tiistai 24. tammikuuta 2012

Uusia oivalluksia (ääniterapiassa VII)

PHKS:sta on vaikea löytää autolle parkkipaikkaa. Sovimme terapeutin kanssa vastaanottoajaksi klo 8.00, tuohon aikaan paikkoja pitäisi olla vielä vapaana. Kyllähän niitä paikkoja olikin, mutta minä typerys en muistanut, että tuohon aikaan joudun ajamaan kaupungin toiselta laidalta pahimpaan ruuhka-aikaan. Matka kesti n. puolitoistakertaisesti sen mitä normaalisti...

Kuivasta pakkasilmasta johtuen nenäni on ollut tukkoinen ja kurkkuni käheähkö jo useamman viikon ajan. Tänä aamuna en meinannut saada ääntä tomimaan lainkaan. Siis sillai jouhevasti, ääntä kyllä tulee, mutta se on karhea ja tukkoinen. Myöhästymisestä ja olostani harmistuneena yritin murahdella jotain positiivista viime tapaamisen jälkeen suorittamistani harjoituksista. Kauhistelin mielessäni miten ääneni oli kireä, karhea ja soinniton.

Perusharjoitusten kautta tulevat asiat alkavat olla kunnossa. Nyt aloitamme siirtämään harjoituksia yhä enemmän käytäntöön. Luontevan äänen tuottamiseksi intonaatio on todella tärkeä elementti. Toki äänen korkeus ja sointi ovat myös tärkeitä persoonallisen äänen tuottamiseksi. Intonaation ja soivan äänen harjoitteluun terapeutti antoi minulle monisteen: Soivan äänen harjoitus, apuna M, N ja L. Tässä harjoituksessa yhdistän aiemmin oppimani asiat sointiin ja intonaatioon. Äännän soinnikkaalla m-kirjaimella alkavia sanoja, kuten manna, melli, minna, moni, muunnos, mylly, mällätä, möhö jne. Lisään ääntämiseen intonaation, joka alkaa korkealta ja laskeutuu sanan loppuun. Koristelen ja viimeistelen ääntämisen hymyllä.



Olen pohtinut luontevan intonaation ääntämistä, ja kokeillutkin sitä huonolla menestyksellä. Tämä harjoitus on kertakaikkisen loistava. Oivalsin kuinka oikeanlainen intonaatio saadaan mukaan ääntämiseen ja puheeseen. Taivas repesi, päivä oli pelastettu tai noh, ainakin tulin hyvälle tuulelle tuosta oivalluksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti