vaadittiin yöpymisen maksamista. Matkatoimistomme ei ollut suorittanut maksua, eikä vastannut Wessex-hotellin tekemään s-postikyselyyn. Kun sitten taas soitin em. 24 h -palveluun, virkailijalla ei ollut valtuuksia maksaa hotellilaskua. Hän kehotti minua maksamaan laskun luottokortillani. Koska koko sotku oli toimiston aiheuttama, kieltäydyin ja annoin varsin tulikivenkatkuista palautetta. Heillä oli ollut riittävästi aikaa hoitaa asia kuntoon. Palautteen jälkeen käskin 24 h -virkailijan hoitaa asian hotellin kanssa heti, ja ojensin puhelimeni vastaanottovirkailijalle. Minulla ei ollut enää aikaa selvittää asiaa, koska bussini Heathrown kentälle lähti pian. Puhelu päättyi kannaltani onnellisesti, sain luvan poistua maksamatta.

Bussikyyti Bournemothista Heathrown lentokentälle tarjosi lisäjännitystä matkaan. Noin tunnin ajomatkan jälkeen Lontooseen menevällä moottoritiellä oli jostain syystä paha ruuhka. Bussikuski kurvasi bussin valinnaiselle reitille taajamatielle pikkukaupunkien läpi. Siellä oli lähes yhtä paha ruuhka. Lopulta bussi saapui lentokentän keskusasemalle lähes tunnin myöhässä. Lentokoneen lähtöön oli aikaa vain noin tunti. Turvatarkastuksessa tärvääntyi aikaa enemmän kuin olisi ollut tarpeen, ja lähtöportti oli kolmosterminaalin kaukaisimmassa siivessä. Näin tuliaisostokset jäivät todella pikaiseksi toimenpiteeksi.

Se pesuallas.

Britit ovat hassuja. Niillä on vielä hotelleissaan käytössä järkyttävän epäkäytännölliset pesuallashanat. Toisesta hanasta tulee polttavan kuumaa ja toisesta jäätävän kylmää vettä. Yritäpäs huuhdella noiden hanojen alla jotain. Peseytymiseen menee todella paljon vettä. Jokaista huuhtelu- ja pesukertaa varten tarvitaan uusi altaallinen sopivan lämmintä vettä. Allasmalli tuskin on naisen suunnittelema... Toivottoman ahtaassa suihkukopissa oli vipuhana juuri kyynärpäiden korkeudella. Suihkureissut päättyivät aina vuolaaseen sadatteluun. Peseytyessä kädet osuivat jatkuvasti hanaan, jolloin siitä alkoi tulla tulikuumaa tai jääkylmää vettä, tai sitten vedentulo tyrehtyi kokonaan. Argh! Yleensä narisevat lautalattiat luovat kodikasta tunnelmaa. Mutta, liika on liikaa. Hotellin kaikki tilat oli peitetty kokolattiamatolla, ja sen alla oli ÄÄNEKÄS lautalattia.

Huumekuriiri?

Olin etukäteen jollain tapaa varatunut hämmentäviin hetkiin passin- sekä turvatarkastuksissa. Jouduin mennessä Helsingin kentällä erityistarkastukseen, jossa minut kopeloitiin läpikotaisin. Myös Heathrown kentällä paluumatkalla minut kopeloitiin, ja lisäksi minulle tehtiin kehon skannaus. Kopelointia avustanut henkilö tiiraili passiani ja kasvojani moneen otteeseen. Kehon skannaus tuli normaalin turvatarkastuksen jälkeen. Syytä kysyessäni minulle vastattiin: "Random routine control." Kysyessäni asiasta lisää, miksi tarkastus tehdään, se selitettiin minulle hyvin asiallisesti. Tarkastuksella etsittiin kehon sisään piilotettuja tavaroita kuten huumeita. Vai semmosista minua epäiltiin, naisparkaa. Näytänkö minä huumekuriirilta? Mennen tullen passintarkastuksissa sain osakseni tavallista tarkemman syynin. Heathrowhun saavuttaessa menin automaattiseen passintarkastukseen. Jostain syystä laite ei lukenut passiani oikein. Takanani ollut virkailija kehoitti minua menemään laitteen ohi normaaliin tarkastukseen: "Madam, madam, go through the normal control, please!" :)

Kevyt illallismeikki.

Matkustaessani minulla ei ollut meikkiä. Vaatteina farkut, t-paita, raidallinen neuletakki (kts. oheinen kuva), huivi ja matkalle ostamani Artin kengät (kertakaikkiaan mainiot popot!). Lisänä helmikorvikset ja rannekoru. Tiedän, että kokonaisuus alkaa olla hämmentävä ilman meikkiäkin. Olen menossa ensi tiistaina New Yorkiin viikoksi opiskelijaryhmän kanssa. Kennedyn kentän turvatarkastus on tiukka, pitää yrittää olla ja pukeutua kuin mies.

Niin, ja vielä yksi juttu. Näin matkan aikana häkellyttävän paljon naisia, joilla oli hyvin miehekkäitä piirteitä kasvoissa ja vartalossa. Teki muuten aika hyvää itsetunnolle!