Jalkeille ja kotiin

Kuusi päivää leikkauksen jälkeen maanantaina rasvatamponi sekä epiduraalipuudutus otettiin pois ja minut komennettiin suihkuun. Kestokatedri jätettiin vielä paikalleen, sen poistaminen on ajankohtaista sitten kun pystyn nousemaan ylös ja kävelemään itsenäisesti. Suihkuttelin itseäni suihkutason päällä selällään, joka ei ollut ollenkaan helppoa. Mutta, siitä huolimatta oli ihanaa päästä suihkuun ja pestä tukka. Hoitajan avustuksella ja neuvoilla otin vastuun leikkausalueen puhdistamisesta. Jännää ja vaikeaa puuhaa, joka ottaa aikaa. Lopputulos oli hoitajan mukaan ok, vaikeudet puhdistuksessa ovat syvällä ja ahtaassa paikassa.

Iltapäivällä kokeiltiin seisomista avustettuna sekä muutamia askelia. Alku oli hankalaa, jalat eivät totelleet ja päässä huippasi. Onnistuin kuitenkin tekemään pienen kierroksen huoneessa kävelytuen kanssa. Illalla olisi luvassa toinen samanlainen harjoitus ilman tukea.

Tiistaina pääsin sitten suihkuun jo ihan itse. Kaikki meni hyvin kunnes session lopussa alkoi huippaamaan niin, että minun piti asettua makuulle suihkualustalle. Mutta vain hetkeksi. Koska liikkuminen onnistui jo varsin hyvin, katedri otettiin pois ja pääsin harjoittelemaan kävelyä osaston käytävälle. Vessassa käynnit sain suoritettua ilman avustusta.

Sain vihdoinkin nukkua kyljelläni, pääsin liikkumaan, sain kiinteätä ruokaa. Kaikki toipuminen meni ennakoitua paremmin. Niinpä pääsin kotiin päivää suunniteltua aiemmin itsenäisyyspäivän jälkeen torstaina.

Sain kukkia amerikkalaisilta
ystäviltäni Cynthialta ja Markilta.
Vieraitakin kävi mukavasti, ja sain paljon tervehtymistoivotuksia
sosiaalisessa mediassa sekä puhelimitse.
Tuntui hyvältä, olen onnekas.

Kuntoilemassa osaston käytävällä.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi iltalääkkeiden lisäksi
sairaalaan ylilääkäri tarjosi lääkekonjakkisnapsit.