Leikkauksen jälkeen on oltava viikko selällään. Liikkua ei voi, sen estää epiduraalipuudutus. Jalkoja voi liikutella, mutta niitä ei voi nostella, koska lantion seudulla ei ole tuntoa. Vuorokausirytmi menee helposti sekaisin, kun ei saa yöllä nukuttua. Kun en ole tottunut nukkumaan selälläni, unen saanti on vaikeaa. Ainoat asennon vaihdot ovat pään kääntäminen puolelta toiselle ja päädyn korkeuden säätäminen tasaisesta hieman koholle. Vaikka pidin yöllä korvatulppia, äänekkäät kuorsaukset tulevat niistä valitettavasti läpi. Viikon liikkumattomuus on lievästi sanottuna varsin meditatiivinen kokemus. Siinä tulevat tutuksi ympäristön ja erityisesti katon pienetkin yksityiskohdat niin päivällä kuin yöllä. Pyrin pitämään itseni päivisin valveilla katselemalla elokuvia ja sarjoja pädiltäni. Näin olisin mahdollisimman väsynyt illalla.
Tuon viikon aikana ruokavalio on nestepitoista, keittoja, kiisseleitä, mehuja, proteiinijuomia, jugurttia teetä ja kahvia. Kiinteätä ruokaa ei saa. Näin pyritään estämään suolen toiminta. No, mulla suoli toimi jo muutaman päivän kuluttua leikkauksesta. Ennakointi oli varsin vaikeaa kun ei ole tuntoa. Kun kerroin tuntemuksistani hoitajalle, osa lähetyksestä oli jo saapunut housuihin. Loput saatiin ohjattua alleni asetettuun astiaan. Varsin epämiellyttävä kokemus.
Toipuminen tuon viikon aikana oli kuitenkin normaalia, kaikki näytti ja tuntui hyvältä. Pystyin lopettamaan ylimääräisen kipulääkityksen jo kolmantena leikkauksen jälkeisenä päivänä. Toki sain kolmesti päivässä peruskipulääkityksen koko sairaalassaoloajan.
 |
| Tuttu yöllinen näkymä. |
 |
| Lounas. Vettä, velliä ja keittoa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti